JÖRN DONNER KANSAINVÄLISENÄ TUOTTAJANA – Cinema Orionissa 16.11.–14.12.2020

Jörn Donnerin (1933-2020) elämäntyö ohjaajana ja kirjailijana ovat tunnettuja, ja muistamme hänen noutaneen Oscarin elokuvatuottajana Fannysta ja Alexanderista.

Tuottajan uran mittavuus ja laaja kansainvälisyys on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Hän oli rahoittamassa kymmeniä suomalaisia elokuvia ja tuki monia uransa alkutaipaleella olevia nuoria tekijöitä. Lopulta filmografiaan kertyi kansainvälisiä tuotantojakin niin paljon, että hänen täytyi myöhemmin muistella ”olinko minä sellaistakin tuottamassa?”

Vuonna 1977 Jörn Donner Productions Oy mainosti 10-vuotista taivaltaan International Film Guidessa lakonisesti: ”There Is No Business Like Film Business. Ten years of consecutive losses. But we like the Cinema.

Cinema Orionin sarjassa nähdään valikoima elokuvia, joita Donner on ollut tuottamassa. Sarjan huipentaa Oscar-palkittu Fanny ja Alexander, jonka näytöksen yhteydessä julkistetaan Donnerin kunniatuoli Orionin elokuvasalista. Myös Donnerin Oscar-patsas nähdään tällöin Orionissa.

JÖRN DONNER TUOTTAJANA

TABU (Vilgot Sjöman, Ruotsi, 1977, 112 min, K18, 35 mm)
MA 16.11. klo 19.00
Seksuaalisia vähemmistöjä valkokankaalle vyöryttävässä Tabussa nuori juristi ajaa oikeuksia kaikille, mutta hänen omat tarpeensa hakevat vielä määrittelyään. Tabusta on sanottu, että se on ainutlaatuinen elokuvatapaus jopa ruotsalaisella standardilla mitattuna.

BLACK SUN (Mannen i skuggan, Arne Mattsson, Ruotsi/Jugoslavia, 1978, 110 min, 35 mm)
MA 23.11. klo 19.00 HUOM! Englanninkielinen versio, ei suomenkielisiä tekstejä
Ruotsalais-jugoslavialainen yhteistuotanto on legendaarisen dekkaristin Per Wahlöön romaaniin perustuva brutaali kostotarina, joka sijoittuu vuoden 1965 Francon Espanjaan.

KOTKAN LENTO (Ingenjör Andrées luftvärd, Jan Troell, Ruotsi/Länsi-Saksa/Norja, 1982, 142 min, K12, 35 mm)
MA 30.11. klo 17.15
Troellin elokuva on dokumentaarisia ulottuvuuksia tavoittava ”jään ja lumen runoelma”. Max von Sydowin esittämä insinööri Salomon Andrée unelmoi mahdottoman saavuttamisesta ja yrittää lentää vetytäytteisellä ilmapallolla kohti pohjoisnapaa vuonna 1897.

MASHENKA  (Maschenka, John Goldschmidt, Länsi-Saksa/UK/Ranska/Suomi, 1986, 103 min, K12, 35 mm)
MA 7.12. klo 17.15
Osittain Suomessa kuvattu, Vladimir Nabokovin esikoisromaaniin perustuva elokuva nuoresta miehestä, joka ei voi unohtaa ensirakkauttaan ja pakenee 1920-luvun Venäjältä Saksaan.

FANNY JA ALEXANDER (Fanny och Alexander, Ingmar Bergman, Ruotsi/Ranska/Länsi-Saksa, 1982, 191 min, K12, 35 mm)
MA 14.12. klo 17.15
Omaelämäkerrallinen elokuvafresko on noussut vuosien mittaan Bergmanin legendaarisimpien teosten joukkoon. Se sai lukemattoman määrän elokuvapalkintoja (mm. neljä Oscaria) ja on vakiinnuttanut maineensa yhtenä kaikkien aikojen jouluelokuvista. Orion esittää kolmituntisen teatteriversion.

Anneli Sauli retrospektiivi – Cinema Orionissa 5.-26.10.2020

Suomalaisen elokuvaerotiikan uusi aika alkoi Hilja – maitotytöstä (1953), joka teki Anneli Saulista 50-luvun tähden ja seksisymbolin.

Nimirooli leimasi Saulin uraa pitkään, mutta toisaalta nykysilmin hänen sittenkin aika monipuolista huippukauttaan voi tarkastella vähän kuin Marilyn Monroen uraa; lahjakkaan näyttelijän selviytymistaisteluna miesten johtamassa studiokulttuurissa.

Sauli näytteli vuosina 1958-61 länsisaksalaisissa elokuvissa nimellä Ann Savo. 2000-luvulla hän on piristänyt sivurooleillaan monia kotimaisia elokuvia ja televisiosarjoja.

MA 5.10. KLO 17.15 HILJA – MAITOTYTTÖ (Toivo Särkkä. 1953, 87 min, K-12, 35 mm)

Ennen elokuvaa FL Sisko Rytkönen kertoo Anneli Saulin elokuvauran alkuvuosista.

 

MA 12.10. KLO 17.15 MIRIAM (William Markus, 1957, 88 min, K-7, 35 mm)

Vieraana Anneli Sauli. Haastattelijana elokuvatutkija Antti Alanen.

 

MA 19.10. KLO 17.15 JOKIN IHMISESSÄ (Aarne Tarkas, 1956, 75 min, K-16 35 mm)

Elokuvan alustaa toimittaja, Mika Waltari -seuran aktiivi Risto Raitio.

 

MA 26.10. KLO 17.15 RAPORTTI ELI BALLADI LAIVATYTÖISTÄ (Maunu Kurkvaara, 1964, 88, K-16)

Sarjan liput tulevat myyntiin noin viikkoa ennen ensimmäistä näytöstä.

Katseita Antti Peippoon

Vuoden 2020 alussa Jarva-seuran jo vuosia suunnitteilla ollut kirja elokuvaohjaaja, -kuvaaja Antti Peiposta julkaistiin vuoden 2020 alussa.

Antti Peippo Kinopalatsissa Tampereen elokuvajuhlilla v. 1989.

Aalto ARTS Booksin kustantama laaja artikkelikokoelma ”Dokumenttielokuvan suuri tuntematon – katseita Antti Peippoon” juhlisti 60 vuotta täyttänyttä Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitosta ja on saanut kauttaaltaan kiittäviä, jopa ylistäviä arvosteluja. Myös lukijat ja elokuvakollegat ovat kiitelleet. Yksi lämpimimmistä huomionosoituksista oli Peipon läheisen työtoverin, taiteilija Lauri Anttilan, kiitospostikortti: ”Yllätyin kirjan monipuolisuudesta”.

Totta onkin, että teos kattaa Antti Peipon uran (ja elämänkin) ulottuvuuksia tavalla, jota kotimainen elokuvakirjallisuus harvoin tekee. Syy kirjan runsauteen löytyy Peipon taiteilijuudesta: hän oli monipuolinen niin visualistina, kirjoittajana, ohjaajana, opettajana kuin suomalaisuuden hahmottajanakin. Peippoon on mahdollista ottaa erilaisia näkökulmia ja avata silti hänen olennaisintaan.

Kirja on ostettavissa Aalto-verkkokaupasta: https://shop.aalto.fi/p/1190-dokumenttielokuvan-suuri-tuntematon/

Vuoden 2020 lopulla Peippo-buumi saa jälleen täydennystä. Marraskuussa ilmestyy Peipon ohjaamien dokumenttien DVD-kokoelma, kahdeksan dokkaria, jotka ovat olleet viime vuosina vain harvoin nähtävissä: Viapori – Suomenlinna  (1972), Graniittipoika (1979), Seinien silmät (1981), Sivullisena Suomessa (1983), Kolme salaisuutta (1984), Ratsastus Aasian halki (1987), Sijainen (1989) ja Valtakunnan sydän (1989)

On mielenkiintoista, kuinka nämä lyhyet esseedokumentit iskevät nykypäivänä katsojiin. Peippo on kaiken huomionsa arvoinen.

 

 

 

 

 

Jörn Donner. Aina elokuvakulttuurin puolesta.

Tuskin kukaan on tehnyt Suomessa työtä elokuvakulttuurin hyväksi niin paljon kuin Jörn Donner.

Hän oli perustamassa Suomen elokuva-arkistoa 1950-luvun lopulla, joka toimi yhdistyspohjalta parikymmentä vuotta, kunnes suuri tavoite saavutettiin ja elokuva-arkisto päätettiin valtiollistaa. Elokuva-alan aktiivit eivät kuitenkaan halunneet haudata Suomen elokuva-arkisto ry.:tä, yhdistystä joka ”toiminnassaan tukeutui elokuvakulttuuria luoviin ja ylläpitäviin voimiin, elokuvan todellisiin ystäviin”.

Yhdistys oli toimintansa aikana pystynyt kokoamaan tällaiset perusvoimat tärkeään kulttuurityöhön. Koettiin, että perinnettä ei saanut unohtaa. Edelleen oltiin sitä mieltä, että todellisen elokuvakulttuurin juurtuminen Suomeen tapahtui merkillisen hitaasti. Suomea pidettiin lähes viimeisenä maana Euroopassa, jossa elokuvan tuntemus luettiin osaksi yleissivistystä.

Joulukuussa 1978 kokoontui Säätytalolle 47 henkilöä perustamaan uutta yhdistystä. Sen nimeksi annettiin Risto Jarva -seura, vuotta aiemmin tapaturmaisesti kuolleen elokuvaohjaajan kunniaksi, ja koska ”elokuvakulttuurin pitkän linjan parhaat ominaisuudet – pyyteettömyys, rehellisyys, aito rakkaus elokuvaan – toteutuivat Risto Jarvan henkilössä.” Nimi oli luonnollisesti myös kunnianosoitus Jarvan tinkimättömälle työlle elokuvakulttuurin hyväksi.

Risto Jarva -seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Jörn Donner.

Kokouksen päätteeksi Donner käytti puheenvuoron, jossa ”hän toi esiin ilonsa seuran perustamisesta, koska seuralla on mahdollisuus kerätä toimintaansa mukaan kaikki elokuvasta ja elokuvakulttuurista kiinnostuneet jatkamaan Risto Jarvan kesken jäänyttä elämäntyötä.”

Jörn Donner syntyi puolitoista vuotta ennen Risto Jarvaa. Jarva eli 43-vuotiaaksi. Donner eli kaksi kertaa 43 vuotta.

Molemmat tekivät valtavasti töitä elokuvakulttuurin hyväksi. Kun tiedämme, mitä Jörn Donner sai elämässään aikaan, miten paljon hän kirjoitti, ohjasi, tuotti, puhui, teki luovaa työtä laidasta laitaan, avusti nuoria tekijöitä eteenpäin urallaan, ei hänen kohdallaan tunnu nimenomaisesti siltä, että mitään varsinaisesti jäi kesken.

Jörn itse olisi tietysti eri mieltä. Kaikki ei tule koskaan valmiiksi, liikaa asioita jää kesken. Hänen elämänsäkin.

Seura jatkaa Jarvan kesken jäänyttä elämäntyötä, mutta nyt myös ensimmäisen puheenjohtajamme Jörn Donnerin elämäntyötä. Jörnin intohimo elokuvakulttuuria kohtaan olkoon johtotähtemme.

Risto Jarva -seuran kevät 2020

Syyskokouksessa 29.11. Risto Jarva -seura sai uuden hallituksen. Varapuheenjohtajana jatkaa Päivi Istala, muina jäseninä Matti Lahtinen, Mikko Lyytikäinen, Henri Waltter Rehnström, Markku Varjola ja Juha-Veli Äkräs. Uutena joukkoon astuu Liina Härkönen. Sihteerinä jatkaa Merja Ritola ja puheenjohtajana Ville Suhonen. 

KEVÄÄN ELOKUVIA

Uusi vuosikymmen käynnistyi Jarva-seuran osalta maanantaina 13.1. klo 19, jolloin elokuvateatteri Orionissa esitettiin Tuija-Maija Niskasen Avskedet (Jäähyväiset, 1981). Näytöksessä oli vieraana elokuvan käsikirjoittaja Eija-Elina Bergholm.

Kevään ohjelmisto näyttää toistaiseksi tällaiselta. Muutokset ovat mahdollisia, lisäykset todennäköisiä. Tarkemmat tiedot: cinemaorion.fi

Tuija-Maija Niskanen in Memoriam

Ma 13.1. klo 19  Avskedet (Jäähyväiset, 1981, 90 min. K12, 35 mm) 

Vieraana elokuvan käsikirjoittaja Eija-Elina Bergholm

Ma 20.1. klo 17  Suuri illusioni (1985, 95 min. S, 35 mm)

Tekijävieraita

Petri Rossi in Memoriam

Su 26.1. klo 16 Hiljaisuus (2011, 112 min. K13, 35 mm)

Yhteistyössä Suomen elokuvaajien yhdistyksen (F.S.C.) kanssa. 

Antti Peippo – dokumenttielokuvan suuri tuntematon

Ti 28.1. klo 14 Antti Peippo – kirjan julkistustilaisuus

Graniittipoika (1979, 10 min. S, 35 mm) 

Seinien silmät (1981, 9 min. S) 

Sivullisena Suomessa (1983, 24 min. S, 35 mm) 

Sijainen (1989, 24 min. S, 35 mm) 

Antti Peippo – Turisti (Eero Tammi ja Juha-Veli Äkräs, 2019, 8 min. S) 

Paikalla kirjan tekijöitä sekä kustantajan (Aalto ARTS Books) ja Elokuvataiteen laitoksen edustajia. 

Ti 18.2. klo 17 Ihmemies (1979, 103 min. K12, 35 mm) 

Tekijävieraita 

Alkuperäiskansojen elokuvaviikko 3.–9.2.2020 

Vuosi 2019 oli YK:n alkuperäiskansojen kielten teemavuosi. Tavoitteena oli lisätä tietoisuutta alkuperäiskansojen kielistä ja niiden uhanalaisuudesta. Jäikö vuodesta jälkiä vai oliko se pelkkä symbolinen juhla? Cinema Orion palaa teemaan esittämällä viikon aikana lukuisia alkuperäiskansojen elokuvia 2000-luvulta. Risto Jarva -seura on saanut tukea tapahtuman järjestämiseen AVEKilta.

Ohjelmisto:

3.2. klo 19.30 Atanarjuat.: The Fast Runner (Zacharias Kunuk , Kanada, 2001, 172 min. K16)

4.2. klo 16.45 Spears from All Sides (Christopher Walker, 2019, USA, 90 min. K16) 

5.2. klo 16.15 Нация / The Nation (Julia Mironova, 2017, Venäjä, 65 min. S) 

5.2. klo 17.45 Akornatsinniittut -tarratta nunaanni / Among Us – In the Land of Our Shadows (Marc Fussing Rosbach, 2017, Grönlanti, 93 min. K16)

6.2. klo 16.30 Царь-птица / The Lord Eagle (Eduard Novikov, 2018, Venäjä, 80 min. K16)

8.2. klo 13.30 The Body that Remembers When the World Broke Open (Elle-Máijá Tailfeathers and Kathleen Hepburn, 2019, Kanada, 105 min. K16) 

9.2. klo 18.15 Wiñaypacha / Eternity (Oscar Catacora, 2018, Peru, 88 min. K16)  

Jörn Donnerin parhaita

Ma 3.2. klo 17 

Näinä päivinä (1955, 9 min. S, 35 mm) 

En Söndag i september (Syyskuinen sunnuntai, 1963, Ruotsi, 98 min. K16, 35 mm) 

Ma 10.2. klo 17 

Vittnesbörd om henne (Todistus hänestä, 1962, Ruotsi, 17 min. S, 35 mm)

Tvärbalk (Poikkiparru, 1966, Ruotsi, 90 min. K16, 35 mm) 

Ma 24.2. klo 17 Mustaa valkoisella (1968, 96 min. K16) 

Ma 2.3. klo 19 Naisenkuvia (1970, 90 min. K16)

Ma 9.3. klo 19 Anna (1970, 82 min. K12, 35 mm)

Ma 16.3. klo 19 Dirty Story (1984, 100 min. S, 35 mm) 

Hannu Peltomaan koko perheen elokuvia

Ma 2.3. klo 17 Taikapeli (1984, 80 min. S, 35 mm) 

La 7.3. klo 14 Rusinoita (1987, 52 min, S, 16 mm) 

Ma 9.3. klo 17 Kumma juttu (1989, 76 min. S, 35 mm)

Tero Jartin elokuvia

Su 22.3. klo 17 ja Ma 20.4. klo 19

Kun piru tuli polkupyörällä sepän tölliin ja sepän vaimo sai uuden nenän (1993, 34 min. K14, 35 mm) 

Aapo (1994, 55 min. K16, 35 mm)

Anneli Sauli – retrospektiivi

Ma 23.3. klo 17 Hilja, maitotyttö (Toivo Särkkä, 1953, 87 min. K12, 35 mm) 

Ma 30.3. klo 17 Jokin ihmisessä (Aarne Tarkas, 1956, 75 min. K16, 35 mm) 

Ma 6.4. klo 17  Miriam (William Markus, 1957, 88 min. K7, 35 mm) 

Ma 13.4. klo 17 Raportti eli balladi laivatytöistä (Maunu Kurkvaara, 1964, 88 min, K16) 

Sarja jatkuu…

Vieraana Yrjö Tähtelä 25.11. – 2.12.

Ohjaajana, näyttelijänä, tuottajana ja mm. Yleisradion kirjeenvaihtajana toiminut Yrjö Tähtelä (s. 1936) on vieraana kahdessa erikoisnäytöksessä Cinema Orionissa, joissa esitetään 1960-luvun moderneja harvinaisuuksia Tähtelän tähdittämänä. Monialainen taiteilija on jo pitkään ollut myös aktiivinen romanikulttuurin puolestapuhuja ja analysoija.

Molemmissa näytöksissä Tähtelää haastattelee Päivi Istala.

25.11. klo 17.30 Eino Ruutsalo: Hetkiä yössä (1961)

Kohtaa yövartija Kristus Helsingin yössä!

”Sitten Nyrki Tapiovaaran Varastetun kuoleman ei kukaan ole käyttänyt Helsinkiä hyväkseen yhtä tehokkaasti kuin Ruutsalo”, ylisti Helsingin Sanomien arvostelija Juhani Lindström Eino Ruutsalon esikoisohjauksen miljööntajua. Ja totta se onkin: Hetkiä yössä on Helsinki-elokuvien joukossa todellinen kätketty aarre, josta monet alaan perehtyneet kirjatkin vaikenevat. Suomalaisen modernin elokuvan historiassa Ruutsalo oli heti Maunu Kurkvaarasta seuraava, mutta hänen uransa pitkän elokuvan puolella jäi enemmänkin kokeiluiksi kuvataiteilijana. Hetkiä yössä -elokuvan syyskesäisen pimeät, jopa pariisilliset Helsinki-tunnelmat lupaavat kuitenkin paljon ja Yrjö Tähtelän suoritus yövartija Kristuksena on omaleimaisuudessaan vailla vertaa.

Ruutsalon elokuvassa voi bongata ohimennen mm. Raimo Jääskeläisen alias Monsieur Mossen sekä puussa kiipeilevän ja jumalan olemassaoloa pohtivan 10-vuotiaan Christer ”Cisse” Häkkisen.

2.12. klo 17.30 Jarno Hiilloskorpi: Varjostettua valoa (1962)

Elokuva, jonka näytöksissä oli tarjolla ensiapua!

60-luku ei ollut pelkkää Jarvaa, Niskasta ja Spedeä. Vuosikymmenellä teki debyyttinsä moni lupaavalta vaikuttanut ohjaaja, jonka ura katkesi kuitenkin yhteen tai kahteen elokuvaan. Yksi heistä oli Jarno Hiilloskorpi, jonka 22-vuotiaana ohjaama esikoinen Varjostettua valoa otettiin vastaan huomattavan innostuneesti. Usko itsenäiseen tuotantoon on ollut vahva levittäjä SF:lläkin, sillä elokuva sai Helsingin ensi-iltansa poikkeuksellisesti peräti neljässä elokuvateatterissa. Tarina tapahtuu pitkälti sairaalassa ja on ilmiselvästi innoittunut aikansa valkokankaan, television ja kioskikirjaallisuuden suositusta lääkäriviihteestä, joskin se uppoutuu monta astetta kuumeisemmin kirurgisten operaatioiden konkretiaan. Ensi-iltakierrokseen mahdollisiin pyörtymiskohtauksiin varauduttiin jopa päivystävällä sairaanhoitajalla!

KATARIINA LILLQVIST retrospektiivi 28.10. -11.11.2019

Animaatiotaiteilija Katariina Lillqvistin retrospektiivi käynnistyy Cinema Orionissa maanantaina 28.10.  Kahdessa näytöksessä esitetään Lillqvistin taianomaisia nukkeanimaatioita, romani- ja kurditarinoita sekä Franz Kafka-filmatisointeja. Lisäksi dokumenttielokuvien näytöksen osana 11.11. on romanimusiikin konsertti, jossa esiintyvät mm. mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors ja Latšo Džinta -yhtye. Konsertilla kerätään varoja romanikulttuurin museolle.

Katariina Lillqvist (s. 1963) on käsikirjoittaja, ohjaaja sekä tuottaja, joka on animaatioelokuvillaan kirjoittanut uudelleen Euroopan historiaa. Hän sai hiljattain Master of Animation –elämäntyöpalkinnon, yhtenä nukkeanimaatiogenren merkittävimmistä tekijöistä.

Lillqvistin kauniit nuket ovat saaneet vaikutteita tšekkiläisestä perinteestä. Hänen tavaramerkkinään ovat vanhat ja vahvat eurooppalaiset tarinat, jotka on tuotu tähän päivään. Sarajevon tilannetta kuvaa Maalaislääkäri (1996), romaniyhteisöjen tilanteesta muuttuvassa Euroopassa kertoo Romanien peili (2001), pohjoisen perinteen katoamista käsittelee Uralin perhonen (2008) ja Espanjan sisällissodan käänteisiin pureutuu Radio Dolores (2016) – muun muassa näiden töidensä kautta Lillqvist käsittelee eurooppalaista mielenlaatua pureutuen sen traumaattisiin historian käänteisiin.

Lillqvist on työskennellyt Prahassa vuodesta 1989 jolloin hän perusti sinne itsenäisen osuuskuntamallisen tuotantoyhtiön Camera Cagliostron. Cagliostro on sittemmin jatkanut toimintaansa myös Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Espanjassa. Tällä hetkellä Lillqvist jakaa aikansa Lapinlahteen Helsinkiin rakentuvan Romaanikulttuurin museon, Teijon Ruukinkylässä sijaitsevan animaationäyttelynsä ja ensimmäisen pitkän fiktioanimaationsa Mestari ja Margaritan (tarina tunnetaan myös suomennoksena Saatana saapuu Moskovaan) toteuttamisen välillä.

Retrospektiivin ovat toteuttaneet yhteistyössä Risto Jarva -seura ry. ja Elävän kuvan keskus ELKE ry.

Lisätiedot:

Risto Jarva -seura ry. / Ville Suhonen

pj.ristojarvaseura@gmail.com

Katariina Lillqvist

katariina.lillqvist@gmail.com

romanikulttuurinmuseo.com

Elokuvasarjan liput myynnissä

https://cinemaorion.fi/erikoisnaytokset/katariina-lillqvist-retrospektiivi/

 

KATARIINA LILLQVIST RETROSPEKTIIVI

Cinema Orionissa 28.10.  – 11.11.2019

Ohjaaja Katariina Lillqvist on näytöksissä tekijävieraana. Animaationäytöksissä häntä haastattelee animaatiotutkija Tuula Leinonen.

MA 28.10. KLO 17.00 

Hiilisangolla ratsastaja (1992)

Kamarihaikara (1993)

Romanien peili (2001)

Mustan Saaran legenda (2002)

Laulu hirsipuista (2002)

Faruza (2011)

 

MA 4.11. KLO 17.00 

Tyttö ja Sotamies (1995)

Maalaislääkäri (1996)

Uralin Perhonen (2008)

Radio Dolores (2016)

 

MA 11.11. KLO 17.00

Eihän tämä maa minun omani ollut (2008)

Dokumenttielokuva Suomen romanien historiasta, kulttuurista ja nykypäivästä. Keskushenkilönä elokuvassa nähdään laulaja Hilja Grönfors.

Romanimusiikin konsertti, Hilja Grönfors ja Latšo Džinta sekä yllätysvieraita. Konsertin tuotto menee Romanikulttuurin museolle. Lisätietoja: www.romanikulttuurinmuseo.com

Arvoisa herra Tarzan (2003)

Dokumentti legendaarisesta suomalaisesta sirkustaiteilijasta Kalle ”Caru” Nymanista.

 

 

 

EIJA POKKINEN – Kiiltokuvatyttö

Eija Pokkisen muistelmateoksen julkistustilaisuus sekä elokuvien sarja Cinema Orionissa 30.9. – 21.10.2019

Eija Pokkinen (s. 1939) oli pariisilaistunut kansainvälinen valokuvamalli, kun ura johti elokuvarooleihin Risto Jarvan Onnenpelissä ja Jaakko Pakkasvirran Vihreässä leskessä. Myöhemmin hän oli naispääosassa amerikkalaisessa elokuvassa Distance sekä pienemmissä rooleissa Jarvan elokuvissa Loma ja Jäniksen vuosi. Pokkinen on työskennellyt myös arvostettuna suomentajana, mm. kymmenien elokuvaklassikoiden kääntäjänä. Pokkisen muistelmateos Kiiltokuvatyttö ilmestyy 30.9. ja julkistustilaisuus vietetään tuolloin klo 17.30 Orionissa.

Merkkivuottaan viettävän taiteilijan kunniaksi elokuvateatteri Orion esittää Eija Pokkisen elokuvien sarjan.

TULOSSA OLEVAT NÄYTÖKSET:

MA 30.9. KLO 17.30 

Onnenpeli (Risto Jarva, Suomi, 1965, 95 min, K 12). Onnenpeli on Eija Pokkisen ensimmäinen elokuva. Hänellä on siinä yksi pääosista kansainvälisenä valokuvamallina ja mannekiinina, jollainen itsekin oli. Ennen elokuvaa on Eija Pokkisen muistelmateoksen Kiiltokuvatyttö (Docendo) julkistustilaisuus. Pokkista haastattelee toimittaja Päivi Istala.

TO 3.10 KLO 18.00

Vihreä leski (Jaakko Pakkasvirta, Suomi, 1968, 76 min, K12, 35 mm). Vihreä leski on 1960-luvun suomalaisia avainelokuvia – aikansa kohutuimpia – ja Eija Pokkisen suuri voittoisa pääosa. Näytös järjestetään yhteistyössä Näyttelijäliiton kanssa osana Lähikuvassa näyttelijä -sarjaa. Vieraana Eija Pokkinen, keskustelun vetää Satu Kyösola.

MA 7.10. KLO 17.30 LYHYTELOKUVAT (näytöksen kesto n. 60 min):

Pockpickeeli katkelmia helsinkiläisen porvarisnuoren elämästä on Peter von Baghin varsinainen esikoiselokuva. Pertti Maisalan kanssa ohjattu underground-henkinen lataus levittäytyy  Helsingin kaduille, joita olemassaoloa pohtiva idealistinen päähenkilö (Sulevi Peltola) filosofisesti flaneeraa. Porvarillinen sielunmaisema seivästyy ironian ja satiirin kautta. (Peter von Bagh & Pertti Maisala, Suomi, 1968, 19 min. S)
Ugo Rosellin Senso e anagramma on tuntematon löytö ja harvinaisuus. Leikkaukseen perustuvassa kollaasissa tutkaillaan länsimaisessa populaarikulttuurissa vallitsevaa naiskuvaa ja naisen kaupallistamista kulutuksen ja mainonnan eroottisena objektina. Yhtenä valokuvamalleista esiintyy Eija Pokkinen, joka työskenteli (myös) Italiassa. (Ugo Roselli, 1970, 13 min)
Nainen ja yhteiskunta on Risto Jarvan poleemisten, yhteiskunnallista keskustelua käyvien dokumenttien valioita (ja sai valtion elokuvapalkinnon). Naisihanne ja naisen arkitodellisuus, sukupuoliroolit ja naiseen kohdistuvat patriarkaaliset asenteet saavat terveellistä tuuletusta elokuvassa, jota naiset ovat olleet kirjoittamassa. Eija Pokkinen nähdään lavastetuissa osuuksissa. (Risto Jarva, 1968, 30 min, S)

TI 15.10 KLO 19:00

Distance (Anthony Lover, USA, 1975, 93 min, 35 mm). Anthony Loverin ohjaama indietuotanto Distance (1975) kuvaa pariskuntien ongelmia 1950-luvun Yhdysvalloissa. Toisiinsa kietoutuvissa tarinoissa vaikeuksia aiheuttavat niin rotujenväliset ristiriidat kuin uskottomuus. Eija Pokkinen esittää naispääosassa saksalaista Gretaa, joka on naimisissa tummaihoisen kersantin (Paul Benjamin) kanssa.

MA 21.10. KLO 17:00

Loma (Risto Jarva, Suomi, 1976, 113 min, K7, 35 mm). Auringossa, värissä ja huumorissa kylpevä Loma oli Jarvan suosituin elokuva: se sai ensi-iltakierroksellaan yli puoli miljoonaa katsojaa. Miespuolinen pankkivirkailija Niemi (mainio Antti Litja) halajaa talviolympialaisiin, mutta eksyy suksineen Rodoksen aurinkorannalle tyhjätaskuna naisen papereilla ja matkalaukulla. Eija Pokkinen esittää Niemen unelmien naista.

 

LASSE NAUKKARINEN RETROSPEKTIIVI 12.8.-16.9.2019 Orionissa

Lasse Naukkarinen on suomalaisen dokumenttielokuvan Grand Old Man, jonka mittava ura ulottuu kuudelle vuosikymmenelle.

Suomi dokumentaristin ympärillä on muuttunut, näin Naukkarisen elokuvatkin. Hän aloitti suomalaisen poliittisen elokuvan perusteoksilla, tarkkaili maailmaa havainnoivan elokuvan keinoin, löysi henkilökohtaisen dokumenttielokuvan ja jalosti pohtivaa esseemuotoa eteenpäin. Mestarin elokuvat katsovat tarkasti niin koko yhteiskuntaa kuin yksilön kokemustakin – aina myötäeläen, lämmöllä ja huumorilla.
 
Elokuvateatteri Orionissa on nyt tilaisuus nähdä Suomi ja sen muuttuminen Lasse Naukkarisen silmin. Mitä oli 1970-luvun poliittinen uho? Entä 1980-luvun yksilöllisyyttä korostava nousukausi? Mitä on olla nuori? Mitä on olla vanha? Mitä on olla taiteilija?
 
Naukkarinen näkee, tarkkailee, pohtii ja oivaltaa elokuvissaan, jotka kertovat niin yhteiskunnasta kuin yksilöistäkin – aina myötäeläen, lämmöllä ja huumorilla.
 
Tämä tekijäsarja järjestetään yhteistyössä Risto Jarva -seuran kanssa.
 
Lasse Naukkarinen on paikalla elokuviensa esityksissä, esittelee niitä ja keskustelee yleisön kanssa.
 
Solidaarisuus (1970)
Sarjassa nähdään seuraavat elokuvat:
MA 12.8. klo 17.30           SOLIDAARISUUS (1970) + TASAVALLAN PÄIVÄKIRJA (1971) 63 min
MA 19.8. klo 17.30           OLIPA KERRAN UTOPIA (2004) 90 min
MA 26.8. klo 17.30          TAITEILIJAELÄMÄÄ (1999) & KOULULAISEN ELÄMÄÄ (2002) 90 min
MA 2.9.klo 17.00             MIINAVAARA!  (2001) 89 min
MA 9.9. klo 17.30            POSTIKORTTI JA PEILI (1992) 90 min
MA 16.9. klo 17.30           NO COMMENTS (1985) 86 min

SUOMI-FILMIN ROMANTIIKKAA

Seminaari Kino Reginassa 25. – 26.1.2019

Suomi-Filmi Oy, itsenäisyyden ajan alkuvuosien suurin ja kaunein, täyttää sata vuotta. Kevään aikana Kino Reginassa esitetään romanttisia Suomi-Filmi -klassikoita.

Risto Jarva -seuran ja KAVIn yhteistyönä toteuttamassa seminaarissa esitellään asiantuntijoiden johdolla elokuvataivaan naistähtiä, Ansan ja Taunon yhteistä taivalta, legendaarisia elokuvaiskelmiä sekä Minna Canthin, F.E. Sillanpään ja Mika Waltarin teosten filmatisointeja.

Seminaariin on vapaa pääsy. Tervetuloa!

OHJELMA:

Perjantai 25.1     

klo 10.00 Panu Rajala: Mika Waltari-näytelmäfilmatisoinnit

klo 10.45 Emilia Koivumäki: Lea Joutseno auteurina 

klo 11.30 Sisko Rytkönen: Tuulikki Paananen – tanssiva tähtilöytö

klo 12.15 Tauko

klo 13.00  Jaana Nikula: Emma Väänäsen vahvat naisroolit

klo 13.45 Markku Varjola: F.E.Sillanpää -filmatisoinnit 

klo 14.30 ELOKUVA Valentin Vaala: Ihmiset suviyössä (1948)

 

Lauantai 26.1. 

klo 10.00 Aarne Day: Regina Linnanheimo -tähti joka halusi tummua

klo 10.45 Outi Hupaniittu: Kuinka Ansasta ja Taunosta tehtiin tähtiä

klo 11.30 Tauko

klo 12.15 Juha Seitajärvi: Suomi-Filmin romanttiset iskelmät

klo 13.00 Minna Maijala: Minna Canth ja 1800-luvun lopun vaiennetut naisten kertomukset

klo 14 ELOKUVA  Teuvo Puro: Anna-Liisa (1922) (Säestäjinä pianistit Suvi Sistonen ja Anu Rautakoski.) (Liput 12 € / 10 €)