ELOKUVAN TÄHDEN – Filmihullu 50 v Risto Jarva -seura 40 v

SEMINAARI ELOKUVATAITEESTA

Tervetuloa elokuvateatteri Andorraan Filmihullu-lehden ja Risto Jarva –seuran järjestämään juhlaseminaariin 16.11. klo 16 alkaen. Vapaa pääsy.

klo 16.00 ELOKUVAA ELOKUVAN VUOKSI – keskustelu elokuvataiteesta, klassikoiden näkyvyydesta ja merkityksestä Suomessa

Risto Jarva -seura aloitti toimintansa tuomalla maahan Jean Renoirin klassikon Suuri illuusio vuonna 1979. Maahantuontia varten kerättiin rahaa ja lopulta elokuvaentusiastit onnistuivat tavoitteessaan. Elokuvaa esitettiin menestyksekkäästi mm. Dianassa ja Cinemassa kuukausien ajan.

Vielä viime vuosisadan loppuvuosina saattoi elokuvateattereissa nähdä klassikoita, mutta nykyään niitä esitetään lähinnä harvoissa erikoisnäytöksissä ja usein vain pääkaupunkiseudulla. Edes uuden eurooppalaisen taide-elokuvan maahantuonti ei ole vakiintunut teattereissamme. Miten maahantuontia voisi kannustaa ja edistää? Miksi niin pitäisi tehdä?

Keskustelun moderaattorina FM elokuvakasvattaja Kaisa Kukkola, keskustelijoina Kino Tapiolan teatteripäällikkö Hannele Pellinen, Sodankylän elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Timo Malmi, HuK elokuvalevittäjä Antti Suonio.

 

klo 17.00 ELOKUVAJOURNALISMIN JA -KRITIIKIN TULEVAISUUDESTA

Kenellekään elokuvaentusiastille ei ole epäselvää, että elokuvasta kirjoittaminen medioihin on muuttunut viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Mikä on perinteisen sanomalehtikritiikin tila? Saako netissä ilmestyvä kritiikki näkyvyyttä? Määrän lisäksi myös laatua on oikeus vaatia. Kuka kokee itsensä elokuvakriitikoksi, puhumattakaan, onko meillä enää elokuvaesseistejä? Onko elokuvasta kirjoittaminen yhä enemmän vain ajankohtaisten uutisten raportoimista vailla laajempaa näkemystä? Mikä on kriitikon rooli elokuvakulttuurin edistäjänä?

Keskustelijoina elokuvaa rakastavat kirjoittamisen ammattilaiset Iida Simes, Antti Nylén, Antti Selkokari ja Ville Hänninen.

 

klo 18.00 RISTO JARVAN ELOKUVAPOLIITTINEN PERINTÖ

Risto Jarva oli 1970-luvun puolivälissä kehittelemässä laajaa elokuvapoliittista ohjelmaa kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Sillä oli tarkoitus turvata perusta suomalaisen elokuvataiteen laadulliselle ja taloudelliselle tasolle. Jarvan mietintö vesitettiin poliittisen pelin mainingeissa eikä uutta saatu kunnolla käyntiin.

Mitä Jarvan ideoista olisi järkevää tuoda taas nykypäivään ja mihin suuntaan suomalaista elokuvataidetoimintaa tulisi kehittää? Mielipiteitä on moneen suuntaan.

Esitetään dokumenttikatkelma mietinnön luovutustilaisuudesta valtioneuvostossa v. 1974

Alustajana YTT Martti Soramäki

Puheenvuoro: Suomi – elokuvataiteen autiomaa? elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Maria Ruotsala ja leikkaaja-kääntäjä Ulrika Enckell.

Yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun koko seminaarin ajan.

 

Klo 19-20

LYHYTELOKUVIA FILMIHULLUN JA JARVA-SEURAN HENGESSÄ

Maisala & Nissinen: Voi siskot mikä yö! (1963)  (katkelmia)

Katainen, Linnasalo, Maisala, von Bagh: Vanhan valtaus (1968)

Risto Jarva: Pakasteet II (1969)

Elina Katainen: Suomen elokuva-arkisto 29.11.1976  (1976)

Peter von Bagh: Lähikuvassa Rauli Badding Somerjoki (1983)  (katkelma)

Elina Katainen: Filmihullu- lehden mainosfilmejä (1968)

Aki Kaurismäki: Rich Little Bitch (1987)

Markku Varjola: NAINEN UUDEN AALLON ELOKUVASSA

Ruusujen aika (1969). Ohjaus: Risto Jarva. Kuvassa vasemmalta: Ritva Vepsä ja Tarja Markus

Uusi aalto merkitsi Suomessa modernismin syntyä kuolevan vanhan elokuvateollisuuden raunioille. Tekijäpolvi vaihtui, uusi vapautunut estetiikka ja maailmankuva murtautui esiin. Muuttuvan ajan ja naisen aseman myötä myös naiskuvassa tapahtui uudistumista. Monissa elokuvissa kuvattiin naista etsimässä omaa identiteettiään, paikkaansa maailmassa, rakkaussuhteessa ja sosiaalisessa verkostossa. Vähitellen mukaan saattoi tulla yksilön tarve osallistua paitsi oman elämän myös yhteiskunnan käytännön, jopa sen rakenteiden muuttamiseen. 

Kyllä vain, käytännöllisesti katsoen kaikki 1960-luvun suomalaisen uuden aallon ohjaajat olivat miehiä. (Ellemme lue uuteen aaltoon ainoaa naisohjaajan tuolloin tekemää pitkää elokuvaa, Ritva Arvelon Maria Jotuni -filmatisointia Kultainen vasikka, 1961, joka on eri ikäisten naisnäyttelijöiden juhlaa.) Poikkeuksena on pitkien elokuvien joukossa vain episodielokuva Tunteita (1966), ja sekin koostuu lyhytelokuvista, joista yhden (Toivo, rakkaus) ohjasi, kirjoitti ja kuvasi nainen, Leena Salokangas. Tässä suhteessa uudesta aallosta ei voi puhua naiselokuvana. Miesohjaajien vanha täysvalta alkoi hyvin hitaasti murentua vasta seuraavina vuosikymmeninä. Televisiossa naiset alkoivat yleistyä ohjaajina aikaisemmin, samoin kuin lavateatterissa. Elokuvien tuottajat olivat vielä tässä vaiheessa aina miehiä.

Uuden aallon merkkiteoksiin kuuluu Eila Kaarresalon esifeministinen lyhytelokuva Ampumarata (1969). 

Naisia sentään esittivät elokuvissakin naiset. Näytteleminen ei ole vain käsikirjoituksen ja  ohjaajan sanan ja tahdon välittämistä, vaan luovaa työtä, jossa näyttelijä jos kuka osallistuu henkilökuvan luomiseen, ja tulkitsee sen itsestään käsin. Näyttelijän persoona on roolin päällä ja alla, siihen kietoutuneena vahvasti läsnä. Kristiina Halkolaa saatettiin pitää Filmihullu-lehden syntyessä jopa auteurina. Useassa tapauksessa käsikirjoittaja, naishahmojen ja kokonaisuuden kirjallinen luoja on ollut osittain tai kokonaan nainen (Kerttu-Kaarina Suosalmi, Eija-Elina Bergholm, Marja-Leena Mikkola). Näin elokuviin on voinut tulla aitoa naisnäkökulmaa ohjaajien miesnäkökulman vastapainoksi. Sakari Rimmisen Pilvilinnassa (1971) käsikirjoittajana oli niinikään nainen (Meri Kurenniemi), ja lisäksi nainen toimi kuvaajana (Pirjo Honkasalo), äänittäjänä (Inger Nylund) ja leikkaajana (Ilona Tanttu), ja osa muusikoistakin oli naisia. Matti Sokan Mustassa lumikissa (1971) Ulla Kivipato paitsi esitti pääosan oli myös käsikirjoittajana.

Maunu Kurkvaara tapaili ja availi uutta aaltoa ja naiskuvaa elokuvilla Autotytöt (1960, pääosissa Ritva Vepsä ja Sinikka Hannula) ja Rakas… (1961, Hannula). Samaa teki avantgardisti Eino Ruutsalo Tuulisella päivällä (1962, Raili Metsä). Kurkvaara jatkoi (Hannulan kanssa) Meren juhlilla (1963) ja Naisilla (1964). Mikko Niskasen Käpy selän alla (1966, Kristiina Halkola ja Kirsti Wallasvaara) löi ”uuden” naisen viimeistään läpi suurelle yleisölle.

Vuosina 1967-1970 syntyi Suomessa sarja uuden aallon pitkiä elokuvia, joissa päähenkilönä  on nainen: Niskasen Lapualaismorsian (1967, näyttelijöinä Halkola-Wallasvaara-Aulikki Oksanen), Jaakko Pakkasvirran Vihreä leski (1968, Eija Pokkinen), Erkko Kivikosken Kuuma kissa? (1968, Maarita Mäkelä), Timo Bergholmin Punahilkka (1968, Halkola), Kurkvaaran Punatukka (1969, Tarja Markus), Pakkasvirran Kesäkapina (1970, Titta Karakorpi) ja Jörn Donnerin Anna (1970, Harriet Andersson). Tämän jälkeen uutta aaltoa oli päättämässä naisohjaajan läpimurto: Eija-Elina Bergholmin Marja pieni! (1972, Liisamaija Laaksonen). Tekijöille ja yleisölle tuli tarve ymmärtää ”uutta”, tasa-arvoa vaativaa naista, tai naista uudella tavalla. Näissä keskenään  erilaisissa elokuvissa naisia lähestytään heidän omien tunteidensa ja ajatustensa kautta, suhteessa itseen ja ulkomaailmaan. Niissä kysytään kykeneekö nainen ottamaan elämänsä omaan haltuunsa hänelle määrätyssä/hänen omaksumassaan roolissa, vai tuleeko hänen rikkoa tuo rooli tullakseen itsenäiseksi. Nähtävillä on laaja naiskuvien kirjo, jossa tyypillinen ja typologinen limittyy  persoonalliseen ja yksilölliseen.

Risto Jarvan elokuvissa naiskuva alkoi vähitellen ja välillä syventyä ja laajentua. Yössä vai päivässä (1962, co-ohj. Jaakko Pakkasvirta) ollaan kauniissa viattomuuden tilassa. Onnenpelissä (1965) ei päästä muotiammattien (valokuvamalli, lentoemäntä) taakse tai läpi. Työmiehen päiväkirjassa (1967) kerronta  etenee lähiörouvan (Elina Salo) yksinäisyyteen, vieraantumiseen ja ahdistukseen, josta Pakkasvirran Vihreä leski jatkoi (Eija Pokkinen). Miehelle nainen on mysteeri, jota pitää tutkia sosiologin (Vihreä leski) tai historioitsijan (Jarvan Ruusujen aika, 1969, Ritva Vepsä) voimin, äänen ja kuvan keinoin. Mutta voiko mies määritellä naista? Onko hänellä pääsyä naisen psyyken, sen koko rikkauden sisälle? Niskasen Kävyssä Kristiina Halkola laulaa ja Lapualaismorsiamessa puhuu suoraan kameralle. Kivikosken Kuuma kissa? avautuu Maarita Mäkelän puheella kameralle. Välittyykö elokuvista naisen oma ääni, vai rajaako miehen katse sen pois?

Jörn Donnerin elokuvissa Mustaa valkoisella (1968 ) ja Naisenkuvia (1970) päähenkilönä on mies, ja niitä dominoi miehen (Donnerin) katse naiseen. Täällä alkaa seikkailu (1965) antaa naiselle (Harriet Andersson) vähän enemmän omaa tilaa, ja Annassa hän nousee keskipisteeseen (kuten jo Poikkiparrussa, 1967, Ruotsissa) .

Osittaista naislähtöisyyttä tekoprosessissaan edustivat Käpy selän alla (Marja-Leena Mikkolan käsikirjoitusluonnos), Kuuma kissa? (jonka käsikirjoitukseen Kerttu-Kaarina Suosalmi otti aineksia ”Neitsyt”-romaanistaan), Punahilkka ja Anna (Eija-Elina Bergholm alkuperäiskäsikirjoitusten tekijänä, ohjaajan kanssa),  Pilvilinna (Meri Kurenniemi skenaristina alkuperäisaiheestaan, ohjaajan kanssa) ja Musta lumikki (Maria Wolskan alkuperäisaiheesta kirjoittanut Ulla Kivipato, ohjaajan kanssa). Naisnäkökulma esiintyy näissäkin elokuvissa miesohjaajan (ja työryhmän) näkemyksen läpi suodattuneena, mutta on saattanut murtautua esiin, jos ja kun niin on annettu tapahtua.

Elokuvissa on yleensä ihannoitu nuoruutta. Tämä vielä korostui 1960-luvun uudessa aallossa, kun tekijäjoukko ja maksava yleisö elokuvateattereissa oli voittopuolisesti nuorta. Tuottajat halusivat ennen kaikkea murtaa seksivallin. Tilanteesta kärsivät keski-ikäiset ja vanhemmat naiset. Heidät nähtiin lähes pelkästään sivurooleissa, joissa ei välttämättä ollut paljoa tilaa vivahteille. Heille jäi usein epäkiitollinen tehtävä toimia nuorten vapautumista vastustavien vanhoillisten näkemysten äänitorvina. Sama rooli oli kyllä monesti myös vanhemmilla miehillä tänä sukupolvikapinan aikana, eikä heitäkään paljoa suosittu pääosissa. Uuden aallon elokuvista vain Annan päähenkilö on keski-ikäinen nainen. Nuorin naispäähenkilöistä on Pilvilinnan koululainen (Meri Oravisto). Nuorison suhde vanhempaan sukupolveen nousee keskeiseksi Kurkvaaran ekologisessa pamfletissa Rottasota (1968).

Näiden elokuvien naiset ovat konttoristeja (Naiset, Työmiehen päiväkirja, Mustaa valkoisella, Marja pieni!), kotirouvia (Vihreä leski), opiskelijoita (Lapualaismorsian), koululaisia (Pilvilinna), koulukotilaisia (Punahilkka), opettajia (Kuuma kissa?), tehdastyöläisiä (Punatukka), insinöörejä (Ruusujen aika), valokuvamalleja (Onnenpeli, Kesäkapina), sairaanhoitajia (Musta lumikki) tai lääkäreitä (Anna), esimerkiksi. Donnerin elokuvassa Sixtynine 69 (1969) pankkivirkailija ja rallikuski. Kolmessa elokuvassa kuvauksen keskeisenä kohteena on naisten muodostama yhteisö: Lapualaismorsiamessa opiskelijoiden asuntokollektiivi, Vihreässä leskessä päiväaikainen nukkumalähiö, Punahilkassa tyttöjen koulukoti naisopettajineen.

Kokonaisuutena katsoen uuden aallon elokuvista piirtyy laaja sosiologinen, ympäristöllinen ja ennen kaikkea inhimillinen kaari. Tyylilaji vaihtelee komiikan ja tragiikan, arkirealismin ja unen  välillä. Naiskuvassa on parhaimmillaan elävää monitahoisuutta, ristiriitaisuutta ja särmää. Monessa elokuvassa kuvataan naisen kasvuprosessia tietoisuuteen itsestään ja maailmasta. Nainen on läsnä ja piirtyy esiin hengen ja ruumiin muodostamana ainutkertaisena luomuksena, yksilöllisenä ihmisenä, tietyssä ajassa ja paikassa, suhteessa häntä ympäröiviin erilaisiin rooleihin ja odotuksiin.

Markku Varjola (2018)

ELOKUVATEATTERI ORIONIN TOIMINTA JATKUU

Elävän kuvan keskus ELKE ry aloittaa esitystoiminnan historiallisesti arvokkaassa elokuvateatteri Orionissa.

Ovet avataan yleisölle remontin jälkeen helmikuussa 2019.

Risto Jarva -seura on ELKEn jäsenjärjestö ja aktiivisesti mukana Orionin toiminnassa myös tulevaisuudessa.

Helsingin kulttuurielämä saa vuoden 2019 alussa piristysruiskeen, kun elokuva-alan järjestöjen ja vaikuttajien perustama Elävän kuvan keskus ELKE ry kehittää Orionista elokuvakulttuurin tapahtumakeskuksen. Orionin ainutlaatuisessa miljöössä tullaan laadukkaan elokuvaohjelmiston lisäksi järjestämään yleisökeskusteluja, tekijävierailuja ja alan järjestöjen tapahtumia. Teatteri tarjoaa tilojaan myös pääkaupunkiseudun elokuvafestivaalien käyttöön. ”Yleisölle tämä tarkoittaa paitsi laatuelokuvien esitystoiminnan jatkumista, myös toiminnan laajentumista entistäkin osallistavammaksi”, yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Kujanpää kertoo.

Orion tulee säilymään arvokkaana klassikkoelokuvien, taiteellisesti kunnianhimoisten uusien elokuvien sekä kotimaisten ensi-iltojen näyttämönä. Yhteistyötä tullaan tekemään elokuvien maahantuonti- ja levitysyhtiöiden, Risto Jarva -seuran, Dokumenttikillan, alan tekijäjärjestöjen, kulttuuri-instituuttien, oppilaitosten ja lukuisten muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) kanssa toteutetaan esityssarjoja 35 mm:n filmikopioilta. Elokuvia tarjotaan niin eläkeläisyleisölle, koululaisryhmille, perheen pienimmille kuin valtavirrasta poikkeavien elokuvien ystäville. Katsojatavoitteisiin kurotetaan monipuolisen perusohjelmiston ja tapahtumallisten esityskokonaisuuksien avulla. ”ELKE pyrkii toimimaan Orionissa koko elokuva-alan hyväksi. Erityisen lähellä sydäntämme ovat kotimainen elokuva ja elokuvakasvatus”, Kujanpää sanoo.

Ennen toiminnan aloittamista Orioniin rakennetaan esteettömyysvaatimukset täyttävät wc-tilat ja pyörätuoliluiskat tammikuun 2019 aikana. Elokuvateatteri aloittaa toimintansa helmikuussa 2019, ja yhdistys hakeekin nyt hankkeelleen toiminnanjohtajaa ja teatteripäällikköä. ”Orionista luodaan elokuvien ja elokuva-alan monipuolinen kulttuurikeskus. Yleisö voi luottaa siihen, että Orionin ohjelma on laadukasta – ja siitä pääsee nauttimaan historiallisessa ja puitteiltaan arvokkaassa ympäristössä”, Kujanpää toteaa.

Lisätietoja ELKE ry:n puheenjohtajalta:

Heikki Kujanpää / / elke.puheenjohtaja@gmail.com // 050 3599961

Elävän kuvan keskus ELKE ry. (ent. Uudenmaan elokuvakeskus ry.) on 18 yhteisöjäsenen sekä useiden elokuva-alan vaikuttajien perustama kulttuuriyhdistys, jonka tavoite on edistää elokuvan asemaa elinvoimaisena, korkeatasoisena ja moniarvoisena taiteena. Yhdistyksen jäseninä ovat pääkaupunkiseudun huomattavimpien elokuvafestivaalien sekä elokuva-alan tekijäjärjestöjen lisäksi muut alan keskeiset toimijat: AV-arkki ry, Docpoint -elokuvatapahtumat ry, Suomen Näyttelijäliitto ry, Elokuvien Aasia ry, Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry, Inland Film Company Oy, Helsinki International Film Festival (R&A), Risto Jarva-seura ry, Movision Ky, Helsingin freelancenäyttelijät ry, IhmeFilmi ry, Loikka -festivaali, Suomen elokuvaohjaajien liitto SELO ry, Suomen elokuva- ja mediatyöntekijöiden liitto ry, Filmihullu ry, Dokumenttikilta ry, Lavastus- ja pukusuunnittelijat ry sekä Espoon elokuvajuhlat ry.

TERVANPOLTOSTA ROCK’Y VI:een

Itsenäisen Suomen lyhytelokuvia

Suomalaisen lyhytelokuvan juhlanäytöksessä nähdään klassikoita itsenäisyytemme ajoilta.

Elokuvissa näkyy niin elokuvataiteen kehitys, kulttuurihistorialliset yhteydet kuin kokonainen kansakunnan muisti. Millaisia me olimme, millaisiksi tulimme?

Näytöksen on koostanut Risto Jarva -seura yhteistyössä Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin (KAVI) kanssa. Sitä ovat tukeneet AVEK, Suomen elokuvasäätiö, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto.

Juhlasarjanäytös on tilattavissa Risto Jarva -seuralta vuoden 2018 aikana korvauksetta.

Aiemmat esitykset:

Elokuvateatteri Orion, Helsinki, ensi-ilta 18.11.2017  Livesäestys Lau Nau

Studio 1, Järvenpää 18.11.2017

Kino Kuvakukko, Kuopio 23.11. ja 6.12.2017

Kinokopla, Turku 15.2.2018

Kino Iglu, Karkkila 24.2.2018  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

KannuKino, Espoo 2.3.2018  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Tampere Film Festival / Loud Silents 6.3.2018

Suomalaisen elokuvan festivaali, Turku 14.4.2018  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Elokuvateatteri Virtain Pirtti 15.4.2018  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Ilokuvafestivaali, Mäntyharju 2.8. klo 20.30 (Kino) Livesäestys Lau Nau

Tampereen tapahtumien yö 9.8. klo 22.00 (Deli 1909 & Wine Bar terassilla, säävaraus)

Tuusulan taiteiden yö 10.8. klo 19 (Gustavelund)

Blue Sea Film Festival, Rauma 25.8. klo 16.30 (Elokuvateatteri Iso-Hannu)  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Red Carpet Film Festival, Hyvinkää 30.8. klo 12.30 (Kino Julia)  Livesäestys Lau Nau

Vuotalo, Helsinki  17.9. klo 18.00  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Stoa, Helsinki  4.10  klo 14.00 Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Mikkolan navetta, Luopioinen 24.11. klo 13.00

Sariolan koulu, Sahalahti 24.11. klo 18.00

Kino K 13, Helsinki 25.11. klo 15.00 livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

 

OHJELMA

I  Mykkäelokuvat

Musiikki Lau Nau

Tervanpolttoa Lapissa (1918)

Kiljusen pojat koulussa (1921) ohj. Jalmari Finne

Jean Sibelius kotonaan (1927) ohj. Aho & Soldan

Ravintolayleisö kameran silmällä (1930) ohj. Valentin Vaala

Kun elohopea laskee (1933) ohj. Aho & Soldan

 

II  Sota ja sodan jälkeen

Finlandia-katsaus 7 (1943) ohj. Björn Soldan

Kansa siirtyy rauhan töihin (1946) ohj. Holger Harrivirta

Radio (1951)

Aamua kaupungissa (1954) ohj. Jörn Donner

 

III  Uusi aalto

Työtä Ylioppilasteatterissa (1961) ohj. Risto Jarva

Ovi (1965) ohj. Erkko Kivikoski

Hyppy (1965) ohj. Eino Ruutsalo

Eläköön nuoruus! (1968) ohj. Jaakko Pakkasvirta

Ampumarata (1969) ohj. Eila Kaarresalo

 

EPILOGI  Nykyaika

Elsa (1981) ohj. Marja Pensala

Rock’y VI (1986) ohj. Aki Kaurismäki

+ ylimääräinen: These Boots (1994) ohj. Aki Kaurismäki

Kesto n. 124 min.

Saatteeksi

Johanneksen kentällä lapset luistelevat kameramiehen perässä. Siinä on Juhani Ahon poika, Björn Soldan. Lapset tuijottavat niin palavasti hänen kameraansa, että tuntuu kuin ulkopuolinen maailma katoaisi heidän ympäriltään ja kuin he kysyisivät meiltä katsojilta, tulevaisuuden ihmisiltä, mitä heille on luvassa.

On vuosi 1933 eikä lapsilla ole luonnollisesti aavistustakaan, että suurin osa heistä on vajaan vuosikymmenen kuluttua elämänsä suurimmassa käännekohdassa.

”Tervanpoltosta Rock’y VI:een – itsenäisen Suomen lyhytelokuvia” esittää elokuvia vuosilta 1918-1986. Sarjan teokset ovat osa kansakunnan muistia: millaisia me olimme, millaisiksi tulimme? Voi myös kysyä, kertovatko lyhytelokuvat jotain sellaista maastamme, johon pitkät näytelmäelokuvat eivät ikinä pysty. Antaisivatko ne laaja-alaisemmin vinkkejä siitä, mikä suomalaisille on ollut tärkeintä?

Valitessamme juhlasarjan elokuvia koski ensimmäinen keskeinen päätös niitä sotavuosia, joita julkisesti muistellaan ja käsitellään kaikkein eniten historiamme tapahtumista. Tällä kertaa emme halunneet esitellä laajasti sotatapahtumia emmekä määritellä historiaamme niiden kautta.

Ratkaisuksi löytyi mm. sodan jälkeen tehty dokumentti, jossa katsotaan aluksi taaksepäin: mitä sotavuodet ovat merkinneet ja millaista inhimillistä kärsimystä se on tuottanut? Mutta sitäkin olennaisempaa elokuvassa on kysyä, miten tästä eteenpäin. Sodasta palasivat niin miehet kuin naisetkin, ja kaikki oli muuttunut. Muutosta ei ollut kuitenkaan aikaa pohtia kauan, koska työtä oli jatkettava. ”Vain työllä selviäisimme”, on elokuvan sanoma.

Jälleenrakentaminen ja valtavat sotakorvaukset tiesivät työtä periaatteessa kaikille. Miehet puursivat telakoilla ja sahoilla. Metsää alkoi kaatua enemmän kuin koskaan. Kolmannes sotakorvauksista teetettiin paperi- ja puunjalostusteollisuudella. Luotiin lopullinen pohja sille Suomelle, jossa metsä määriteltiin muilla kuin luonnonsuojelullisilla arvoilla. Lyhytelokuvien antaman kuvan mukaan Suomi nostettiin ylös metalliteollisuudella, savotoilla ja olympia-aatteen eteen tehdyllä työllä.

Kun Jörn Donner teki esikoiselokuvansa, lyhytkuvan Helsingin aamusta 50-luvun alussa, oli kaupunki kovin melankolinen. Se oli ehkä jo päässyt sinuiksi menneisyytensä kanssa, mutta ei aina ihmistensä kanssa. Paljon oli muualta tulleita, paljon oli unohdettavaa, muistettavaa ja elettävää, jotta uusista kaupunkilaisista tulisi kokonaisia. Uudelle sukupolvelle ei välttämättä osattu luoda tulevaisuuden haavekuvia.

Sodan jälkeisissä lyhytelokuvissa näkyy uuden sukupolven lapsia yllättävän vähän. Siksi hyppäys 60-luvun elokuviin tuntuu radikaalilta, ja kontrasti on erityisen silmiinpistävä verrattuna siihen, miten sota-aikana lasten roolia jaksettiin korostaa kaikissa medioissa.

Juhlasarjan yksi avainkohtauksista on Finlandia-katsauksessa, kun partiolaislapset istuttavat kuusentaimia keväällä 1943. Monissa mainoksissa ja lyhytfilmeissä lapset esiintyivät palstoilla, kasvimailla, kaivamassa, kyntämässä, istuttamassa ja kylvämässä. Siinä oli nuorison tehtävä, siihen heitä oli velvoitettu ja pyydetty kaiken muun ohella. Heille korostettiin, että pitää olla huolellinen maan valinnassa, maata pitää riittävästi lannoittaa, koska muuten ei voi saada parhaita satotuloksia. Siemenet pitää kylvää oikeaan aikaan ja huolellisesti.

Mihin kaikkeen lapsia velvoitettiinkaan, mitä kaikkea heiltä vaadittiin ja pyydettiin? Sitä elokuvat eivät suoraan kerro, mutta se on luettavissa pinnan alta. Lapset olivat toimineet sotilaspoikina ja lottatyttöinä, he menivät Kannaksen linnoitustöihin kun käskettiin ja lopulta rintamalle kun annettiin ymmärtää, että he olivat viimeinen toivomme.

Historian käännekohdat kiehtovat ja ruokkivat myös mielikuvitusta. Sotatapahtumien sijaan voisimme määritellä itseämme myös sillä, minkä roolin nuoriso on saanut ja minkä ottanut – ja miten se näkyy elokuvissamme.

Lyhytelokuvien takaa löytyy se menneisyys, josta meidät on tehty. Historian peili on kameran silmässä. Tätä juhlasarjaa katsellessa moni katsoja palaa aikaan, jolloin kaikki oli vielä itselläkin edessä.

Antoisia elokuvahetkiä itsenäisen Suomen kuvien parissa.

Ville Suhonen

elokuvaohjaaja, kirjailija

Risto Jarva -seuran puheenjohtaja

NAINEN UUDEN AALLON ELOKUVASSA 8. – 9.9.2018

Risto Jarva -seuran neljääkymmentä vuotta juhlitaan syksyllä. Elokuvateatteri Orionissa esitetään teemasarja 1960-luvun lopun suomalaisista elokuvista, joissa oli uudenlaisia, vahvoja naiskuvia.

8. – 9. syyskuuta on tapahtumaviikonloppu, jolloin luvassa on elokuvien lisäksi haastatteluja, puheenvuoroja ja keskusteluja.

Teemaan liittyen nähdään Orionin normaaliohjelmistossa 5.9. klo 17.00 Punatukka (1968) vieraana Tarja Markus, 12.9. klo 17.00 Ruusujen aika (1969) vieraina Titta Karakorpi-von Martens ja Tarja Markus sekä 19.9. Vihreä leski (1966)  vieraana Eija Pokkinen.

Lue myös Markku Varjolan essee Nainen uuden aallon elokuvassa.

Tämän sivun lopussa on KUVAKAVALKADI seminaaripäiviltä.

OHJELMA

LAUANTAI 8.9. klo 9.00 – 16.30

klo 9.00

AAMUN JOHDANTO

näytteitä suomalaisista elokuvista vv. 1966-1970

klo 9.45

60-LUVUN KULTTUURI-ILMAPIIRIÄ

YHDISTYS 9

YLIOPPILASTEATTERI

Puheenvuorot: Marja-Leena Mikkola, Kaisa Korhonen

Katkelmia YT:n esityksistä ja harjoituksista

klo 10.30

Mikko Niskanen: LAPUALAISMORSIAN (1967)

Tekijävieraana Aulikki Oksanen

klo 12.15

KAHVITAUKO

(elokuvateatterin aulassa kahvio, käteismaksu)

klo 13.00

LAPUALAISMORSIAN jälkipuheet…

Tekijävieraina Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola, Marja-Leena Mikkola, Eero Melasniemi

klo 13.30

ELÄKÖÖN TULEVAISUUS!

Näyttelijä Meri Nenonen, ohjaajat Saara Cantell ja Hannaleena Hauru keskustelevat menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Moderaattorina elokuvantekijä Aino Havu.

klo 14.10

Timo Bergholm: PUNAHILKKA (1968)

Tekijävieraina Eija-Elina Bergholm, Timo Bergholm, Kristiina Halkola

Katkelma Jatkoaika-ohjelmasta (1969)

klo 16.00

PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI

 

SUNNUNTAI  9.9. klo 9.00 – 15.30

klo 9.00

Risto Jarva: NAINEN JA YHTEISKUNTA (1968)

Risto Jarva: PAKASTEET II (1970)

Katkelmia Tarja Markuksen elokuvista vv.1968-69.

Tekijävieraana Tarja Markus

klo 10.00

JULKKIKSET JA MALLIT MAALITAULUINA

Puheenvuoro: mediatutkija Laura Saarenmaa

Katkelma Jatkoaika (1969) -ohjelmasta

klo 10.30

Eila Kaarresalo: AMPUMARATA (1969)

Tekijävieraana Eila Kaarresalo-Kasari

klo 11.00

KAHVITAUKO

(elokuvateatterin aulassa kahvio, käteismaksu)

klo 11.35

SEKSUAALIVALLANKUMOUKSEN ALKUJUURILLA

Puheenvuoro: tutkimusprofessori Osmo Kontula

Katkelmia: Kristiina (1966), Sex Kabaree (1967), Sirkku (1968)

klo 12.15

”RÄMÄPÄITÄ JA TAPPELIJOITA” – NAISTEN ROOLI VUODEN 1968 RADIKALISMISSA

Puheenvuoro: tietokirjailija Pontus Purokuru

Katkelmia: Praha 21.8.1968, Ruusujen aika (1969), Jatkoaika (1968), Vanhan valtaus (1968)

klo 12.55

VIHREIDEN LESKIEN KESÄKAPINA – NAISTOIMIJUUDEN ASTEVAIHTELUITA

Puheenvuoro: FM, väitöskirjatutkija, ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen

Tekijävieraana Eija Pokkinen

Katkelma: Vihreä leski (1968)

klo 13.30

Jaakko Pakkasvirta: KESÄKAPINA (1970)

Tekijävieraana Titta Karakorpi-von Martens

klo 15.10

PÄÄTÖSELOKUVA

Jaakko Pakkasvirta: ELÄKÖÖN NUORUUS! (1968)

*

KUVIA SEMINAARIPÄIVILTÄ

(klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)

Marja-Leena Mikkolan puheenvuoro käsitteli mm. Yhdistys 9:n merkitystä.
Ylioppilasteatterin 60-lukulaiset, Tytti Oittinen, Kaisa Korhonen ja Päivi Istala, muistelivat mm. Lapualaisoopperaa.
Lapualaismorsiamen aikaa pohtivat Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Iida Simes.
Kristiina Halkola ja Aulikki Oksanen ottivat Orion-selfien.
Iltapäivällä kuultiin tarinoita Lapualaismorsiamen tiimoilta.
Punahilkan tekijät, Timo Bergholm ja Eija-Elina Bergholm, olivat Jari Sedergrenin tentattavina.
Meri Nenonen, Saara Cantell, Hannaleena Hauru ja Aino Havu keskustelivat nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. ”Eläköön tulevaisuus!”
Seminaariväkeä kahvitauolla.
Jouko Aaltonen haastatteli Tarja Markusta.
Eila Kaarresalo-Kasari muisteli Ampumarataa, feminismiä ja New Yorkia.
Laura Saarenmaan puheenvuoron aiheena oli Julkkikset ja mallit maalitauluina.
Osmo Kontula valaisi seksuaalivallankumouksen alkujuuria.
Naisten roolista vuoden 1968 radikalismissa kertoi Pontus Purokuru
Tytti Rantanen analysoi mm. Jaakko Pakkasvirran elokuvia Vihreä leski ja Kesäkapina.
Vihreän lesken pääosaa esittävä Eija Pokkinen Tytti Rantasen jututettavana.
Titta Karakorpi-von Martens haastateltavana.

 

1918 – HUUTOJA JA KAIKUJA

Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista

Elokuvateatteri Orion 3. – 4.2.2018

Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista pureutuu moniin sodan synnyttämiin universaaleihin teemoihin. Ohjelmistona on niin dokumentaristi Seppo Rustaniuksen uraauurtavia teoksia kuin 2000-luvun tulkintojakin.

Seminaarin puhujavieraina ovat elokuvantekijöiden ohella mm. kirjailija Anneli Kanto, pappi Heikki Palmu, dosentti Ulla-Maija Peltonen, FT Aapo Roselius sekä erikoistutkijat Jukka Kukkonen ja Jari Sedergren.


Seppo Rustaniuksen kiistelty ja Yleisradiossa aikanaan sensuroitu Sotapapit (1981) nähdään nyt alkuperäisessä muodossaan ja se virittää keskustelun kirkon roolista sodassa. Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) kertoo 20 000 punaorvon kohtalosta sodan jälkeen. Punaiset esiliinat (1997) oli ensimmäinen punakaartissa toimivista naisista kertova dokumentti. Uhrit 1918 (2008) kuvaa hyytävästi, kuinka kaikista tulee lopulta sodan uhreja, kun kauhu ja terrori saavat vallan.

Seminaarissa esitetään myös vapaussodan muistoa vaaliva epävirallinen juhlafilmi Sama kaiku on askelten (1968), jonka toteutti Reino Palmroth alias Palle.

Uutta tuotantoa ovat Sini Järnströmin tunteikas lyhytelokuva Hilja, punaisen tyttö (2006), jossa 101-vuotias nainen muistelee sodan ja siitä vaikenemisen vaikutusta. Kaisa Salmen performanssinsa pohjalta toteuttamassa Fellmanin pellossa (2013) 10 000 ihmisen väkijoukko valtaa paikan, jossa sijaitsi aikoinaan Lahden pahamaineinen vankileiri. Menneisyys ja nykyisyys risteävät, sisäinen ja ulkoinen ääni vie katsojan sisälle kansakunnan muistiin. Seminaarin yhteydessä nähdään myös ensiesityksenä Kaisa Salmen vastikään valmistunut Veripelto (2018).

Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15 Helsinki
Vapaa pääsy.

Yhteistyössä DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali ja KAVI

OHJELMA

Lauantai 3.2.2018

Klo 10 Sisällissodan autenttinen dokumenttielokuvamateriaali: totuuden ja lavastuksen kuvat.
erikoistutkija Jari Sedergren

Klo 10.15 Sisällissodan valokuvat ja valokuvaajat.
erikoistutkija Jukka Kukkonen

Klo 10.45 Reino Palmroth: Sama kaiku on askelten (1968) 23 min
Reino Palmrothin eli Reino Hirvisepän eli Pallen tuotantoyhtiön tekemä dokumentti, joka on koottu vanhasta jääkäri- ja vapaussotamateriaalista. Elokuva oli Suomen vapaussodan epävirallinen 50-vuotisjuhlafilmi.
erikoistutkija Jari Sedergren

Klo 11.15 Sini Järnström: Hilja, punaisen tyttö (2006) 11 min
Elokuva kertoo vuoden 1918 tapahtumista 101-vuotiaan Hilja Virtasen näkökulmasta. Hiljan isä oli punakaartilainen. Muistot sodasta ja niistä vaikeneminen ovat vaikuttaneet Hiljan koko elämään.
Tekijähaastattelu

TAUKO. Aulassa kahvio

Klo 12.00 Kaisa Salmi: Fellmanin pelto (2013) 23 min
Taiteilija Kaisa Salmi ohjasi Lahden Fellmaninpuistossa huhtikuussa 2013 performanssin Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti. Tapahtumaan osallistui 10 000 ihmistä ympäri Suomea. Performanssi pohjautui sisällissodan 1918 suurimman vankileirin tapahtumiin Lahdessa. Dokumentaarinen elokuva yhdistää Suomen kaikkien aikojen suurimman performanssin, viiden päähenkilön tarinan sekä runomuotoisen tekstin, jota kymmenet vapaaehtoiset lukevat kameralle.

Klo 12.25 Kaisa Salmi: Veripelto (2018) 8 min.
Vanginvartija sovittaa sukunsa traumaa kaivamalla hautaa Veripelto-peformanssissa Kouvolan Jättömaalla, samassa paikassa mihin 1918 ensin teloitettiin valkoisia ja sitten punaisia.

Elokuvan ensiesitys. Tekijähaastattelu

Klo 12.45 Seppo Rustanius: Sotapapit (1981) 37 min
Kiistelty (ja tv:ssä osin sensuroitu) televisiodokumentti aiheesta Suomen kirkko, papisto ja sota itsenäisen Suomen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä vuoden 1918 sisällissodasta toisen maailmansodan päättymiseen.
Keskustelu elokuvan sensuroinnista ja poliittisesta merkityksestä
pappi Heikki Palmu ja Seppo Rustanius

Sunnuntai 4.2.2018

Klo 10 Seppo Rustanius: Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) 55 min
Elokuva kertoo mitä tapahtui niille 20 000 punaorvolle, jotka verinen sisällissota jätti jälkeensä. Punaorpojen sankka joukko yritettiin sijoittaa ja sopeuttaa valkoiseen Suomeen. Lapsia siirrettiin Pohjanmaalle uudelleen kasvatettavaksi, perustettiin punaorpokoteja ja osa eli niukkaa elämää äitinsä tai sukulaistensa hoivassa. Tässä elokuvassa virallisen historian unohtamat punaorvot saavat vihdoinkin äänensä kuuluville.
dosentti Ulla-Maija Peltonen

klo 11.15 Seppo Rustanius: Punaiset esiliinat (1997) 65 min
Elokuva naisista Suomen punakaartissa 1918. Ensimmäinen aihetta käsittelevä dokumentti.
kirjailija Anneli Kanto

Klo 12.45 Seppo Rustanius: Uhrit 1918 (2008) 52 min
Elokuva sisällissodan 1918 uhreista – voittajista ja häviäjistä. Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja varsinkin sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Teloituksista olivat vastuussa erityisesti voittajat. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden ihmisen kautta. Toinen miehistä oli teloittaja, toinen teloitettu. Molemmat olivat sodan uhreja.

FT Aapo Roselius

Kuvia seminaaripäiviltä

 

Seppo Rustanius
Anneli Kanto
Sini Järnström
Kaisa Salmi
Aapo Roselius
Heikki Palmu
Ulla-Maija Peltonen
Jukka Kukkonen
Jari Sedergren

SUOMALAISET MESTARIKUVAAJAT

SEMINAARI

LAUANTAI 4.11. klo 10 – 16

ELOKUVATEATTERI ORION

OHJELMA

Klo 10–12  1930-LUVUN MODERNISTIT

Esitetään elokuvat: Kamerat pyörivät (1935) 9 min ja Erik Blomberg – elämä ja kamera (Osmo Harkimo, 1982) 40 min.

Erik Blombergin, Olavi Gunnarin, Eino Mäkisen, Heikki Ahon ja Björn Soldanin uraa esittelevät Jouko Aaltonen, Erkka Blomberg ja Ville Suhonen näytteiden kera.

Tauko. Aulassa kahvila ja valokuvanäyttely suomalaisten kuvaajien työstä.

Klo 12.30–14.15 STUDIOKAUDEN KUVAAJAT

Esitetään elokuvat: Mitä on Suomi-filmi? (Turo Kartto, 1938) 16 min, Felix (Juho Gartz, Lauri Tykkyläinen, 1988) 37 min

Pia Andell kertoo Felix Forsmanista näytteiden kera.
Studiokauden murrosvaiheesta esittää puheenvuoron mm. Kari Sohlberg.

Lisäksi katsotaan katkelmia studiokauden elokuvista. Näemme osioita Uno Pihlströmin kotielokuvista (mm. Herra ja ylhäisyys -elokuvan kuvauksista), ja Esko Nevalaisen haastattelusta ja elokuvista.

Klo 14.15–16.00 TUNTEMATTOMAN SOTILAAN KUVAAJAT

Tahvo Hirvonen kertoo Osmo Harkimosta ja Olavi Tuomesta. Näytteitä vastikään restauroidusta Edvin Laineen Tuntemattomasta.

Järjestäjinä Risto Jarva -seura,  Suomen Elokuvaajien Yhdistys F.S.C. ja KAVI.

AVEK 30 VUOTTA

AVEK täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Sen kunniaksi Orionissa nähdään kymmenen näytöksen verran poimintoja AVEKin tukemista lyhyt-, dokumentti- ja animaatioelokuvista sekä mediataideteoksista.

Orionissa esitettävän juhlasarjan ohjelmiston on suunnitellut Risto Jarva -seura yhteistyössä elokuvan ja mediataiteen aloilla monipuolisesti toimineen kirjailija Riikka Pelon kanssa. Alla Riikka Pelon ja Ville Suhosen esittely Orionin juhlaviikonlopusta sekä tarkemmat tiedot näytöksistä.

AVEK – 30 VUOTTA AVARAMMAN AUDIOVISUAALISEN KULTTUURIN PUOLESTA

Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK on perustamisestaan lähtien tehnyt merkittävää mutta julkisuudessa vähän näkyvää työtä suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan sekä mediataiteen hyväksi.

AVEK on rahoittanut tekijänoikeusvaroin kolmella vuosikymmenellä paria tuhatta elokuvaa ja mediataiteen teosta. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta kertyvä tuki on vahvistanut audiovisuaalisen taiteen asemaa ja olosuhteita kotimaassa sekä osaltaan siivittänyt lukuisia taiteilijoita ja tekijöitä kansainväliseen menestykseen.

Orionin juhlaviikonloppuna nähdään laaja kattaus AVEKin tukeman suomalaisen elokuvan ja mediataiteen parhaimmistoa. Tekijäkeskusteluita johdattelevat muiden muassa ohjaajat Reetta Aalto, Jouko Aaltonen, Saara Cantell ja Pia Tikka.

Suomalaisten dokumentaristien nousu 1980-luvun lopulta alkaen maailman dokumenttielokuvan eliittiin linkittyy vahvasti myös AVEKin toimintaan. Juhlasarjan avaa Pirjo Honkasalon jo klassikoksi muodostunut Melancholian 3 huonetta (2004). Sarjassa esitetään lisäksi 1990-luvun palkittuja, harvoin nähtyjä dokumentteja, mm. Susanna Helken & Virpi Suutarin Valkoinen taivas (1998) ja Tahvo Hirvosen Tino (1994).

Myös suomalainen animaatioelokuva on noussut marginaalista eturiviin AVEKin toiminnan aikana sekä omaäänisten auteur-ohjaajien että viime vuosina myös uusien tekijäkollektiivien vaikutuksesta. Juhlaohjelmistossa esillä olevien ohjaajien, kuten Katariina Lillqvistin, Milla Moilasen, Jan Anderssonin, Katja Ketun ja Kaisa Penttilän, teoksista piirtyy suomalaisen animaation omaleimainen melankolia ja anarkistisuus.

Lyhyt fiktioelokuva on todellinen kuninkuuslaji, ei pelkkä harjoitustyö matkalla kohti pitkää elokuvaa. Ohjelmistossa nähdään useita harvoin esitettyjä mestarillisia lyhäreitä. ”Toisinkertojat” -näytöksen teoksia taas yhdistää elokuvan ilmaisullisten mahdollisuuksien tinkimätön tutkiminen juonellisen kerronnan tuolla puolen. Kuten Ilppo Pohjolan sekä Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen työt osoittavat, lyhytelokuva on aina mahdollistanut lajirajojen radikaalin ylittämisen ja uusien ilmaisutapojen löytämisen.

Mediataiteen kaksi teemanäytöstä kokoaa alan pioneerien, kuten Marikki Hakolan, Eija-Liisa Ahtilan ja Maria Ruotsalan uralta nähtäville mm. varhaisia videoteoksia kuten Stillleben – Milena’s Journey (1989) ja Esineiden luonto (1987). Myöhemmin syksyllä esitysvuorossa ovat kokeellisen elokuvan klassikot aina Juha Van Ingenin ja Mika Taanilan töistä mm. elokuvan tulevaisuuteen viittovan IC-98:n elokuvainstallaation valkokangasversioon.

– Riikka Pelo ja Ville Suhonen

AVEK-juhlaviikonlopun la 9.9. – su 10.9. näytöksiin on vapaa pääsy.

AVEK 30 vuotta -juhlaviikonloppu la 9.9.

AVEK 30 vuotta: Toisinkertojat la 9.9. klo 10
Ilppo Pohjola: P(l)ain Truth (Suomi 1993), 15 min • Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen: Erään hyönteisen tuho (Suomi 2010), 7 min • Jan Ijäs: Waste No. 2. Wreck / Hylky (Suomi/Italia 2016), 10 min • Maria Ruotsala: Hyper Sensitive (Suomi 1993), 42 min • keskustelua moderoi Pia Tikka

AVEK 30 vuotta: Animaatio la 9.9. klo 12
Katariina Lillqvist: Kamarihaikara (Suomi 1994), 9 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku pimustavat baarille (Suomi 1995), 2 min • Heini Kauppinen: Lihaa (Suomi 1990), 6 min • Christian Lindblad: Eläköön markkinatalous (Suomi 2002), 14 min • Milla Moilanen: Dual (Suomi 1999), 3 min • Kaisa Penttilä: Lentoposti (Suomi 2002), 14 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku: Ensikänni (Suomi 1998), 2 min • Katja Kettu: The Easy Writer (Suomi 2002), 11 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku: Orpopoikien jouluaatto (Suomi 1998), 3 min  •  Jan Andersson: Nenäliinoja myytävänä (Suomi 2004), 16 min •  ohjaajavieraita • keskustelua moderoi Heikki Jokinen

AVEK 30 vuotta: Dokumentaarinen elokuva la 9.9. klo 14:15
Susanna Helke ja Virpi Suutari: Valkoinen taivas (Suomi 1998), 54 min • Tahvo Hirvonen: Tino (Suomi 1994), 30 min • Pekka Uotila: Eino ja mä (Suomi 1998), 26 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Jouko Aaltonen

AVEK 30 VUOTTA -JUHLAVIIKONLOPPU SU 10.9.

AVEK 30 vuotta: Video- ja mediataide su 10.9. klo 10
Eija-Liisa Ahtila & Maria Ruotsala: Esineiden luonto (Suomi 1987), 10 min • Marikki Hakola: Stilleben – Milena’s Journey (Suomi 1989), 5 min • Heidi Tikka: On the Threshold of Liberty (Suomi 1990), 11 min • Eija-Liisa Ahtila: Tänään (Suomi 1996), 10 min • Salla Tykkä: Zoo (Suomi 2006), 12 min • Elena Näsänen: Wasteland (Suomi 2009), 15 min • keskustelua moderoi Minna Tarkka

AVEK 30 vuotta: Dokumentaarinen elokuva 2 su 10.9. klo 12
Kanerva Cederström: Kaksi enoa (Suomi 1991), 46 min • Georg Grotenfelt: Anteckningar från den vita staden / Merkintöjä valkeasta kaupungista (Suomi 2011), 53 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Riikka Pelo

AVEK 30 vuotta: Lyhytelokuva (fiktio) su 10.9. klo 14
Claes Olsson: M. A. Numminen meets Schubert (Suomi 1997), 4 min • Juhana Manner: Punainen rantapallo (Suomi 1989), 14 min • Juha Rosma: Kaukana (Suomi 1996), 11 min • Jonathan Davies: Kala (Suomi 2002), 12 min • Maarit Lalli: Järvi (Suomi 2006), 8 min • Miia Tervo: Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia (Suomi 2015), 8 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Saara Cantell

MUUT NÄYTÖKSET

Myös AV-Arkin kokeellisen elokuvan erikoisnäytös ke 27.9. on osa AVEK 30 vuotta -juhlasarjaa, kuten myös 8.9. esitettävä Pirjo Honkasalon Melancholian kolme huonetta, la 30.9. nähtävät PV Lehtisen Hyppääjä sekä Amir Escandarin Tuulensieppaajat, ja ke 4.10. esitettävät Pia Andellin Hetket jotka jäivätja Veli Granön Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä. Näihin näytöksiin on normaalit lipunhinnat (6,50 € / KAVIn klubikortilla 5 € / lapset alle 12-v. 3 €).

FILMISTUDIO PROJEKTIO

Ateneumissa on parhaillaan nähtävissä arkkitehti Alvar Aallon elämää ja tuotantoa käsittelevä näyttely ”Alvar Aalto – taide ja moderni muoto” (24.9.2017 saakka).

Aalto oli vuosina 1934–1936 toimineen Filmistudio Projektion, Suomen ensimmäisen elokuvakerhon, puheenjohtaja ja tulisielu. Elokuvateatteri Orionissa juhlistetaan Projektiota omalla elokuvasarjallaan, jossa nähdään mm. René Clairin Meidän on vapaus (A nous la liberté, 1931), Josef von Sternbergin Sininen Enkeli (Der Blaue Engel, 1930), Viktor Turinin Turksib (1929), Jean Cocteaun Runoilijan veri (Le Sang d’un Poète, 1930), Leontine Saganin Mädchen in Uniform (Murrosiässä, 1931) ja Charles Chaplinin Nykyaika (Modern Times, 1936).

Lisätietoja ohjelmasarjasta

Filmistudio Projektion ja Alvar Aallon historia (Ville Suhonen)

ANTTI PEIPPO – ESSEEDOKUMENTIN MESTARI

Antti Peippo (1934–1989) oli paitsi tunnustettu elokuvaaja 1960-luvulta lähtien myös Suomen tunnetuimpia dokumentaristeja 1970- ja 1980-luvulla.

Risto Jarva -seura järjestää yhdessä Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin kanssa kaksipäiväisen seminaarin ”Antti Peippo – esseedokumentin mestari” 4.–5.3.2017. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Seminaarissa esitetään yksitoista Peipon dokumenttia, ja niitä on alustamassa ja analysoimassa toistakymmentä aihepiiriensä parasta tuntijaa. Lisäksi esitellään Peipon kuvaajan työtä, sen merkitystä omana aikanaan ja nykyaikana. Viimeisessä näytöksessä kollegat ja ystävät muistelevat esseedokumentin mestaria.

Orionin normaaliohjelmistossa nähdään myös hänen ainoa näytelmäelokuvaohjauksensa Ihmemies (1979) sekä kuvaamansa elokuvat Ruusujen aika (1969) ja Vartioitu kylä 1944 (1978).

Taidemaalarikoulutuksen saanut Antti Peippo siirtyi elokuvaan Teknisen korkeakoulun elokuvapiirin kautta. Teekkarien elokuvakerho Montaasin tarjoaman harjoittelun turvin Peippo aloitti elokuvaajana Filminorissa vuonna 1965. Kuvaajana hän työskenteli Suomen ykkösohjaajana pidetyn Risto Jarvan parina. Dokumenttiohjaajan ja käsikirjoittajan uransa Peippo aloitti vuonna 1972.

Antti Peippo muisteli Filmihullussa vuonna 1983 ensimmäistä elokuvamuistoaan ja suurinta elokuvaelämystään. Lue muistelu täältä.

OHJELMA / English Summary

4.–5.3.2017

Elokuvateatteri Orion (Eerikinkatu 15)

Risto Jarva -seura ja KAVI – Vapaa pääsy

 

LAUANTAI 4.3. klo 10–16.30

 

Klo 10 ESSEITÄ HISTORIASTA

VTT Jari Sedergren ja VTT Martti Turtola keskustelevat Peipon historiallisista dokumenteista Suomen itsenäisyyden merkkivuoden tiimoilta sekä erityisesti Mannerheimin urasta vakoojana.

Viapori – Suomenlinna (1972) 23 min. (with English subtitles)

Seinien silmät (1981) 9 min.

Sivullisena Suomessa (1983) 25 min. (with English subtitles)

Ratsastus Aasian halki (1987) 37 min. (English version)

 

Tauko 30 min.

 

Klo 13 ANTTI PEIPPO KUVAAJANA

Elokuvaajat kertovat näkemyksiään Peipon työtavoista ja tavoitteista elokuvanäytteiden kera. Näytös toteutetaan yhteistyössä Suomen elokuvaajien yhdistyksen (F.S.C.) kanssa. Keskustelua johtaa kuvaaja Tahvo Hirvonen ja mukana myös kuvaajat Pekka Aine, Lasse Naukkarinen, Erkki Peltomaa ja Juha-Veli Äkräs.

 

Klo 14.30 MUISTI JA IDENTITEETTI

On kiinnostavaa, että 60-lukulaisten tilauselokuvien ja historiallisten dokumenttien tekijä kääntyi lopulta tekemään aiheeltaan ja tyyliltään täysin vastakkaisen elokuvan ”Sijainen”, joka loi suomalaiselle dokumentille aivan uuden linjan, jota eletään osaksi vieläkin.

Alustajana YTT Markku Koski ja keskustelijoina myös elokuvaleikkaaja Anne Lakanen ja ohjaaja Timo Linnasalo.

Kolme salaisuutta (1984) 17 min.  (with English subtitles)

Sijainen (1989) 24 min.   (with English subtitles)

 

Päättyy klo 16.30

 

SUNNUNTAI 5.3. klo 10–15.30

 

Klo 10 TIE KUVATAITEESTA ELOKUVAAN

Peippo aloitti uransa kuvataiteilijana, mutta Sergei Eisensteinin ilmausta käyttäen ”putosi sitten elokuvaan”. Se ei kuitenkaan tarkoittanut kuvataiteellisen ajattelun siirtämistä sellaisenaan elokuvaan ja vielä vähemmän ”poikkitaiteellisuudeksi” kutsuttua lähestymistapaa, vaan pikemminkin aivan uutta alkua elokuvan parissa.

Esittelee YTT Markku Koski.

Graniittipoika (1979) 10 min.  

Menneen ajan kuvat (1977) 21 min.  (with English subtitles)

 

Klo 11 NYKYTAITEEN MUSEO

Elokuvasta keskustelemassa mm. nykytaiteen tutkimuksen professori Hanna Johansson, Nykytaiteen museon ent. johtaja Tuula Arkio ja taiteilija Jussi Kivi.

Nykytaiteen museo (1986) 63 min.  (with English subtitles)

 

Tauko 30 min.

 

klo 13.30 ANTTI PEIPPO KOLLEGOIDEN JA YSTÄVIEN NÄKEMÄNÄ

Muistoja ja anekdootteja, elokuvia, valokuvia ja piirroksia. Muistelemassa mm. kirjailija Matti Rinne, ohjaaja Maunu Kurkvaara, säveltäjä Antti Hytti, näyttelijä Eija Pokkinen, ohjaaja-leikkaajat Anssi Blomstedt ja Juho Gartz. Juontajina toimittaja-ohjaaja Päivi Istala ja ohjaaja Timo Linnasalo.

Risto Jarva, työtoverini (1984) 59 min. 

Valtakunnan sydän (1989) 11 min.

 

Päättyy klo 15.30.

Näytösten päätyttyä muisteluita ja keskusteluja jatketaan myöhemmin ilmoitettavassa paikassa.

 

PITKIEN FIKTIOIDEN NÄYTÖKSET

(Orionin normaaliohjelmistossa)

 

22.3.2017 klo 17  

Antti Peippo: Ihmemies (1979)

Alustajana Markku Varjola

 

29.3.2017 klo 17 

Timo Linnasalo: Vartioitu kylä 1944 (1978)

 

5.4.2017 klo 17 

Risto Jarva: Ruusujen aika (1969)

Alustajana Päivi Istala