ELOKUVAN TÄHDEN – Filmihullu 50 v Risto Jarva -seura 40 v

SEMINAARI ELOKUVATAITEESTA

Tervetuloa elokuvateatteri Andorraan Filmihullu-lehden ja Risto Jarva –seuran järjestämään juhlaseminaariin 16.11. klo 16 alkaen. Vapaa pääsy.

klo 16.00 ELOKUVAA ELOKUVAN VUOKSI – keskustelu elokuvataiteesta, klassikoiden näkyvyydesta ja merkityksestä Suomessa

Risto Jarva -seura aloitti toimintansa tuomalla maahan Jean Renoirin klassikon Suuri illuusio vuonna 1979. Maahantuontia varten kerättiin rahaa ja lopulta elokuvaentusiastit onnistuivat tavoitteessaan. Elokuvaa esitettiin menestyksekkäästi mm. Dianassa ja Cinemassa kuukausien ajan.

Vielä viime vuosisadan loppuvuosina saattoi elokuvateattereissa nähdä klassikoita, mutta nykyään niitä esitetään lähinnä harvoissa erikoisnäytöksissä ja usein vain pääkaupunkiseudulla. Edes uuden eurooppalaisen taide-elokuvan maahantuonti ei ole vakiintunut teattereissamme. Miten maahantuontia voisi kannustaa ja edistää? Miksi niin pitäisi tehdä?

Keskustelun moderaattorina FM elokuvakasvattaja Kaisa Kukkola, keskustelijoina Kino Tapiolan teatteripäällikkö Hannele Pellinen, Sodankylän elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Timo Malmi, HuK elokuvalevittäjä Antti Suonio.

 

klo 17.00 ELOKUVAJOURNALISMIN JA -KRITIIKIN TULEVAISUUDESTA

Kenellekään elokuvaentusiastille ei ole epäselvää, että elokuvasta kirjoittaminen medioihin on muuttunut viimeisten vuosien aikana huomattavasti. Mikä on perinteisen sanomalehtikritiikin tila? Saako netissä ilmestyvä kritiikki näkyvyyttä? Määrän lisäksi myös laatua on oikeus vaatia. Kuka kokee itsensä elokuvakriitikoksi, puhumattakaan, onko meillä enää elokuvaesseistejä? Onko elokuvasta kirjoittaminen yhä enemmän vain ajankohtaisten uutisten raportoimista vailla laajempaa näkemystä? Mikä on kriitikon rooli elokuvakulttuurin edistäjänä?

Keskustelijoina elokuvaa rakastavat kirjoittamisen ammattilaiset Iida Simes, Antti Nylén, Antti Selkokari ja Ville Hänninen.

 

klo 18.00 RISTO JARVAN ELOKUVAPOLIITTINEN PERINTÖ

Risto Jarva oli 1970-luvun puolivälissä kehittelemässä laajaa elokuvapoliittista ohjelmaa kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Sillä oli tarkoitus turvata perusta suomalaisen elokuvataiteen laadulliselle ja taloudelliselle tasolle. Jarvan mietintö vesitettiin poliittisen pelin mainingeissa eikä uutta saatu kunnolla käyntiin.

Mitä Jarvan ideoista olisi järkevää tuoda taas nykypäivään ja mihin suuntaan suomalaista elokuvataidetoimintaa tulisi kehittää? Mielipiteitä on moneen suuntaan.

Esitetään dokumenttikatkelma mietinnön luovutustilaisuudesta valtioneuvostossa v. 1974

Alustajana YTT Martti Soramäki

Puheenvuoro: Suomi – elokuvataiteen autiomaa? elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Maria Ruotsala ja leikkaaja-kääntäjä Ulrika Enckell.

Yleisöllä on mahdollisuus osallistua keskusteluun koko seminaarin ajan.

 

Klo 19-20

LYHYTELOKUVIA FILMIHULLUN JA JARVA-SEURAN HENGESSÄ

Maisala & Nissinen: Voi siskot mikä yö! (1963)  (katkelmia)

Katainen, Linnasalo, Maisala, von Bagh: Vanhan valtaus (1968)

Risto Jarva: Pakasteet II (1969)

Elina Katainen: Suomen elokuva-arkisto 29.11.1976  (1976)

Peter von Bagh: Lähikuvassa Rauli Badding Somerjoki (1983)  (katkelma)

Elina Katainen: Filmihullu- lehden mainosfilmejä (1968)

Aki Kaurismäki: Rich Little Bitch (1987)

ELOKUVATEATTERI ORIONIN TOIMINTA JATKUU

Elävän kuvan keskus ELKE ry aloittaa esitystoiminnan historiallisesti arvokkaassa elokuvateatteri Orionissa.

Ovet avataan yleisölle remontin jälkeen helmikuussa 2019.

Risto Jarva -seura on ELKEn jäsenjärjestö ja aktiivisesti mukana Orionin toiminnassa myös tulevaisuudessa.

Helsingin kulttuurielämä saa vuoden 2019 alussa piristysruiskeen, kun elokuva-alan järjestöjen ja vaikuttajien perustama Elävän kuvan keskus ELKE ry kehittää Orionista elokuvakulttuurin tapahtumakeskuksen. Orionin ainutlaatuisessa miljöössä tullaan laadukkaan elokuvaohjelmiston lisäksi järjestämään yleisökeskusteluja, tekijävierailuja ja alan järjestöjen tapahtumia. Teatteri tarjoaa tilojaan myös pääkaupunkiseudun elokuvafestivaalien käyttöön. ”Yleisölle tämä tarkoittaa paitsi laatuelokuvien esitystoiminnan jatkumista, myös toiminnan laajentumista entistäkin osallistavammaksi”, yhdistyksen puheenjohtaja Heikki Kujanpää kertoo.

Orion tulee säilymään arvokkaana klassikkoelokuvien, taiteellisesti kunnianhimoisten uusien elokuvien sekä kotimaisten ensi-iltojen näyttämönä. Yhteistyötä tullaan tekemään elokuvien maahantuonti- ja levitysyhtiöiden, Risto Jarva -seuran, Dokumenttikillan, alan tekijäjärjestöjen, kulttuuri-instituuttien, oppilaitosten ja lukuisten muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyössä Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) kanssa toteutetaan esityssarjoja 35 mm:n filmikopioilta. Elokuvia tarjotaan niin eläkeläisyleisölle, koululaisryhmille, perheen pienimmille kuin valtavirrasta poikkeavien elokuvien ystäville. Katsojatavoitteisiin kurotetaan monipuolisen perusohjelmiston ja tapahtumallisten esityskokonaisuuksien avulla. ”ELKE pyrkii toimimaan Orionissa koko elokuva-alan hyväksi. Erityisen lähellä sydäntämme ovat kotimainen elokuva ja elokuvakasvatus”, Kujanpää sanoo.

Ennen toiminnan aloittamista Orioniin rakennetaan esteettömyysvaatimukset täyttävät wc-tilat ja pyörätuoliluiskat tammikuun 2019 aikana. Elokuvateatteri aloittaa toimintansa helmikuussa 2019, ja yhdistys hakeekin nyt hankkeelleen toiminnanjohtajaa ja teatteripäällikköä. ”Orionista luodaan elokuvien ja elokuva-alan monipuolinen kulttuurikeskus. Yleisö voi luottaa siihen, että Orionin ohjelma on laadukasta – ja siitä pääsee nauttimaan historiallisessa ja puitteiltaan arvokkaassa ympäristössä”, Kujanpää toteaa.

Lisätietoja ELKE ry:n puheenjohtajalta:

Heikki Kujanpää / / elke.puheenjohtaja@gmail.com // 050 3599961

Elävän kuvan keskus ELKE ry. (ent. Uudenmaan elokuvakeskus ry.) on 18 yhteisöjäsenen sekä useiden elokuva-alan vaikuttajien perustama kulttuuriyhdistys, jonka tavoite on edistää elokuvan asemaa elinvoimaisena, korkeatasoisena ja moniarvoisena taiteena. Yhdistyksen jäseninä ovat pääkaupunkiseudun huomattavimpien elokuvafestivaalien sekä elokuva-alan tekijäjärjestöjen lisäksi muut alan keskeiset toimijat: AV-arkki ry, Docpoint -elokuvatapahtumat ry, Suomen Näyttelijäliitto ry, Elokuvien Aasia ry, Suomen Näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry, Inland Film Company Oy, Helsinki International Film Festival (R&A), Risto Jarva-seura ry, Movision Ky, Helsingin freelancenäyttelijät ry, IhmeFilmi ry, Loikka -festivaali, Suomen elokuvaohjaajien liitto SELO ry, Suomen elokuva- ja mediatyöntekijöiden liitto ry, Filmihullu ry, Dokumenttikilta ry, Lavastus- ja pukusuunnittelijat ry sekä Espoon elokuvajuhlat ry.

TERVANPOLTOSTA ROCK’Y VI:een

Itsenäisen Suomen lyhytelokuvia

Suomalaisen lyhytelokuvan juhlanäytöksessä nähdään klassikoita itsenäisyytemme ajoilta.

Elokuvissa näkyy niin elokuvataiteen kehitys, kulttuurihistorialliset yhteydet kuin kokonainen kansakunnan muisti. Millaisia me olimme, millaisiksi tulimme?

Näytöksen on koostanut Risto Jarva -seura yhteistyössä Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin (KAVI) kanssa. Sitä ovat tukeneet AVEK, Suomen elokuvasäätiö, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto.

Juhlasarjanäytös on tilattavissa Risto Jarva -seuralta vuoden 2018 aikana korvauksetta.

Aiemmat esitykset:

Elokuvateatteri Orion, Helsinki, ensi-ilta 18.11.2017  Livesäestys Lau Nau

Studio 1, Järvenpää 18.11.2017

Kino Kuvakukko, Kuopio 23.11. ja 6.12.2017

Kinokopla, Turku 15.2.2018

Kino Iglu, Karkkila 24.2.2018  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

KannuKino, Espoo 2.3.2018  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Tampere Film Festival / Loud Silents 6.3.2018

Suomalaisen elokuvan festivaali, Turku 14.4.2018  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Elokuvateatteri Virtain Pirtti 15.4.2018  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Ilokuvafestivaali, Mäntyharju 2.8. klo 20.30 (Kino) Livesäestys Lau Nau

Tampereen tapahtumien yö 9.8. klo 22.00 (Deli 1909 & Wine Bar terassilla, säävaraus)

Tuusulan taiteiden yö 10.8. klo 19 (Gustavelund)

Blue Sea Film Festival, Rauma 25.8. klo 16.30 (Elokuvateatteri Iso-Hannu)  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Red Carpet Film Festival, Hyvinkää 30.8. klo 12.30 (Kino Julia)  Livesäestys Lau Nau

Vuotalo, Helsinki  17.9. klo 18.00  Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Stoa, Helsinki  4.10  klo 14.00 Livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

Mikkolan navetta, Luopioinen 24.11. klo 13.00

Sariolan koulu, Sahalahti 24.11. klo 18.00

Kino K 13, Helsinki 25.11. klo 15.00 livesäestys Lau Nau ja Topias Tiheäsalo

 

OHJELMA

I  Mykkäelokuvat

Musiikki Lau Nau

Tervanpolttoa Lapissa (1918)

Kiljusen pojat koulussa (1921) ohj. Jalmari Finne

Jean Sibelius kotonaan (1927) ohj. Aho & Soldan

Ravintolayleisö kameran silmällä (1930) ohj. Valentin Vaala

Kun elohopea laskee (1933) ohj. Aho & Soldan

 

II  Sota ja sodan jälkeen

Finlandia-katsaus 7 (1943) ohj. Björn Soldan

Kansa siirtyy rauhan töihin (1946) ohj. Holger Harrivirta

Radio (1951)

Aamua kaupungissa (1954) ohj. Jörn Donner

 

III  Uusi aalto

Työtä Ylioppilasteatterissa (1961) ohj. Risto Jarva

Ovi (1965) ohj. Erkko Kivikoski

Hyppy (1965) ohj. Eino Ruutsalo

Eläköön nuoruus! (1968) ohj. Jaakko Pakkasvirta

Ampumarata (1969) ohj. Eila Kaarresalo

 

EPILOGI  Nykyaika

Elsa (1981) ohj. Marja Pensala

Rock’y VI (1986) ohj. Aki Kaurismäki

+ ylimääräinen: These Boots (1994) ohj. Aki Kaurismäki

Kesto n. 124 min.

Saatteeksi

Johanneksen kentällä lapset luistelevat kameramiehen perässä. Siinä on Juhani Ahon poika, Björn Soldan. Lapset tuijottavat niin palavasti hänen kameraansa, että tuntuu kuin ulkopuolinen maailma katoaisi heidän ympäriltään ja kuin he kysyisivät meiltä katsojilta, tulevaisuuden ihmisiltä, mitä heille on luvassa.

On vuosi 1933 eikä lapsilla ole luonnollisesti aavistustakaan, että suurin osa heistä on vajaan vuosikymmenen kuluttua elämänsä suurimmassa käännekohdassa.

”Tervanpoltosta Rock’y VI:een – itsenäisen Suomen lyhytelokuvia” esittää elokuvia vuosilta 1918-1986. Sarjan teokset ovat osa kansakunnan muistia: millaisia me olimme, millaisiksi tulimme? Voi myös kysyä, kertovatko lyhytelokuvat jotain sellaista maastamme, johon pitkät näytelmäelokuvat eivät ikinä pysty. Antaisivatko ne laaja-alaisemmin vinkkejä siitä, mikä suomalaisille on ollut tärkeintä?

Valitessamme juhlasarjan elokuvia koski ensimmäinen keskeinen päätös niitä sotavuosia, joita julkisesti muistellaan ja käsitellään kaikkein eniten historiamme tapahtumista. Tällä kertaa emme halunneet esitellä laajasti sotatapahtumia emmekä määritellä historiaamme niiden kautta.

Ratkaisuksi löytyi mm. sodan jälkeen tehty dokumentti, jossa katsotaan aluksi taaksepäin: mitä sotavuodet ovat merkinneet ja millaista inhimillistä kärsimystä se on tuottanut? Mutta sitäkin olennaisempaa elokuvassa on kysyä, miten tästä eteenpäin. Sodasta palasivat niin miehet kuin naisetkin, ja kaikki oli muuttunut. Muutosta ei ollut kuitenkaan aikaa pohtia kauan, koska työtä oli jatkettava. ”Vain työllä selviäisimme”, on elokuvan sanoma.

Jälleenrakentaminen ja valtavat sotakorvaukset tiesivät työtä periaatteessa kaikille. Miehet puursivat telakoilla ja sahoilla. Metsää alkoi kaatua enemmän kuin koskaan. Kolmannes sotakorvauksista teetettiin paperi- ja puunjalostusteollisuudella. Luotiin lopullinen pohja sille Suomelle, jossa metsä määriteltiin muilla kuin luonnonsuojelullisilla arvoilla. Lyhytelokuvien antaman kuvan mukaan Suomi nostettiin ylös metalliteollisuudella, savotoilla ja olympia-aatteen eteen tehdyllä työllä.

Kun Jörn Donner teki esikoiselokuvansa, lyhytkuvan Helsingin aamusta 50-luvun alussa, oli kaupunki kovin melankolinen. Se oli ehkä jo päässyt sinuiksi menneisyytensä kanssa, mutta ei aina ihmistensä kanssa. Paljon oli muualta tulleita, paljon oli unohdettavaa, muistettavaa ja elettävää, jotta uusista kaupunkilaisista tulisi kokonaisia. Uudelle sukupolvelle ei välttämättä osattu luoda tulevaisuuden haavekuvia.

Sodan jälkeisissä lyhytelokuvissa näkyy uuden sukupolven lapsia yllättävän vähän. Siksi hyppäys 60-luvun elokuviin tuntuu radikaalilta, ja kontrasti on erityisen silmiinpistävä verrattuna siihen, miten sota-aikana lasten roolia jaksettiin korostaa kaikissa medioissa.

Juhlasarjan yksi avainkohtauksista on Finlandia-katsauksessa, kun partiolaislapset istuttavat kuusentaimia keväällä 1943. Monissa mainoksissa ja lyhytfilmeissä lapset esiintyivät palstoilla, kasvimailla, kaivamassa, kyntämässä, istuttamassa ja kylvämässä. Siinä oli nuorison tehtävä, siihen heitä oli velvoitettu ja pyydetty kaiken muun ohella. Heille korostettiin, että pitää olla huolellinen maan valinnassa, maata pitää riittävästi lannoittaa, koska muuten ei voi saada parhaita satotuloksia. Siemenet pitää kylvää oikeaan aikaan ja huolellisesti.

Mihin kaikkeen lapsia velvoitettiinkaan, mitä kaikkea heiltä vaadittiin ja pyydettiin? Sitä elokuvat eivät suoraan kerro, mutta se on luettavissa pinnan alta. Lapset olivat toimineet sotilaspoikina ja lottatyttöinä, he menivät Kannaksen linnoitustöihin kun käskettiin ja lopulta rintamalle kun annettiin ymmärtää, että he olivat viimeinen toivomme.

Historian käännekohdat kiehtovat ja ruokkivat myös mielikuvitusta. Sotatapahtumien sijaan voisimme määritellä itseämme myös sillä, minkä roolin nuoriso on saanut ja minkä ottanut – ja miten se näkyy elokuvissamme.

Lyhytelokuvien takaa löytyy se menneisyys, josta meidät on tehty. Historian peili on kameran silmässä. Tätä juhlasarjaa katsellessa moni katsoja palaa aikaan, jolloin kaikki oli vielä itselläkin edessä.

Antoisia elokuvahetkiä itsenäisen Suomen kuvien parissa.

Ville Suhonen

elokuvaohjaaja, kirjailija

Risto Jarva -seuran puheenjohtaja

NAINEN UUDEN AALLON ELOKUVASSA 8. – 9.9.2018

Risto Jarva -seuran neljääkymmentä vuotta juhlitaan syksyllä. Elokuvateatteri Orionissa esitetään teemasarja 1960-luvun lopun suomalaisista elokuvista, joissa oli uudenlaisia, vahvoja naiskuvia.

8. – 9. syyskuuta on tapahtumaviikonloppu, jolloin luvassa on elokuvien lisäksi haastatteluja, puheenvuoroja ja keskusteluja.

Teemaan liittyen nähdään Orionin normaaliohjelmistossa 5.9. klo 17.00 Punatukka (1968) vieraana Tarja Markus, 12.9. klo 17.00 Ruusujen aika (1969) vieraina Titta Karakorpi-von Martens ja Tarja Markus sekä 19.9. Vihreä leski (1966)  vieraana Eija Pokkinen.

Lue myös Markku Varjolan essee Nainen uuden aallon elokuvassa.

Tämän sivun lopussa on KUVAKAVALKADI seminaaripäiviltä.

OHJELMA

LAUANTAI 8.9. klo 9.00 – 16.30

klo 9.00

AAMUN JOHDANTO

näytteitä suomalaisista elokuvista vv. 1966-1970

klo 9.45

60-LUVUN KULTTUURI-ILMAPIIRIÄ

YHDISTYS 9

YLIOPPILASTEATTERI

Puheenvuorot: Marja-Leena Mikkola, Kaisa Korhonen

Katkelmia YT:n esityksistä ja harjoituksista

klo 10.30

Mikko Niskanen: LAPUALAISMORSIAN (1967)

Tekijävieraana Aulikki Oksanen

klo 12.15

KAHVITAUKO

(elokuvateatterin aulassa kahvio, käteismaksu)

klo 13.00

LAPUALAISMORSIAN jälkipuheet…

Tekijävieraina Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola, Marja-Leena Mikkola, Eero Melasniemi

klo 13.30

ELÄKÖÖN TULEVAISUUS!

Näyttelijä Meri Nenonen, ohjaajat Saara Cantell ja Hannaleena Hauru keskustelevat menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Moderaattorina elokuvantekijä Aino Havu.

klo 14.10

Timo Bergholm: PUNAHILKKA (1968)

Tekijävieraina Eija-Elina Bergholm, Timo Bergholm, Kristiina Halkola

Katkelma Jatkoaika-ohjelmasta (1969)

klo 16.00

PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI

 

SUNNUNTAI  9.9. klo 9.00 – 15.30

klo 9.00

Risto Jarva: NAINEN JA YHTEISKUNTA (1968)

Risto Jarva: PAKASTEET II (1970)

Katkelmia Tarja Markuksen elokuvista vv.1968-69.

Tekijävieraana Tarja Markus

klo 10.00

JULKKIKSET JA MALLIT MAALITAULUINA

Puheenvuoro: mediatutkija Laura Saarenmaa

Katkelma Jatkoaika (1969) -ohjelmasta

klo 10.30

Eila Kaarresalo: AMPUMARATA (1969)

Tekijävieraana Eila Kaarresalo-Kasari

klo 11.00

KAHVITAUKO

(elokuvateatterin aulassa kahvio, käteismaksu)

klo 11.35

SEKSUAALIVALLANKUMOUKSEN ALKUJUURILLA

Puheenvuoro: tutkimusprofessori Osmo Kontula

Katkelmia: Kristiina (1966), Sex Kabaree (1967), Sirkku (1968)

klo 12.15

”RÄMÄPÄITÄ JA TAPPELIJOITA” – NAISTEN ROOLI VUODEN 1968 RADIKALISMISSA

Puheenvuoro: tietokirjailija Pontus Purokuru

Katkelmia: Praha 21.8.1968, Ruusujen aika (1969), Jatkoaika (1968), Vanhan valtaus (1968)

klo 12.55

VIHREIDEN LESKIEN KESÄKAPINA – NAISTOIMIJUUDEN ASTEVAIHTELUITA

Puheenvuoro: FM, väitöskirjatutkija, ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen

Tekijävieraana Eija Pokkinen

Katkelma: Vihreä leski (1968)

klo 13.30

Jaakko Pakkasvirta: KESÄKAPINA (1970)

Tekijävieraana Titta Karakorpi-von Martens

klo 15.10

PÄÄTÖSELOKUVA

Jaakko Pakkasvirta: ELÄKÖÖN NUORUUS! (1968)

*

KUVIA SEMINAARIPÄIVILTÄ

(klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)

Marja-Leena Mikkolan puheenvuoro käsitteli mm. Yhdistys 9:n merkitystä.
Ylioppilasteatterin 60-lukulaiset, Tytti Oittinen, Kaisa Korhonen ja Päivi Istala, muistelivat mm. Lapualaisoopperaa.
Lapualaismorsiamen aikaa pohtivat Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Iida Simes.
Kristiina Halkola ja Aulikki Oksanen ottivat Orion-selfien.
Iltapäivällä kuultiin tarinoita Lapualaismorsiamen tiimoilta.
Punahilkan tekijät, Timo Bergholm ja Eija-Elina Bergholm, olivat Jari Sedergrenin tentattavina.
Meri Nenonen, Saara Cantell, Hannaleena Hauru ja Aino Havu keskustelivat nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. ”Eläköön tulevaisuus!”
Seminaariväkeä kahvitauolla.
Jouko Aaltonen haastatteli Tarja Markusta.
Eila Kaarresalo-Kasari muisteli Ampumarataa, feminismiä ja New Yorkia.
Laura Saarenmaan puheenvuoron aiheena oli Julkkikset ja mallit maalitauluina.
Osmo Kontula valaisi seksuaalivallankumouksen alkujuuria.
Naisten roolista vuoden 1968 radikalismissa kertoi Pontus Purokuru
Tytti Rantanen analysoi mm. Jaakko Pakkasvirran elokuvia Vihreä leski ja Kesäkapina.
Vihreän lesken pääosaa esittävä Eija Pokkinen Tytti Rantasen jututettavana.
Titta Karakorpi-von Martens haastateltavana.

 

RISTO JARVA –SEURA 40 VUOTTA

Risto Jarva -seuran perustava kokous pidettiin Säätytalolla 15.12.1978.
Yhdistys juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan. Syksyllä on luvassa useita hienoja elokuvatapahtumia, näytöksiä, seminaareja, keskustelutilaisuuksia – ja tietysti juhlia.

Liittymällä yhdistyksen jäseneksi tuet suomalaisen elokuvakulttuurin hyväksi tehtyä työtä.

RISTO JARVAN YHTEISKUNNALLISIA DOKUMENTTEJA TAMPEREELLA

(lyhennelmä Raimo Siliuksen alustuksesta, joka on videolla kokonaisuudessaan)

Risto Jarva oli 1960- ja 1970-lukujen yksi merkittävimmistä suomalaisista elokuvaohjaajista, sekä kokoillan elokuvien että lyhytelokuvien. Hän oli opiskeluvuosinaan 1950-luvun lopulta lähtien tosi aktiivinen teekkarien elokuvakerho Montaasin jäsen. Montaasihan oli siitä poikkeuksellinen elokuvakerho, että siellä myös tehtiin elokuvia. Jarva valmisti Montaasissa kahdeksan ensimmäistä lyhytelokuvaansa vuosina 1958-1961, ensin 8 mm:n ja sitten 16 mm:n lyhytelokuvia.

Jarva valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1964. Sitä ennen hän oli yksi Elokuvaosakeyhtiö Filminorin perustajajäsenistä vuonna 1962. Samana vuonna valmistui Filminorin ensimmäinen kokoillan elokuva, Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran ohjaama Yö vai päivä, siihen mennessä upein valmistunut kotimainen kokoillan värielokuva. Se oli järjestyksessä 14. kokoillan värileffa, värimenetelmänä Eastmancolor.

Jarva ohjasi kaikkiaan 11 kokoillan elokuvaa vuosina 1962-1977. Yö vai päivä -leffaa seurasi Jarvan, Pakkasvirran ja Spede Pasasen ohjaama X-Paroni. Loput yhdeksän elokuvaa Jarva ohjasi yksin: Onnenpeli (1965), Työmiehen päiväkirja (1967), Ruusujen aika (1969), Bensaa suonissa (1970), Kun taivas putoaa… (1972), Yhden miehen sota (1973), Mies joka ei osannut ei (1975), Loma (1976) ja Jäniksen vuosi (1977).

Risto Jarva oli mukana vuosina 1958-1977 kaikkiaan 32 lyhytelokuvassa, joista hän ohjasi 28. Elokuvaosakeyhtiö Filminor valmisti sekä vapaamuotoisia että tilauslyhytelokuvia. Tilauselokuvia tehtiin noin 20 vuosina 1964-1977. Ensimmäinen oli  Tampereen kaupungin tilaama Tampere, iloisen kesän kaupunki (1964). Muita tilaajia olivat mm. Kansaneläkelaitos, Helsingin Asuntokeskuskunta Haka, Helsingin kaupunki, Paulig Oy, Outokumpu Oy, Helsingin kaupungin sähkölaitos, Arabia, Ulkoasiainministeriö, Kemira Oy.

Merkittävin yhteistyö oli Filminorin ja Postisäästöpankin. Vuosina 1965-1972 valmistui kahdeksan erinomaista lyhytelokuvaa: Asuminen ja luonto (1965), Kaupungissa on tulevaisuus (1966), Nainen ja yhteiskunta (1968), Tietokoneet palvelevat (1968), Turvallisuutta metsätöihin (1969), Maaseudun tulevaisuus? (1970), Luonnon talous (1971) ja Kuluttaja (1972). Kolmessa viimeisessä elokuvassa on Postisäästöpankin uusi nimi Postipankki käytössä. Yhteistyö oli esimerkillistä. Kun elokuvan aihe oli valittu, niin pankki antoi Filminorille vapaat kädet elokuvan tekoon. Tuloksena oivaltavia yhteiskunnallisia ja moderneja tilauslyhytelokuvia.

Risto Jarva -seura kysyi viime syksynä jäseniltään, mitkä kolme elokuvaa Tampereen näytökseen haluttaisiin. Eniten ääniä saivat Jarvan paras lyhytelokuva Nainen ja yhteiskunta, toiseksi eniten Kaupungissa on tulevaisuus ja kolmanneksi eniten Maaseudun tulevaisuus?.

Nainen ja yhteiskunta (1968) on lyhytelokuvan muotoon tehty 1960-luvun loppupuolen haastava puheenvuoro sukupuoliroolikeskustelusta ja naisen tasa-arvon puutteesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on suomalaisen elokuvan pioneerityö aiheesta. Aihe on myös tiukasti rajattu. Elokuva keskittyy vallitseviin asenteisiin mielipiteitä hieman kärjistäenkin. Nainen kaupallisuuden kohteena ja välineenä tulee oivaltavasti näytille. Nainen ja yhteiskunta on Risto Jarvan lyhytelokuvien aatelia, mielestäni hänen paras lyhytkuvansa. Se sai lyhytelokuvan Jussi-patsaan 1969 ja samana vuonna yhden kolmesta pääpalkinnosta Oslossa. Nainen ja yhteiskunta esitettiin ainakin täällä Tampereella Jaakko Pakkasvirran kokoillan elokuvan Vihreä leski (1968) alkukuvana tammi-helmikuussa 1968 elokuvateatteri Hämeessä.

Kaupungissa on tulevaisuus (1966) on 1960-luvun merkittäviä suomalaisia lyhytelokuvia. Se on uudentyyppisen yhteiskuntakriittisen dokumenttielokuvan tienraivaaja. Se on eloisa analyysi kaupunkimaisesta asumisesta ja kaupungin tehtävistä. Se on runsaan informatiivinen ja samalla 1960-luvun osallistuva elokuva modernista kaupunkisuunnittelusta. Elokuvan tekijöiden mielestä suurkaupunki on kehityksen välttämätön tulos. ”Jotta paras osa väestöstämme ei hakeutuisi muualle, meidän on pystyttävä luomaan Suomeen edes yksi todellinen suurkaupunki.” Kaupungissa on tulevaisuus sai lyhytelokuvan Jussi-patsaan 1968.

Maaseudun tulevaisuus? (1970) on Kaupungissa on tulevaisuus -dokumentin rinnakkaisteos. ”Suomi kuuluu maailman rikkaimpiin maihin. Samalla Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa.”  Maaseudun tulevaisuus?, kantaaottava lyhytdokumentti on kuvallisesti elävää ja havainnollista kerrontaa. Se käsittelee laajaa ongelmakenttää 1960-luvun loppupuolen näkökulmasta. Kulutuksen kasvu ja vapaus, onni ja elintaso, työttömyys, maastamuutto, kehitysalueiden ongelmat, ulkomaankauppa ja vapaat markkinat. ”Maaseudun tulevaisuus ratkaistaan kaupungissa”, toteaa elokuvan loppukaneetti.

Nämä kolme aikansa merkittävää lyhytdokumenttia ja tilauselokuvaa ovat valmistuneet noin 50 vuotta sitten. Kahden nimessä on sana tulevaisuus. Ne ovatkin harvinaisia suomalaisia lyhytelokuvia, jotka rohkeasti katsovat tulevaisuuteen. Voimme nyt 50 vuotta myöhemmin pohdiskella, missä tulevaisuuteen katsominen osui kokolailla oikeaan, missä taas ei osunut.

 

1918 – HUUTOJA JA KAIKUJA

Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista

Elokuvateatteri Orion 3. – 4.2.2018

Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista pureutuu moniin sodan synnyttämiin universaaleihin teemoihin. Ohjelmistona on niin dokumentaristi Seppo Rustaniuksen uraauurtavia teoksia kuin 2000-luvun tulkintojakin.

Seminaarin puhujavieraina ovat elokuvantekijöiden ohella mm. kirjailija Anneli Kanto, pappi Heikki Palmu, dosentti Ulla-Maija Peltonen, FT Aapo Roselius sekä erikoistutkijat Jukka Kukkonen ja Jari Sedergren.


Seppo Rustaniuksen kiistelty ja Yleisradiossa aikanaan sensuroitu Sotapapit (1981) nähdään nyt alkuperäisessä muodossaan ja se virittää keskustelun kirkon roolista sodassa. Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) kertoo 20 000 punaorvon kohtalosta sodan jälkeen. Punaiset esiliinat (1997) oli ensimmäinen punakaartissa toimivista naisista kertova dokumentti. Uhrit 1918 (2008) kuvaa hyytävästi, kuinka kaikista tulee lopulta sodan uhreja, kun kauhu ja terrori saavat vallan.

Seminaarissa esitetään myös vapaussodan muistoa vaaliva epävirallinen juhlafilmi Sama kaiku on askelten (1968), jonka toteutti Reino Palmroth alias Palle.

Uutta tuotantoa ovat Sini Järnströmin tunteikas lyhytelokuva Hilja, punaisen tyttö (2006), jossa 101-vuotias nainen muistelee sodan ja siitä vaikenemisen vaikutusta. Kaisa Salmen performanssinsa pohjalta toteuttamassa Fellmanin pellossa (2013) 10 000 ihmisen väkijoukko valtaa paikan, jossa sijaitsi aikoinaan Lahden pahamaineinen vankileiri. Menneisyys ja nykyisyys risteävät, sisäinen ja ulkoinen ääni vie katsojan sisälle kansakunnan muistiin. Seminaarin yhteydessä nähdään myös ensiesityksenä Kaisa Salmen vastikään valmistunut Veripelto (2018).

Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15 Helsinki
Vapaa pääsy.

Yhteistyössä DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali ja KAVI

OHJELMA

Lauantai 3.2.2018

Klo 10 Sisällissodan autenttinen dokumenttielokuvamateriaali: totuuden ja lavastuksen kuvat.
erikoistutkija Jari Sedergren

Klo 10.15 Sisällissodan valokuvat ja valokuvaajat.
erikoistutkija Jukka Kukkonen

Klo 10.45 Reino Palmroth: Sama kaiku on askelten (1968) 23 min
Reino Palmrothin eli Reino Hirvisepän eli Pallen tuotantoyhtiön tekemä dokumentti, joka on koottu vanhasta jääkäri- ja vapaussotamateriaalista. Elokuva oli Suomen vapaussodan epävirallinen 50-vuotisjuhlafilmi.
erikoistutkija Jari Sedergren

Klo 11.15 Sini Järnström: Hilja, punaisen tyttö (2006) 11 min
Elokuva kertoo vuoden 1918 tapahtumista 101-vuotiaan Hilja Virtasen näkökulmasta. Hiljan isä oli punakaartilainen. Muistot sodasta ja niistä vaikeneminen ovat vaikuttaneet Hiljan koko elämään.
Tekijähaastattelu

TAUKO. Aulassa kahvio

Klo 12.00 Kaisa Salmi: Fellmanin pelto (2013) 23 min
Taiteilija Kaisa Salmi ohjasi Lahden Fellmaninpuistossa huhtikuussa 2013 performanssin Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti. Tapahtumaan osallistui 10 000 ihmistä ympäri Suomea. Performanssi pohjautui sisällissodan 1918 suurimman vankileirin tapahtumiin Lahdessa. Dokumentaarinen elokuva yhdistää Suomen kaikkien aikojen suurimman performanssin, viiden päähenkilön tarinan sekä runomuotoisen tekstin, jota kymmenet vapaaehtoiset lukevat kameralle.

Klo 12.25 Kaisa Salmi: Veripelto (2018) 8 min.
Vanginvartija sovittaa sukunsa traumaa kaivamalla hautaa Veripelto-peformanssissa Kouvolan Jättömaalla, samassa paikassa mihin 1918 ensin teloitettiin valkoisia ja sitten punaisia.

Elokuvan ensiesitys. Tekijähaastattelu

Klo 12.45 Seppo Rustanius: Sotapapit (1981) 37 min
Kiistelty (ja tv:ssä osin sensuroitu) televisiodokumentti aiheesta Suomen kirkko, papisto ja sota itsenäisen Suomen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä vuoden 1918 sisällissodasta toisen maailmansodan päättymiseen.
Keskustelu elokuvan sensuroinnista ja poliittisesta merkityksestä
pappi Heikki Palmu ja Seppo Rustanius

Sunnuntai 4.2.2018

Klo 10 Seppo Rustanius: Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) 55 min
Elokuva kertoo mitä tapahtui niille 20 000 punaorvolle, jotka verinen sisällissota jätti jälkeensä. Punaorpojen sankka joukko yritettiin sijoittaa ja sopeuttaa valkoiseen Suomeen. Lapsia siirrettiin Pohjanmaalle uudelleen kasvatettavaksi, perustettiin punaorpokoteja ja osa eli niukkaa elämää äitinsä tai sukulaistensa hoivassa. Tässä elokuvassa virallisen historian unohtamat punaorvot saavat vihdoinkin äänensä kuuluville.
dosentti Ulla-Maija Peltonen

klo 11.15 Seppo Rustanius: Punaiset esiliinat (1997) 65 min
Elokuva naisista Suomen punakaartissa 1918. Ensimmäinen aihetta käsittelevä dokumentti.
kirjailija Anneli Kanto

Klo 12.45 Seppo Rustanius: Uhrit 1918 (2008) 52 min
Elokuva sisällissodan 1918 uhreista – voittajista ja häviäjistä. Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja varsinkin sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Teloituksista olivat vastuussa erityisesti voittajat. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden ihmisen kautta. Toinen miehistä oli teloittaja, toinen teloitettu. Molemmat olivat sodan uhreja.

FT Aapo Roselius

Kuvia seminaaripäiviltä

 

Seppo Rustanius
Anneli Kanto
Sini Järnström
Kaisa Salmi
Aapo Roselius
Heikki Palmu
Ulla-Maija Peltonen
Jukka Kukkonen
Jari Sedergren

1918 – HUUTOJA JA KAIKUJA

Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista

Elokuvateatteri Orion 3. – 4.2.2018

Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista pureutuu moniin sodan synnyttämiin universaaleihin teemoihin. Ohjelmistona on niin dokumentaristi Seppo Rustaniuksen uraauurtavia teoksia kuin 2000-luvun tulkintojakin.

Seminaarin puhujavieraina ovat elokuvantekijöiden ohella mm. kirjailija Anneli Kanto, pappi Heikki Palmu, dosentti Ulla-Maija Peltonen, FT Aapo Roselius sekä erikoistutkijat Jukka Kukkonen ja Jari Sedergren.


Seppo Rustaniuksen kiistelty ja Yleisradiossa aikanaan sensuroitu Sotapapit (1981) nähdään nyt alkuperäisessä muodossaan ja se virittää keskustelun kirkon roolista sodassa. Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) kertoo 20 000 punaorvon kohtalosta sodan jälkeen. Punaiset esiliinat (1997) oli ensimmäinen punakaartissa toimivista naisista kertova dokumentti. Uhrit 1918 (2008) kuvaa hyytävästi, kuinka kaikista tulee lopulta sodan uhreja, kun kauhu ja terrori saavat vallan.

Seminaarissa esitetään myös vapaussodan muistoa vaaliva epävirallinen juhlafilmi Sama kaiku on askelten (1968), jonka toteutti Reino Palmroth alias Palle.

Uutta tuotantoa ovat Sini Järnströmin tunteikas lyhytelokuva Hilja, punaisen tyttö (2006), jossa 101-vuotias nainen muistelee sodan ja siitä vaikenemisen vaikutusta. Kaisa Salmen performanssinsa pohjalta toteuttamassa Fellmanin pellossa (2013) 10 000 ihmisen väkijoukko valtaa paikan, jossa sijaitsi aikoinaan Lahden pahamaineinen vankileiri. Menneisyys ja nykyisyys risteävät, sisäinen ja ulkoinen ääni vie katsojan sisälle kansakunnan muistiin. Seminaarin yhteydessä nähdään myös ensiesityksenä Kaisa Salmen vastikään valmistunut Veripelto (2018).

Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15 Helsinki
Vapaa pääsy.

Yhteistyössä DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali ja KAVI

OHJELMA

Lauantai 3.2.2018

Klo 10 Sisällissodan autenttinen dokumenttielokuvamateriaali: totuuden ja lavastuksen kuvat.
erikoistutkija Jari Sedergren

Klo 10.15 Sisällissodan valokuvat ja valokuvaajat.
erikoistutkija Jukka Kukkonen

Klo 10.45 Reino Palmroth: Sama kaiku on askelten (1968) 23 min
Reino Palmrothin eli Reino Hirvisepän eli Pallen tuotantoyhtiön tekemä dokumentti, joka on koottu vanhasta jääkäri- ja vapaussotamateriaalista. Elokuva oli Suomen vapaussodan epävirallinen 50-vuotisjuhlafilmi.
erikoistutkija Jari Sedergren

Klo 11.15 Sini Järnström: Hilja, punaisen tyttö (2006) 11 min
Elokuva kertoo vuoden 1918 tapahtumista 101-vuotiaan Hilja Virtasen näkökulmasta. Hiljan isä oli punakaartilainen. Muistot sodasta ja niistä vaikeneminen ovat vaikuttaneet Hiljan koko elämään.
Tekijähaastattelu

TAUKO. Aulassa kahvio

Klo 12.00 Kaisa Salmi: Fellmanin pelto (2013) 23 min
Taiteilija Kaisa Salmi ohjasi Lahden Fellmaninpuistossa huhtikuussa 2013 performanssin Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti. Tapahtumaan osallistui 10 000 ihmistä ympäri Suomea. Performanssi pohjautui sisällissodan 1918 suurimman vankileirin tapahtumiin Lahdessa. Dokumentaarinen elokuva yhdistää Suomen kaikkien aikojen suurimman performanssin, viiden päähenkilön tarinan sekä runomuotoisen tekstin, jota kymmenet vapaaehtoiset lukevat kameralle.

Klo 12.25 Kaisa Salmi: Veripelto (2018) 8 min.
Vanginvartija sovittaa sukunsa traumaa kaivamalla hautaa Veripelto-peformanssissa Kouvolan Jättömaalla, samassa paikassa mihin 1918 ensin teloitettiin valkoisia ja sitten punaisia.

Elokuvan ensiesitys. Tekijähaastattelu

Klo 12.45 Seppo Rustanius: Sotapapit (1981) 37 min
Kiistelty (ja tv:ssä osin sensuroitu) televisiodokumentti aiheesta Suomen kirkko, papisto ja sota itsenäisen Suomen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä vuoden 1918 sisällissodasta toisen maailmansodan päättymiseen.
Keskustelu elokuvan sensuroinnista ja poliittisesta merkityksestä
pappi Heikki Palmu ja Seppo Rustanius

Sunnuntai 4.2.2018

Klo 10 Seppo Rustanius: Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) 55 min
Elokuva kertoo mitä tapahtui niille 20 000 punaorvolle, jotka verinen sisällissota jätti jälkeensä. Punaorpojen sankka joukko yritettiin sijoittaa ja sopeuttaa valkoiseen Suomeen. Lapsia siirrettiin Pohjanmaalle uudelleen kasvatettavaksi, perustettiin punaorpokoteja ja osa eli niukkaa elämää äitinsä tai sukulaistensa hoivassa. Tässä elokuvassa virallisen historian unohtamat punaorvot saavat vihdoinkin äänensä kuuluville.
dosentti Ulla-Maija Peltonen

klo 11.15 Seppo Rustanius: Punaiset esiliinat (1997) 65 min
Elokuva naisista Suomen punakaartissa 1918. Ensimmäinen aihetta käsittelevä dokumentti.
kirjailija Anneli Kanto

Klo 12.45 Seppo Rustanius: Uhrit 1918 (2008) 52 min
Elokuva sisällissodan 1918 uhreista – voittajista ja häviäjistä. Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja varsinkin sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Teloituksista olivat vastuussa erityisesti voittajat. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden ihmisen kautta. Toinen miehistä oli teloittaja, toinen teloitettu. Molemmat olivat sodan uhreja.

FT Aapo Roselius

Kuvia seminaaripäiviltä

 

Seppo Rustanius
Anneli Kanto
Sini Järnström
Kaisa Salmi
Aapo Roselius
Heikki Palmu
Ulla-Maija Peltonen
Jukka Kukkonen
Jari Sedergren

TERVANPOLTOSTA ROCK’Y VI:een

Itsenäisen Suomen lyhytelokuvia

Suomalaisen lyhytelokuvan juhlanäytöksessä nähdään klassikoita itsenäisyytemme ajoilta.

Elokuvissa näkyy niin elokuvataiteen kehitys, kulttuurihistorialliset yhteydet kuin kokonainen kansakunnan muisti. Millaisia me olimme, millaisiksi tulimme?

Näytöksen on koostanut Risto Jarva -seura yhteistyössä Kansallisen Audiovisuaalisen Instituutin (KAVI) kanssa. Sitä ovat tukeneet AVEK, Suomen elokuvasäätiö, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto.

Juhlasarjanäytös on tilattavissa Risto Jarva -seuralta vuoden 2018 aikana korvauksetta.

Tulevat esitykset:

Blue Sea Film Festival, Rauma 25.8. klo 16.30 (Kino Iso-Hannu)

Red Carpet Film Festival, Hyvinkää 30.8. klo 12.30 (Kino Julia)

Vuotalo, Helsinki  17.9. klo 18.00

Stoa, Helsinki  4.10  klo 14.00

Näytöksen mykkäelokuvia säestävät Lau Nau ja Topias Tiheäsalo.

Aiemmat esitykset:

Elokuvateatteri Orion, Helsinki, ensi-ilta 18.11.2017

Studio 1, Järvenpää 18.11.2017

Kino Kuvakukko, Kuopio 23.11. ja 6.12.2017

Kinokopla, Turku 15.2.2018

Kino Iglu, Karkkila 24.2.2018

KannuKino, Espoo 2.3.2018

Tampere Film Festival / Loud Silents 6.3.2018

Suomalaisen elokuvan festivaali, Turku 14.4.2018

Elokuvateatteri Virtain Pirtti 15.4.2018

Ilokuvafestivaali, Mäntyharju 2.8. klo 20.30 (Kino)

Tampereen tapahtumien yö 9.8. klo 22.00 (Deli 1909 & Wine Bar terassilla, säävaraus)

Tuusulan taiteiden yö 10.8. klo 19 (Gustavelund)

 

OHJELMA

I  Mykkäelokuvat

Musiikki Lau Nau

Tervanpolttoa Lapissa (1918)

Kiljusen pojat koulussa (1921) ohj. Jalmari Finne

Jean Sibelius kotonaan (1927) ohj. Aho & Soldan

Ravintolayleisö kameran silmällä (1930) ohj. Valentin Vaala

Kun elohopea laskee (1933) ohj. Aho & Soldan

 

II  Sota ja sodan jälkeen

Finlandia-katsaus 7 (1943) ohj. Björn Soldan

Kansa siirtyy rauhan töihin (1946) ohj. Holger Harrivirta

Radio (1951)

Aamua kaupungissa (1954) ohj. Jörn Donner

 

III  Uusi aalto

Työtä Ylioppilasteatterissa (1961) ohj. Risto Jarva

Ovi (1965) ohj. Erkko Kivikoski

Hyppy (1965) ohj. Eino Ruutsalo

Eläköön nuoruus! (1968) ohj. Jaakko Pakkasvirta

Ampumarata (1969) ohj. Eila Kaarresalo-Kasari

 

EPILOGI  Nykyaika

Elsa (1981) ohj. Marja Pensala

Rock’y VI (1986) ohj. Aki Kaurismäki

+ ylimääräinen: These Boots (1994) ohj. Aki Kaurismäki

Kesto n. 124 min.

Saatteeksi

Johanneksen kentällä lapset luistelevat kameramiehen perässä. Siinä on Juhani Ahon poika, Björn Soldan. Lapset tuijottavat niin palavasti hänen kameraansa, että tuntuu kuin ulkopuolinen maailma katoaisi heidän ympäriltään ja kuin he kysyisivät meiltä katsojilta, tulevaisuuden ihmisiltä, mitä heille on luvassa.

On vuosi 1933 eikä lapsilla ole luonnollisesti aavistustakaan, että suurin osa heistä on vajaan vuosikymmenen kuluttua elämänsä suurimmassa käännekohdassa.

”Tervanpoltosta Rock’y VI:een – itsenäisen Suomen lyhytelokuvia” esittää elokuvia vuosilta 1918-1986. Sarjan teokset ovat osa kansakunnan muistia: millaisia me olimme, millaisiksi tulimme? Voi myös kysyä, kertovatko lyhytelokuvat jotain sellaista maastamme, johon pitkät näytelmäelokuvat eivät ikinä pysty. Antaisivatko ne laaja-alaisemmin vinkkejä siitä, mikä suomalaisille on ollut tärkeintä?

Valitessamme juhlasarjan elokuvia koski ensimmäinen keskeinen päätös niitä sotavuosia, joita julkisesti muistellaan ja käsitellään kaikkein eniten historiamme tapahtumista. Tällä kertaa emme halunneet esitellä laajasti sotatapahtumia emmekä määritellä historiaamme niiden kautta.

Ratkaisuksi löytyi mm. sodan jälkeen tehty dokumentti, jossa katsotaan aluksi taaksepäin: mitä sotavuodet ovat merkinneet ja millaista inhimillistä kärsimystä se on tuottanut? Mutta sitäkin olennaisempaa elokuvassa on kysyä, miten tästä eteenpäin. Sodasta palasivat niin miehet kuin naisetkin, ja kaikki oli muuttunut. Muutosta ei ollut kuitenkaan aikaa pohtia kauan, koska työtä oli jatkettava. ”Vain työllä selviäisimme”, on elokuvan sanoma.

Jälleenrakentaminen ja valtavat sotakorvaukset tiesivät työtä periaatteessa kaikille. Miehet puursivat telakoilla ja sahoilla. Metsää alkoi kaatua enemmän kuin koskaan. Kolmannes sotakorvauksista teetettiin paperi- ja puunjalostusteollisuudella. Luotiin lopullinen pohja sille Suomelle, jossa metsä määriteltiin muilla kuin luonnonsuojelullisilla arvoilla. Lyhytelokuvien antaman kuvan mukaan Suomi nostettiin ylös metalliteollisuudella, savotoilla ja olympia-aatteen eteen tehdyllä työllä.

Kun Jörn Donner teki esikoiselokuvansa, lyhytkuvan Helsingin aamusta 50-luvun alussa, oli kaupunki kovin melankolinen. Se oli ehkä jo päässyt sinuiksi menneisyytensä kanssa, mutta ei aina ihmistensä kanssa. Paljon oli muualta tulleita, paljon oli unohdettavaa, muistettavaa ja elettävää, jotta uusista kaupunkilaisista tulisi kokonaisia. Uudelle sukupolvelle ei välttämättä osattu luoda tulevaisuuden haavekuvia.

Sodan jälkeisissä lyhytelokuvissa näkyy uuden sukupolven lapsia yllättävän vähän. Siksi hyppäys 60-luvun elokuviin tuntuu radikaalilta, ja kontrasti on erityisen silmiinpistävä verrattuna siihen, miten sota-aikana lasten roolia jaksettiin korostaa kaikissa medioissa.

Juhlasarjan yksi avainkohtauksista on Finlandia-katsauksessa, kun partiolaislapset istuttavat kuusentaimia keväällä 1943. Monissa mainoksissa ja lyhytfilmeissä lapset esiintyivät palstoilla, kasvimailla, kaivamassa, kyntämässä, istuttamassa ja kylvämässä. Siinä oli nuorison tehtävä, siihen heitä oli velvoitettu ja pyydetty kaiken muun ohella. Heille korostettiin, että pitää olla huolellinen maan valinnassa, maata pitää riittävästi lannoittaa, koska muuten ei voi saada parhaita satotuloksia. Siemenet pitää kylvää oikeaan aikaan ja huolellisesti.

Mihin kaikkeen lapsia velvoitettiinkaan, mitä kaikkea heiltä vaadittiin ja pyydettiin? Sitä elokuvat eivät suoraan kerro, mutta se on luettavissa pinnan alta. Lapset olivat toimineet sotilaspoikina ja lottatyttöinä, he menivät Kannaksen linnoitustöihin kun käskettiin ja lopulta rintamalle kun annettiin ymmärtää, että he olivat viimeinen toivomme.

Historian käännekohdat kiehtovat ja ruokkivat myös mielikuvitusta. Sotatapahtumien sijaan voisimme määritellä itseämme myös sillä, minkä roolin nuoriso on saanut ja minkä ottanut – ja miten se näkyy elokuvissamme.

Lyhytelokuvien takaa löytyy se menneisyys, josta meidät on tehty. Historian peili on kameran silmässä. Tätä juhlasarjaa katsellessa moni katsoja palaa aikaan, jolloin kaikki oli vielä itselläkin edessä.

Antoisia elokuvahetkiä itsenäisen Suomen kuvien parissa.

Ville Suhonen

elokuvaohjaaja, kirjailija

Risto Jarva -seuran puheenjohtaja

SUOMALAISET MESTARIKUVAAJAT

SEMINAARI

LAUANTAI 4.11. klo 10 – 16

ELOKUVATEATTERI ORION

OHJELMA

Klo 10–12  1930-LUVUN MODERNISTIT

Esitetään elokuvat: Kamerat pyörivät (1935) 9 min ja Erik Blomberg – elämä ja kamera (Osmo Harkimo, 1982) 40 min.

Erik Blombergin, Olavi Gunnarin, Eino Mäkisen, Heikki Ahon ja Björn Soldanin uraa esittelevät Jouko Aaltonen, Erkka Blomberg ja Ville Suhonen näytteiden kera.

Tauko. Aulassa kahvila ja valokuvanäyttely suomalaisten kuvaajien työstä.

Klo 12.30–14.15 STUDIOKAUDEN KUVAAJAT

Esitetään elokuvat: Mitä on Suomi-filmi? (Turo Kartto, 1938) 16 min, Felix (Juho Gartz, Lauri Tykkyläinen, 1988) 37 min

Pia Andell kertoo Felix Forsmanista näytteiden kera.
Studiokauden murrosvaiheesta esittää puheenvuoron mm. Kari Sohlberg.

Lisäksi katsotaan katkelmia studiokauden elokuvista. Näemme osioita Uno Pihlströmin kotielokuvista (mm. Herra ja ylhäisyys -elokuvan kuvauksista), ja Esko Nevalaisen haastattelusta ja elokuvista.

Klo 14.15–16.00 TUNTEMATTOMAN SOTILAAN KUVAAJAT

Tahvo Hirvonen kertoo Osmo Harkimosta ja Olavi Tuomesta. Näytteitä vastikään restauroidusta Edvin Laineen Tuntemattomasta.

Järjestäjinä Risto Jarva -seura,  Suomen Elokuvaajien Yhdistys F.S.C. ja KAVI.