(lyhennelmä Raimo Siliuksen alustuksesta, joka on videolla kokonaisuudessaan)
Risto Jarva oli 1960- ja 1970-lukujen yksi merkittävimmistä suomalaisista elokuvaohjaajista, sekä kokoillan elokuvien että lyhytelokuvien. Hän oli opiskeluvuosinaan 1950-luvun lopulta lähtien tosi aktiivinen teekkarien elokuvakerho Montaasin jäsen. Montaasihan oli siitä poikkeuksellinen elokuvakerho, että siellä myös tehtiin elokuvia. Jarva valmisti Montaasissa kahdeksan ensimmäistä lyhytelokuvaansa vuosina 1958-1961, ensin 8 mm:n ja sitten 16 mm:n lyhytelokuvia.
Jarva valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1964. Sitä ennen hän oli yksi Elokuvaosakeyhtiö Filminorin perustajajäsenistä vuonna 1962. Samana vuonna valmistui Filminorin ensimmäinen kokoillan elokuva, Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran ohjaama Yö vai päivä, siihen mennessä upein valmistunut kotimainen kokoillan värielokuva. Se oli järjestyksessä 14. kokoillan värileffa, värimenetelmänä Eastmancolor.
Jarva ohjasi kaikkiaan 11 kokoillan elokuvaa vuosina 1962-1977. Yö vai päivä -leffaa seurasi Jarvan, Pakkasvirran ja Spede Pasasen ohjaama X-Paroni. Loput yhdeksän elokuvaa Jarva ohjasi yksin: Onnenpeli (1965), Työmiehen päiväkirja (1967), Ruusujen aika (1969), Bensaa suonissa (1970), Kun taivas putoaa… (1972), Yhden miehen sota (1973), Mies joka ei osannut ei (1975), Loma (1976) ja Jäniksen vuosi (1977).
Risto Jarva oli mukana vuosina 1958-1977 kaikkiaan 32 lyhytelokuvassa, joista hän ohjasi 28. Elokuvaosakeyhtiö Filminor valmisti sekä vapaamuotoisia että tilauslyhytelokuvia. Tilauselokuvia tehtiin noin 20 vuosina 1964-1977. Ensimmäinen oli Tampereen kaupungin tilaama Tampere, iloisen kesän kaupunki (1964). Muita tilaajia olivat mm. Kansaneläkelaitos, Helsingin Asuntokeskuskunta Haka, Helsingin kaupunki, Paulig Oy, Outokumpu Oy, Helsingin kaupungin sähkölaitos, Arabia, Ulkoasiainministeriö, Kemira Oy.
Merkittävin yhteistyö oli Filminorin ja Postisäästöpankin. Vuosina 1965-1972 valmistui kahdeksan erinomaista lyhytelokuvaa: Asuminen ja luonto (1965), Kaupungissa on tulevaisuus (1966), Nainen ja yhteiskunta (1968), Tietokoneet palvelevat (1968), Turvallisuutta metsätöihin (1969), Maaseudun tulevaisuus? (1970), Luonnon talous (1971) ja Kuluttaja (1972). Kolmessa viimeisessä elokuvassa on Postisäästöpankin uusi nimi Postipankki käytössä. Yhteistyö oli esimerkillistä. Kun elokuvan aihe oli valittu, niin pankki antoi Filminorille vapaat kädet elokuvan tekoon. Tuloksena oivaltavia yhteiskunnallisia ja moderneja tilauslyhytelokuvia.
Risto Jarva -seura kysyi viime syksynä jäseniltään, mitkä kolme elokuvaa Tampereen näytökseen haluttaisiin. Eniten ääniä saivat Jarvan paras lyhytelokuva Nainen ja yhteiskunta, toiseksi eniten Kaupungissa on tulevaisuus ja kolmanneksi eniten Maaseudun tulevaisuus?.
Nainen ja yhteiskunta (1968) on lyhytelokuvan muotoon tehty 1960-luvun loppupuolen haastava puheenvuoro sukupuoliroolikeskustelusta ja naisen tasa-arvon puutteesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on suomalaisen elokuvan pioneerityö aiheesta. Aihe on myös tiukasti rajattu. Elokuva keskittyy vallitseviin asenteisiin mielipiteitä hieman kärjistäenkin. Nainen kaupallisuuden kohteena ja välineenä tulee oivaltavasti näytille. Nainen ja yhteiskunta on Risto Jarvan lyhytelokuvien aatelia, mielestäni hänen paras lyhytkuvansa. Se sai lyhytelokuvan Jussi-patsaan 1969 ja samana vuonna yhden kolmesta pääpalkinnosta Oslossa. Nainen ja yhteiskunta esitettiin ainakin täällä Tampereella Jaakko Pakkasvirran kokoillan elokuvan Vihreä leski (1968) alkukuvana tammi-helmikuussa 1968 elokuvateatteri Hämeessä.
Kaupungissa on tulevaisuus (1966) on 1960-luvun merkittäviä suomalaisia lyhytelokuvia. Se on uudentyyppisen yhteiskuntakriittisen dokumenttielokuvan tienraivaaja. Se on eloisa analyysi kaupunkimaisesta asumisesta ja kaupungin tehtävistä. Se on runsaan informatiivinen ja samalla 1960-luvun osallistuva elokuva modernista kaupunkisuunnittelusta. Elokuvan tekijöiden mielestä suurkaupunki on kehityksen välttämätön tulos. ”Jotta paras osa väestöstämme ei hakeutuisi muualle, meidän on pystyttävä luomaan Suomeen edes yksi todellinen suurkaupunki.” Kaupungissa on tulevaisuus sai lyhytelokuvan Jussi-patsaan 1968.
Maaseudun tulevaisuus? (1970) on Kaupungissa on tulevaisuus -dokumentin rinnakkaisteos. ”Suomi kuuluu maailman rikkaimpiin maihin. Samalla Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa.” Maaseudun tulevaisuus?, kantaaottava lyhytdokumentti on kuvallisesti elävää ja havainnollista kerrontaa. Se käsittelee laajaa ongelmakenttää 1960-luvun loppupuolen näkökulmasta. Kulutuksen kasvu ja vapaus, onni ja elintaso, työttömyys, maastamuutto, kehitysalueiden ongelmat, ulkomaankauppa ja vapaat markkinat. ”Maaseudun tulevaisuus ratkaistaan kaupungissa”, toteaa elokuvan loppukaneetti.
Nämä kolme aikansa merkittävää lyhytdokumenttia ja tilauselokuvaa ovat valmistuneet noin 50 vuotta sitten. Kahden nimessä on sana tulevaisuus. Ne ovatkin harvinaisia suomalaisia lyhytelokuvia, jotka rohkeasti katsovat tulevaisuuteen. Voimme nyt 50 vuotta myöhemmin pohdiskella, missä tulevaisuuteen katsominen osui kokolailla oikeaan, missä taas ei osunut.
Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista pureutuu moniin sodan synnyttämiin universaaleihin teemoihin. Ohjelmistona on niin dokumentaristi Seppo Rustaniuksen uraauurtavia teoksia kuin 2000-luvun tulkintojakin.
Seminaarin puhujavieraina ovat elokuvantekijöiden ohella mm. kirjailija Anneli Kanto, pappi Heikki Palmu, dosentti Ulla-Maija Peltonen, FT Aapo Roselius sekä erikoistutkijat Jukka Kukkonen ja Jari Sedergren.
Seppo Rustaniuksen kiistelty ja Yleisradiossa aikanaan sensuroitu Sotapapit (1981) nähdään nyt alkuperäisessä muodossaan ja se virittää keskustelun kirkon roolista sodassa. Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) kertoo 20 000 punaorvon kohtalosta sodan jälkeen. Punaiset esiliinat (1997) oli ensimmäinen punakaartissa toimivista naisista kertova dokumentti. Uhrit 1918 (2008) kuvaa hyytävästi, kuinka kaikista tulee lopulta sodan uhreja, kun kauhu ja terrori saavat vallan.
Seminaarissa esitetään myös vapaussodan muistoa vaaliva epävirallinen juhlafilmi Sama kaiku on askelten (1968), jonka toteutti Reino Palmroth alias Palle.
Uutta tuotantoa ovat Sini Järnströmin tunteikas lyhytelokuva Hilja, punaisen tyttö (2006), jossa 101-vuotias nainen muistelee sodan ja siitä vaikenemisen vaikutusta. Kaisa Salmen performanssinsa pohjalta toteuttamassa Fellmanin pellossa (2013) 10 000 ihmisen väkijoukko valtaa paikan, jossa sijaitsi aikoinaan Lahden pahamaineinen vankileiri. Menneisyys ja nykyisyys risteävät, sisäinen ja ulkoinen ääni vie katsojan sisälle kansakunnan muistiin. Seminaarin yhteydessä nähdään myös ensiesityksenä Kaisa Salmen vastikään valmistunut Veripelto (2018).
Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15 Helsinki
Vapaa pääsy.
Yhteistyössä DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali ja KAVI
OHJELMA
Lauantai 3.2.2018
Klo 10 Sisällissodan autenttinen dokumenttielokuvamateriaal
erikoistutkija Jari Sedergren
Klo 10.15 Sisällissodan valokuvat ja valokuvaajat.
erikoistutkija Jukka Kukkonen
Klo 10.45 Reino Palmroth: Sama kaiku on askelten (1968) 23 min
Reino Palmrothin eli Reino Hirvisepän eli Pallen tuotantoyhtiön tekemä dokumentti, joka on koottu vanhasta jääkäri- ja vapaussotamateriaalista. Elokuva oli Suomen vapaussodan epävirallinen 50-vuotisjuhlafilmi.
erikoistutkija Jari Sedergren
Klo 11.15 Sini Järnström: Hilja, punaisen tyttö (2006) 11 min
Elokuva kertoo vuoden 1918 tapahtumista 101-vuotiaan Hilja Virtasen näkökulmasta. Hiljan isä oli punakaartilainen. Muistot sodasta ja niistä vaikeneminen ovat vaikuttaneet Hiljan koko elämään.
Tekijähaastattelu
TAUKO. Aulassa kahvio
Klo 12.00 Kaisa Salmi: Fellmanin pelto (2013) 23 min
Taiteilija Kaisa Salmi ohjasi Lahden Fellmaninpuistossa huhtikuussa 2013 performanssin Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti. Tapahtumaan osallistui 10 000 ihmistä ympäri Suomea. Performanssi pohjautui sisällissodan 1918 suurimman vankileirin tapahtumiin Lahdessa. Dokumentaarinen elokuva yhdistää Suomen kaikkien aikojen suurimman performanssin, viiden päähenkilön tarinan sekä runomuotoisen tekstin, jota kymmenet vapaaehtoiset lukevat kameralle.
Klo 12.25 Kaisa Salmi: Veripelto (2018) 8 min.
Vanginvartija sovittaa sukunsa traumaa kaivamalla hautaa Veripelto-peformanssissa Kouvolan Jättömaalla, samassa paikassa mihin 1918 ensin teloitettiin valkoisia ja sitten punaisia.
Elokuvan ensiesitys. Tekijähaastattelu
Klo 12.45 Seppo Rustanius: Sotapapit (1981) 37 min
Kiistelty (ja tv:ssä osin sensuroitu) televisiodokumentti aiheesta Suomen kirkko, papisto ja sota itsenäisen Suomen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä vuoden 1918 sisällissodasta toisen maailmansodan päättymiseen.
Keskustelu elokuvan sensuroinnista ja poliittisesta merkityksestä
pappi Heikki Palmu ja Seppo Rustanius
Sunnuntai 4.2.2018
Klo 10 Seppo Rustanius: Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) 55 min
Elokuva kertoo mitä tapahtui niille 20 000 punaorvolle, jotka verinen sisällissota jätti jälkeensä. Punaorpojen sankka joukko yritettiin sijoittaa ja sopeuttaa valkoiseen Suomeen. Lapsia siirrettiin Pohjanmaalle uudelleen kasvatettavaksi, perustettiin punaorpokoteja ja osa eli niukkaa elämää äitinsä tai sukulaistensa hoivassa. Tässä elokuvassa virallisen historian unohtamat punaorvot saavat vihdoinkin äänensä kuuluville.
dosentti Ulla-Maija Peltonen
klo 11.15 Seppo Rustanius: Punaiset esiliinat (1997) 65 min
Elokuva naisista Suomen punakaartissa 1918. Ensimmäinen aihetta käsittelevä dokumentti.
kirjailija Anneli Kanto
Klo 12.45 Seppo Rustanius: Uhrit 1918 (2008) 52 min
Elokuva sisällissodan 1918 uhreista – voittajista ja häviäjistä. Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja varsinkin sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Teloituksista olivat vastuussa erityisesti voittajat. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden ihmisen kautta. Toinen miehistä oli teloittaja, toinen teloitettu. Molemmat olivat sodan uhreja.
FT Aapo Roselius
Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista pureutuu moniin sodan synnyttämiin universaaleihin teemoihin. Ohjelmistona on niin dokumentaristi Seppo Rustaniuksen uraauurtavia teoksia kuin 2000-luvun tulkintojakin.
Seminaarin puhujavieraina ovat elokuvantekijöiden ohella mm. kirjailija Anneli Kanto, pappi Heikki Palmu, dosentti Ulla-Maija Peltonen, FT Aapo Roselius sekä erikoistutkijat Jukka Kukkonen ja Jari Sedergren.
Seppo Rustaniuksen kiistelty ja Yleisradiossa aikanaan sensuroitu Sotapapit (1981) nähdään nyt alkuperäisessä muodossaan ja se virittää keskustelun kirkon roolista sodassa. Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) kertoo 20 000 punaorvon kohtalosta sodan jälkeen. Punaiset esiliinat (1997) oli ensimmäinen punakaartissa toimivista naisista kertova dokumentti. Uhrit 1918 (2008) kuvaa hyytävästi, kuinka kaikista tulee lopulta sodan uhreja, kun kauhu ja terrori saavat vallan.
Seminaarissa esitetään myös vapaussodan muistoa vaaliva epävirallinen juhlafilmi Sama kaiku on askelten (1968), jonka toteutti Reino Palmroth alias Palle.
Uutta tuotantoa ovat Sini Järnströmin tunteikas lyhytelokuva Hilja, punaisen tyttö (2006), jossa 101-vuotias nainen muistelee sodan ja siitä vaikenemisen vaikutusta. Kaisa Salmen performanssinsa pohjalta toteuttamassa Fellmanin pellossa (2013) 10 000 ihmisen väkijoukko valtaa paikan, jossa sijaitsi aikoinaan Lahden pahamaineinen vankileiri. Menneisyys ja nykyisyys risteävät, sisäinen ja ulkoinen ääni vie katsojan sisälle kansakunnan muistiin. Seminaarin yhteydessä nähdään myös ensiesityksenä Kaisa Salmen vastikään valmistunut Veripelto (2018).
Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15 Helsinki
Vapaa pääsy.
Yhteistyössä DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali ja KAVI
OHJELMA
Lauantai 3.2.2018
Klo 10 Sisällissodan autenttinen dokumenttielokuvamateriaal
erikoistutkija Jari Sedergren
Klo 10.15 Sisällissodan valokuvat ja valokuvaajat.
erikoistutkija Jukka Kukkonen
Klo 10.45 Reino Palmroth: Sama kaiku on askelten (1968) 23 min
Reino Palmrothin eli Reino Hirvisepän eli Pallen tuotantoyhtiön tekemä dokumentti, joka on koottu vanhasta jääkäri- ja vapaussotamateriaalista. Elokuva oli Suomen vapaussodan epävirallinen 50-vuotisjuhlafilmi.
erikoistutkija Jari Sedergren
Klo 11.15 Sini Järnström: Hilja, punaisen tyttö (2006) 11 min
Elokuva kertoo vuoden 1918 tapahtumista 101-vuotiaan Hilja Virtasen näkökulmasta. Hiljan isä oli punakaartilainen. Muistot sodasta ja niistä vaikeneminen ovat vaikuttaneet Hiljan koko elämään.
Tekijähaastattelu
TAUKO. Aulassa kahvio
Klo 12.00 Kaisa Salmi: Fellmanin pelto (2013) 23 min
Taiteilija Kaisa Salmi ohjasi Lahden Fellmaninpuistossa huhtikuussa 2013 performanssin Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti. Tapahtumaan osallistui 10 000 ihmistä ympäri Suomea. Performanssi pohjautui sisällissodan 1918 suurimman vankileirin tapahtumiin Lahdessa. Dokumentaarinen elokuva yhdistää Suomen kaikkien aikojen suurimman performanssin, viiden päähenkilön tarinan sekä runomuotoisen tekstin, jota kymmenet vapaaehtoiset lukevat kameralle.
Klo 12.25 Kaisa Salmi: Veripelto (2018) 8 min.
Vanginvartija sovittaa sukunsa traumaa kaivamalla hautaa Veripelto-peformanssissa Kouvolan Jättömaalla, samassa paikassa mihin 1918 ensin teloitettiin valkoisia ja sitten punaisia.
Elokuvan ensiesitys. Tekijähaastattelu
Klo 12.45 Seppo Rustanius: Sotapapit (1981) 37 min
Kiistelty (ja tv:ssä osin sensuroitu) televisiodokumentti aiheesta Suomen kirkko, papisto ja sota itsenäisen Suomen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä vuoden 1918 sisällissodasta toisen maailmansodan päättymiseen.
Keskustelu elokuvan sensuroinnista ja poliittisesta merkityksestä
pappi Heikki Palmu ja Seppo Rustanius
Sunnuntai 4.2.2018
Klo 10 Seppo Rustanius: Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) 55 min
Elokuva kertoo mitä tapahtui niille 20 000 punaorvolle, jotka verinen sisällissota jätti jälkeensä. Punaorpojen sankka joukko yritettiin sijoittaa ja sopeuttaa valkoiseen Suomeen. Lapsia siirrettiin Pohjanmaalle uudelleen kasvatettavaksi, perustettiin punaorpokoteja ja osa eli niukkaa elämää äitinsä tai sukulaistensa hoivassa. Tässä elokuvassa virallisen historian unohtamat punaorvot saavat vihdoinkin äänensä kuuluville.
dosentti Ulla-Maija Peltonen
klo 11.15 Seppo Rustanius: Punaiset esiliinat (1997) 65 min
Elokuva naisista Suomen punakaartissa 1918. Ensimmäinen aihetta käsittelevä dokumentti.
kirjailija Anneli Kanto
Klo 12.45 Seppo Rustanius: Uhrit 1918 (2008) 52 min
Elokuva sisällissodan 1918 uhreista – voittajista ja häviäjistä. Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja varsinkin sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Teloituksista olivat vastuussa erityisesti voittajat. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden ihmisen kautta. Toinen miehistä oli teloittaja, toinen teloitettu. Molemmat olivat sodan uhreja.
FT Aapo Roselius
Suomalaisen lyhytelokuvan juhlanäytöksessä nähdään klassikoita itsenäisyytemme ajoilta.
Elokuvissa näkyy niin elokuvataiteen kehitys, kulttuurihistorialliset yhteydet kuin kokonainen kansakunnan muisti. Millaisia me olimme, millaisiksi tulimme?
I Mykkäelokuvat
Musiikki Lau Nau
Tervanpolttoa Lapissa (1918)
Kiljusen pojat koulussa (1921) ohj. Jalmari Finne
Jean Sibelius kotonaan (1927) ohj. Aho & Soldan
Ravintolayleisö kameran silmällä (1930) ohj. Valentin Vaala
Kun elohopea laskee (1933) ohj. Aho & Soldan
II Sota ja sodan jälkeen
Finlandia-katsaus 7 (1943) ohj. Björn Soldan
Kansa siirtyy rauhan töihin (1946) ohj. Holger Harrivirta
Radio (1951)
Aamua kaupungissa (1954) ohj. Jörn Donner
III Uusi aalto
Työtä Ylioppilasteatterissa (1961) ohj. Risto Jarva
Ovi (1965) ohj. Erkko Kivikoski
Hyppy (1965) ohj. Eino Ruutsalo
Eläköön nuoruus! (1968) ohj. Jaakko Pakkasvirta
Ampumarata (1969) ohj. Eila Kaarresalo-Kasari
EPILOGI Nykyaika
Elsa (1981) ohj. Marja Pensala
Rock’y VI (1986) ohj. Aki Kaurismäki
+ ylimääräinen: These Boots (1994) ohj. Aki Kaurismäki
Kesto n. 124 min.
Johanneksen kentällä lapset luistelevat kameramiehen perässä. Siinä on Juhani Ahon poika, Björn Soldan. Lapset tuijottavat niin palavasti hänen kameraansa, että tuntuu kuin ulkopuolinen maailma katoaisi heidän ympäriltään ja kuin he kysyisivät meiltä katsojilta, tulevaisuuden ihmisiltä, mitä heille on luvassa.
On vuosi 1933 eikä lapsilla ole luonnollisesti aavistustakaan, että suurin osa heistä on vajaan vuosikymmenen kuluttua elämänsä suurimmassa käännekohdassa.
”Tervanpoltosta Rock’y VI:een – itsenäisen Suomen lyhytelokuvia” esittää elokuvia vuosilta 1918-1986. Sarjan teokset ovat osa kansakunnan muistia: millaisia me olimme, millaisiksi tulimme? Voi myös kysyä, kertovatko lyhytelokuvat jotain sellaista maastamme, johon pitkät näytelmäelokuvat eivät ikinä pysty. Antaisivatko ne laaja-alaisemmin vinkkejä siitä, mikä suomalaisille on ollut tärkeintä?
Valitessamme juhlasarjan elokuvia koski ensimmäinen keskeinen päätös niitä sotavuosia, joita julkisesti muistellaan ja käsitellään kaikkein eniten historiamme tapahtumista. Tällä kertaa emme halunneet esitellä laajasti sotatapahtumia emmekä määritellä historiaamme niiden kautta.
Ratkaisuksi löytyi mm. sodan jälkeen tehty dokumentti, jossa katsotaan aluksi taaksepäin: mitä sotavuodet ovat merkinneet ja millaista inhimillistä kärsimystä se on tuottanut? Mutta sitäkin olennaisempaa elokuvassa on kysyä, miten tästä eteenpäin. Sodasta palasivat niin miehet kuin naisetkin, ja kaikki oli muuttunut. Muutosta ei ollut kuitenkaan aikaa pohtia kauan, koska työtä oli jatkettava. ”Vain työllä selviäisimme”, on elokuvan sanoma.
Jälleenrakentaminen ja valtavat sotakorvaukset tiesivät työtä periaatteessa kaikille. Miehet puursivat telakoilla ja sahoilla. Metsää alkoi kaatua enemmän kuin koskaan. Kolmannes sotakorvauksista teetettiin paperi- ja puunjalostusteollisuudella. Luotiin lopullinen pohja sille Suomelle, jossa metsä määriteltiin muilla kuin luonnonsuojelullisilla arvoilla. Lyhytelokuvien antaman kuvan mukaan Suomi nostettiin ylös metalliteollisuudella, savotoilla ja olympia-aatteen eteen tehdyllä työllä.
Kun Jörn Donner teki esikoiselokuvansa, lyhytkuvan Helsingin aamusta 50-luvun alussa, oli kaupunki kovin melankolinen. Se oli ehkä jo päässyt sinuiksi menneisyytensä kanssa, mutta ei aina ihmistensä kanssa. Paljon oli muualta tulleita, paljon oli unohdettavaa, muistettavaa ja elettävää, jotta uusista kaupunkilaisista tulisi kokonaisia. Uudelle sukupolvelle ei välttämättä osattu luoda tulevaisuuden haavekuvia.
Sodan jälkeisissä lyhytelokuvissa näkyy uuden sukupolven lapsia yllättävän vähän. Siksi hyppäys 60-luvun elokuviin tuntuu radikaalilta, ja kontrasti on erityisen silmiinpistävä verrattuna siihen, miten sota-aikana lasten roolia jaksettiin korostaa kaikissa medioissa.
Juhlasarjan yksi avainkohtauksista on Finlandia-katsauksessa, kun partiolaislapset istuttavat kuusentaimia keväällä 1943. Monissa mainoksissa ja lyhytfilmeissä lapset esiintyivät palstoilla, kasvimailla, kaivamassa, kyntämässä, istuttamassa ja kylvämässä. Siinä oli nuorison tehtävä, siihen heitä oli velvoitettu ja pyydetty kaiken muun ohella. Heille korostettiin, että pitää olla huolellinen maan valinnassa, maata pitää riittävästi lannoittaa, koska muuten ei voi saada parhaita satotuloksia. Siemenet pitää kylvää oikeaan aikaan ja huolellisesti.
Mihin kaikkeen lapsia velvoitettiinkaan, mitä kaikkea heiltä vaadittiin ja pyydettiin? Sitä elokuvat eivät suoraan kerro, mutta se on luettavissa pinnan alta. Lapset olivat toimineet sotilaspoikina ja lottatyttöinä, he menivät Kannaksen linnoitustöihin kun käskettiin ja lopulta rintamalle kun annettiin ymmärtää, että he olivat viimeinen toivomme.
Historian käännekohdat kiehtovat ja ruokkivat myös mielikuvitusta. Sotatapahtumien sijaan voisimme määritellä itseämme myös sillä, minkä roolin nuoriso on saanut ja minkä ottanut – ja miten se näkyy elokuvissamme.
Lyhytelokuvien takaa löytyy se menneisyys, josta meidät on tehty. Historian peili on kameran silmässä. Tätä juhlasarjaa katsellessa moni katsoja palaa aikaan, jolloin kaikki oli vielä itselläkin edessä.
Antoisia elokuvahetkiä itsenäisen Suomen kuvien parissa.
Ville Suhonen
elokuvaohjaaja, kirjailija
Risto Jarva -seuran puheenjohtaja
SEMINAARI
LAUANTAI 4.11. klo 10 – 16
ELOKUVATEATTERI ORION
OHJELMA
Klo 10–12 1930-LUVUN MODERNISTIT
Esitetään elokuvat: Kamerat pyörivät (1935) 9 min ja Erik Blomberg – elämä ja kamera (Osmo Harkimo, 1982) 40 min.
Erik Blombergin, Olavi Gunnarin, Eino Mäkisen, Heikki Ahon ja Björn Soldanin uraa esittelevät Jouko Aaltonen, Erkka Blomberg ja Ville Suhonen näytteiden kera.
Tauko. Aulassa kahvila ja valokuvanäyttely suomalaisten kuvaajien työstä.
Klo 12.30–14.15 STUDIOKAUDEN KUVAAJAT
Esitetään elokuvat: Mitä on Suomi-filmi? (Turo Kartto, 1938) 16 min, Felix (Juho Gartz, Lauri Tykkyläinen, 1988) 37 min
Pia Andell kertoo Felix Forsmanista näytteiden kera.
Studiokauden murrosvaiheesta esittää puheenvuoron mm. Kari Sohlberg.
Lisäksi katsotaan katkelmia studiokauden elokuvista. Näemme osioita Uno Pihlströmin kotielokuvista (mm. Herra ja ylhäisyys -elokuvan kuvauksista), ja Esko Nevalaisen haastattelusta ja elokuvista.
Klo 14.15–16.00 TUNTEMATTOMAN SOTILAAN KUVAAJAT
Tahvo Hirvonen kertoo Osmo Harkimosta ja Olavi Tuomesta. Näytteitä vastikään restauroidusta Edvin Laineen Tuntemattomasta.
Järjestäjinä Risto Jarva -seura, Suomen Elokuvaajien Yhdistys F.S.C. ja KAVI.
SEMINAARI
LAUANTAI 4.11. klo 10 – 16
ELOKUVATEATTERI ORION
OHJELMA
Klo 10–12 1930-LUVUN MODERNISTIT
Esitetään elokuvat: Kamerat pyörivät (1935) 9 min ja Erik Blomberg – elämä ja kamera (Osmo Harkimo, 1982) 40 min.
Erik Blombergin, Olavi Gunnarin, Eino Mäkisen, Heikki Ahon ja Björn Soldanin uraa esittelevät Jouko Aaltonen, Erkka Blomberg ja Ville Suhonen näytteiden kera.
Tauko. Aulassa kahvila ja valokuvanäyttely suomalaisten kuvaajien työstä.
Klo 12.30–14.15 STUDIOKAUDEN KUVAAJAT
Esitetään elokuvat: Mitä on Suomi-filmi? (Turo Kartto, 1938) 16 min, Felix (Juho Gartz, Lauri Tykkyläinen, 1988) 37 min
Pia Andell kertoo Felix Forsmanista näytteiden kera.
Studiokauden murrosvaiheesta esittää puheenvuoron mm. Kari Sohlberg.
Lisäksi katsotaan katkelmia studiokauden elokuvista. Näemme osioita Uno Pihlströmin kotielokuvista (mm. Herra ja ylhäisyys -elokuvan kuvauksista), ja Esko Nevalaisen haastattelusta ja elokuvista.
Klo 14.15–16.00 TUNTEMATTOMAN SOTILAAN KUVAAJAT
Tahvo Hirvonen kertoo Osmo Harkimosta ja Olavi Tuomesta. Näytteitä vastikään restauroidusta Edvin Laineen Tuntemattomasta.
Järjestäjinä Risto Jarva -seura, Suomen Elokuvaajien Yhdistys F.S.C. ja KAVI.
Jäniksen vuoden valmistumisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Risto Jarvan viimeisen elokuvan tekemisestä on toteutettu valokuvanäyttely. Se on avoinna Espoon kulttuurikeskuksessa, Tapiolassa, 11. – 24.9.2017.
Orionissa esitettävän juhlasarjan ohjelmiston on suunnitellut Risto Jarva -seura yhteistyössä elokuvan ja mediataiteen aloilla monipuolisesti toimineen kirjailija Riikka Pelon kanssa. Alla Riikka Pelon ja Ville Suhosen esittely Orionin juhlaviikonlopusta sekä tarkemmat tiedot näytöksistä.
Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK on perustamisestaan lähtien tehnyt merkittävää mutta julkisuudessa vähän näkyvää työtä suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan sekä mediataiteen hyväksi.
AVEK on rahoittanut tekijänoikeusvaroin kolmella vuosikymmenellä paria tuhatta elokuvaa ja mediataiteen teosta. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta kertyvä tuki on vahvistanut audiovisuaalisen taiteen asemaa ja olosuhteita kotimaassa sekä osaltaan siivittänyt lukuisia taiteilijoita ja tekijöitä kansainväliseen menestykseen.
Orionin juhlaviikonloppuna nähdään laaja kattaus AVEKin tukeman suomalaisen elokuvan ja mediataiteen parhaimmistoa. Tekijäkeskusteluita johdattelevat muiden muassa ohjaajat Reetta Aalto, Jouko Aaltonen, Saara Cantell ja Pia Tikka.
Suomalaisten dokumentaristien nousu 1980-luvun lopulta alkaen maailman dokumenttielokuvan eliittiin linkittyy vahvasti myös AVEKin toimintaan. Juhlasarjan avaa Pirjo Honkasalon jo klassikoksi muodostunut Melancholian 3 huonetta (2004). Sarjassa esitetään lisäksi 1990-luvun palkittuja, harvoin nähtyjä dokumentteja, mm. Susanna Helken & Virpi Suutarin Valkoinen taivas (1998) ja Tahvo Hirvosen Tino (1994).
Myös suomalainen animaatioelokuva on noussut marginaalista eturiviin AVEKin toiminnan aikana sekä omaäänisten auteur-ohjaajien että viime vuosina myös uusien tekijäkollektiivien vaikutuksesta. Juhlaohjelmistossa esillä olevien ohjaajien, kuten Katariina Lillqvistin, Milla Moilasen, Jan Anderssonin, Katja Ketun ja Kaisa Penttilän, teoksista piirtyy suomalaisen animaation omaleimainen melankolia ja anarkistisuus.
Lyhyt fiktioelokuva on todellinen kuninkuuslaji, ei pelkkä harjoitustyö matkalla kohti pitkää elokuvaa. Ohjelmistossa nähdään useita harvoin esitettyjä mestarillisia lyhäreitä. ”Toisinkertojat” -näytöksen teoksia taas yhdistää elokuvan ilmaisullisten mahdollisuuksien tinkimätön tutkiminen juonellisen kerronnan tuolla puolen. Kuten Ilppo Pohjolan sekä Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen työt osoittavat, lyhytelokuva on aina mahdollistanut lajirajojen radikaalin ylittämisen ja uusien ilmaisutapojen löytämisen.
Mediataiteen kaksi teemanäytöstä kokoaa alan pioneerien, kuten Marikki Hakolan, Eija-Liisa Ahtilan ja Maria Ruotsalan uralta nähtäville mm. varhaisia videoteoksia kuten Stillleben – Milena’s Journey (1989) ja Esineiden luonto (1987). Myöhemmin syksyllä esitysvuorossa ovat kokeellisen elokuvan klassikot aina Juha Van Ingenin ja Mika Taanilan töistä mm. elokuvan tulevaisuuteen viittovan IC-98:n elokuvainstallaation valkokangasversioon.
– Riikka Pelo ja Ville Suhonen
AVEK-juhlaviikonlopun la 9.9. – su 10.9. näytöksiin on vapaa pääsy.
AVEK 30 vuotta: Toisinkertojat la 9.9. klo 10
Ilppo Pohjola: P(l)ain Truth (Suomi 1993), 15 min • Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen: Erään hyönteisen tuho (Suomi 2010), 7 min • Jan Ijäs: Waste No. 2. Wreck / Hylky (Suomi/Italia 2016), 10 min • Maria Ruotsala: Hyper Sensitive (Suomi 1993), 42 min • keskustelua moderoi Pia Tikka
AVEK 30 vuotta: Animaatio la 9.9. klo 12
Katariina Lillqvist: Kamarihaikara (Suomi 1994), 9 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku pimustavat baarille (Suomi 1995), 2 min • Heini Kauppinen: Lihaa (Suomi 1990), 6 min • Christian Lindblad: Eläköön markkinatalous (Suomi 2002), 14 min • Milla Moilanen: Dual (Suomi 1999), 3 min • Kaisa Penttilä: Lentoposti (Suomi 2002), 14 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku: Ensikänni (Suomi 1998), 2 min • Katja Kettu: The Easy Writer (Suomi 2002), 11 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku: Orpopoikien jouluaatto (Suomi 1998), 3 min • Jan Andersson: Nenäliinoja myytävänä (Suomi 2004), 16 min • ohjaajavieraita • keskustelua moderoi Heikki Jokinen
AVEK 30 vuotta: Dokumentaarinen elokuva la 9.9. klo 14:15
Susanna Helke ja Virpi Suutari: Valkoinen taivas (Suomi 1998), 54 min • Tahvo Hirvonen: Tino (Suomi 1994), 30 min • Pekka Uotila: Eino ja mä (Suomi 1998), 26 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Jouko Aaltonen
AVEK 30 vuotta: Video- ja mediataide su 10.9. klo 10
Eija-Liisa Ahtila & Maria Ruotsala: Esineiden luonto (Suomi 1987), 10 min • Marikki Hakola: Stilleben – Milena’s Journey (Suomi 1989), 5 min • Heidi Tikka: On the Threshold of Liberty (Suomi 1990), 11 min • Eija-Liisa Ahtila: Tänään (Suomi 1996), 10 min • Salla Tykkä: Zoo (Suomi 2006), 12 min • Elena Näsänen: Wasteland (Suomi 2009), 15 min • keskustelua moderoi Minna Tarkka
AVEK 30 vuotta: Dokumentaarinen elokuva 2 su 10.9. klo 12
Kanerva Cederström: Kaksi enoa (Suomi 1991), 46 min • Georg Grotenfelt: Anteckningar från den vita staden / Merkintöjä valkeasta kaupungista (Suomi 2011), 53 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Riikka Pelo
AVEK 30 vuotta: Lyhytelokuva (fiktio) su 10.9. klo 14
Claes Olsson: M. A. Numminen meets Schubert (Suomi 1997), 4 min • Juhana Manner: Punainen rantapallo (Suomi 1989), 14 min • Juha Rosma: Kaukana (Suomi 1996), 11 min • Jonathan Davies: Kala (Suomi 2002), 12 min • Maarit Lalli: Järvi (Suomi 2006), 8 min • Miia Tervo: Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia (Suomi 2015), 8 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Saara Cantell
Myös AV-Arkin kokeellisen elokuvan erikoisnäytös ke 27.9. on osa AVEK 30 vuotta -juhlasarjaa, kuten myös 8.9. esitettävä Pirjo Honkasalon Melancholian kolme huonetta, la 30.9. nähtävät PV Lehtisen Hyppääjä sekä Amir Escandarin Tuulensieppaajat, ja ke 4.10. esitettävät Pia Andellin Hetket jotka jäivätja Veli Granön Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä. Näihin näytöksiin on normaalit lipunhinnat (6,50 € / KAVIn klubikortilla 5 € / lapset alle 12-v. 3 €).
Orionissa esitettävän juhlasarjan ohjelmiston on suunnitellut Risto Jarva -seura yhteistyössä elokuvan ja mediataiteen aloilla monipuolisesti toimineen kirjailija Riikka Pelon kanssa. Alla Riikka Pelon ja Ville Suhosen esittely Orionin juhlaviikonlopusta sekä tarkemmat tiedot näytöksistä.
Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK on perustamisestaan lähtien tehnyt merkittävää mutta julkisuudessa vähän näkyvää työtä suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan sekä mediataiteen hyväksi.
AVEK on rahoittanut tekijänoikeusvaroin kolmella vuosikymmenellä paria tuhatta elokuvaa ja mediataiteen teosta. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta kertyvä tuki on vahvistanut audiovisuaalisen taiteen asemaa ja olosuhteita kotimaassa sekä osaltaan siivittänyt lukuisia taiteilijoita ja tekijöitä kansainväliseen menestykseen.
Orionin juhlaviikonloppuna nähdään laaja kattaus AVEKin tukeman suomalaisen elokuvan ja mediataiteen parhaimmistoa. Tekijäkeskusteluita johdattelevat muiden muassa ohjaajat Reetta Aalto, Jouko Aaltonen, Saara Cantell ja Pia Tikka.
Suomalaisten dokumentaristien nousu 1980-luvun lopulta alkaen maailman dokumenttielokuvan eliittiin linkittyy vahvasti myös AVEKin toimintaan. Juhlasarjan avaa Pirjo Honkasalon jo klassikoksi muodostunut Melancholian 3 huonetta (2004). Sarjassa esitetään lisäksi 1990-luvun palkittuja, harvoin nähtyjä dokumentteja, mm. Susanna Helken & Virpi Suutarin Valkoinen taivas (1998) ja Tahvo Hirvosen Tino (1994).
Myös suomalainen animaatioelokuva on noussut marginaalista eturiviin AVEKin toiminnan aikana sekä omaäänisten auteur-ohjaajien että viime vuosina myös uusien tekijäkollektiivien vaikutuksesta. Juhlaohjelmistossa esillä olevien ohjaajien, kuten Katariina Lillqvistin, Milla Moilasen, Jan Anderssonin, Katja Ketun ja Kaisa Penttilän, teoksista piirtyy suomalaisen animaation omaleimainen melankolia ja anarkistisuus.
Lyhyt fiktioelokuva on todellinen kuninkuuslaji, ei pelkkä harjoitustyö matkalla kohti pitkää elokuvaa. Ohjelmistossa nähdään useita harvoin esitettyjä mestarillisia lyhäreitä. ”Toisinkertojat” -näytöksen teoksia taas yhdistää elokuvan ilmaisullisten mahdollisuuksien tinkimätön tutkiminen juonellisen kerronnan tuolla puolen. Kuten Ilppo Pohjolan sekä Hannes Vartiaisen ja Pekka Veikkolaisen työt osoittavat, lyhytelokuva on aina mahdollistanut lajirajojen radikaalin ylittämisen ja uusien ilmaisutapojen löytämisen.
Mediataiteen kaksi teemanäytöstä kokoaa alan pioneerien, kuten Marikki Hakolan, Eija-Liisa Ahtilan ja Maria Ruotsalan uralta nähtäville mm. varhaisia videoteoksia kuten Stillleben – Milena’s Journey (1989) ja Esineiden luonto (1987). Myöhemmin syksyllä esitysvuorossa ovat kokeellisen elokuvan klassikot aina Juha Van Ingenin ja Mika Taanilan töistä mm. elokuvan tulevaisuuteen viittovan IC-98:n elokuvainstallaation valkokangasversioon.
– Riikka Pelo ja Ville Suhonen
AVEK-juhlaviikonlopun la 9.9. – su 10.9. näytöksiin on vapaa pääsy.
AVEK 30 vuotta: Toisinkertojat la 9.9. klo 10
Ilppo Pohjola: P(l)ain Truth (Suomi 1993), 15 min • Hannes Vartiainen ja Pekka Veikkolainen: Erään hyönteisen tuho (Suomi 2010), 7 min • Jan Ijäs: Waste No. 2. Wreck / Hylky (Suomi/Italia 2016), 10 min • Maria Ruotsala: Hyper Sensitive (Suomi 1993), 42 min • keskustelua moderoi Pia Tikka
AVEK 30 vuotta: Animaatio la 9.9. klo 12
Katariina Lillqvist: Kamarihaikara (Suomi 1994), 9 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku pimustavat baarille (Suomi 1995), 2 min • Heini Kauppinen: Lihaa (Suomi 1990), 6 min • Christian Lindblad: Eläköön markkinatalous (Suomi 2002), 14 min • Milla Moilanen: Dual (Suomi 1999), 3 min • Kaisa Penttilä: Lentoposti (Suomi 2002), 14 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku: Ensikänni (Suomi 1998), 2 min • Katja Kettu: The Easy Writer (Suomi 2002), 11 min • Hannu Lajunen ja Tomi Riionheimo: Rieku ja Raiku: Orpopoikien jouluaatto (Suomi 1998), 3 min • Jan Andersson: Nenäliinoja myytävänä (Suomi 2004), 16 min • ohjaajavieraita • keskustelua moderoi Heikki Jokinen
AVEK 30 vuotta: Dokumentaarinen elokuva la 9.9. klo 14:15
Susanna Helke ja Virpi Suutari: Valkoinen taivas (Suomi 1998), 54 min • Tahvo Hirvonen: Tino (Suomi 1994), 30 min • Pekka Uotila: Eino ja mä (Suomi 1998), 26 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Jouko Aaltonen
AVEK 30 vuotta: Video- ja mediataide su 10.9. klo 10
Eija-Liisa Ahtila & Maria Ruotsala: Esineiden luonto (Suomi 1987), 10 min • Marikki Hakola: Stilleben – Milena’s Journey (Suomi 1989), 5 min • Heidi Tikka: On the Threshold of Liberty (Suomi 1990), 11 min • Eija-Liisa Ahtila: Tänään (Suomi 1996), 10 min • Salla Tykkä: Zoo (Suomi 2006), 12 min • Elena Näsänen: Wasteland (Suomi 2009), 15 min • keskustelua moderoi Minna Tarkka
AVEK 30 vuotta: Dokumentaarinen elokuva 2 su 10.9. klo 12
Kanerva Cederström: Kaksi enoa (Suomi 1991), 46 min • Georg Grotenfelt: Anteckningar från den vita staden / Merkintöjä valkeasta kaupungista (Suomi 2011), 53 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Riikka Pelo
AVEK 30 vuotta: Lyhytelokuva (fiktio) su 10.9. klo 14
Claes Olsson: M. A. Numminen meets Schubert (Suomi 1997), 4 min • Juhana Manner: Punainen rantapallo (Suomi 1989), 14 min • Juha Rosma: Kaukana (Suomi 1996), 11 min • Jonathan Davies: Kala (Suomi 2002), 12 min • Maarit Lalli: Järvi (Suomi 2006), 8 min • Miia Tervo: Pieniä kömpelöitä hellyydenosoituksia (Suomi 2015), 8 min • paikalla tekijävieraita • keskustelua moderoi Saara Cantell
Myös AV-Arkin kokeellisen elokuvan erikoisnäytös ke 27.9. on osa AVEK 30 vuotta -juhlasarjaa, kuten myös 8.9. esitettävä Pirjo Honkasalon Melancholian kolme huonetta, la 30.9. nähtävät PV Lehtisen Hyppääjä sekä Amir Escandarin Tuulensieppaajat, ja ke 4.10. esitettävät Pia Andellin Hetket jotka jäivätja Veli Granön Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä. Näihin näytöksiin on normaalit lipunhinnat (6,50 € / KAVIn klubikortilla 5 € / lapset alle 12-v. 3 €).