Risto Jarvan lyhytelokuvat

 

”Käsitykseni mukaan lyhytfilmi ei ole yhtään pitkää teosta arvottomampi eikä niiden välisessä vaikeusasteessa ole eroja. Lyhyet ja pitkät elokuvat täydentävät toisiaan.”

- Risto Jarva

 

Risto Jarva ohjasi Sakari Toiviaisen kokoaman filmografian (kirjassa Risto Jarva, 1983) mukaan 27 lyhytelokuvaa, joista kuusi yhteistyössä. Luvusta puuttuu joitakin 8-millisiä kaitafilmejä, kuten kaksi noin puolituntista Mykonos-aiheista, kadonneina pidettyä dokumenttia.

Teekkarien elokuvakerho Montaasin piirissä Risto Jarva ohjasi ja leikkasi 8 mm:n lyhytelokuvia, jotka hän kirjoitti ja kuvasi yleensä yhdessä koulutoverinsa Juhani Jauhiaisen kanssa. Nämä olivat vapaamuotoisia kokeiluja, joissa Jarva aloitti elokuvan muotokielen tutkailun esteettisen modernismin, avantgarden ja abstraktismin hengessä.

Kun Montaasi ja Ylioppilasteatteri ryhtyivät yhteistyöhön vuonna 1960 hankittiin Montaasiin 16 mm:n kamera ja äänilaitteet. Jarva aloitti yhteistyön Ylioppilasteatterin (toisen) johtajan Jaakko Pakkasvirran kanssa, yhdessä elokuvassa yhteistyökumppanina oli Juhani Savolainen. Nyt etsittiin uutta ilmaisua rinnan elokuvan ja teatterin keinoin. Samoihin aikoihin syntyivät myös tilauselokuvat Teknilliselle korkeakoululle ja kunnallisvirkamiesliitolle.

Jarvan ensimmäisen pitkän elokuvan Yö vai päivä tekemisen yhteydessä kuvatusta materiaalista syntyi myös kaksi lyhytelokuvaa, jotka aloittivat vastaperustetun Filminorin lyhytelokuvatuotannon. Niistä jälkimmäinen merkitsi Jarvan siirtymistä 35-milliseen tekniikkaan myös lyhytelokuvassa.

Kun Jarva alkoi ohjata pitkiä elokuvia, hän ei missään vaiheessa lopettanut lyhytelokuvien tekoa. Teollisuuden ja julkishallinnon tilauselokuvat muodostivat tärkeän osan Filminorin taloutta ja ylläpitivät ryhmän työllisyyttä. Eräissä Postipankin tuottamissa elokuvissa, joista osan käsikirjoitti Pertti Maisala, Jarva sai lisäksi tilaisuuden käsitellä varsin vapaasti hänelle tärkeitä asumiseen, kaupunkisuunnitteluun, luontoon ja elinympäristöön liittyviä ajankohtaisia ja pitkän tähtäimen kysymyksiä. Nämä lyhytelokuvat täydensivät hänen limittäin syntyneitä pitkiä elokuviaan ja päinvastoin.

Allaolevat Sakari Toiviaisen nimissä olevat sitaatit ovat hänen kirjastaan Risto Jarva (1983).

 

Kaupungin rytmiä/Kaupungin kasvot

(Suomen elokuva-arkistossa käytettyjä käsittelynimiä)

 

1957. Tuotanto ja ohjaus: Risto Jarva.

 

Lyhyt 8 mm:n dokumentti.

 

Episodi

 

1959. Tuotanto: Teekkarien elokuvakerho Montaasi. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus ja kuvaus: Risto Jarva, Juhani Jauhiainen (8 mm). Näyttelijät: Risto Jarva, Juhani Jauhiainen.

 

Pyörii

 

1959. Tuotanto: Montaasi. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus ja kuvaus: Risto Jarva, Juhani Jauhiainen (8 mm). Näyttelijä: Pirkko Katila.

 

”Boulognen metsässä tehtiin elokuva Pyörii: kyseessä oli abstrakti kokeilu pyörimisliikkeellä, joka toteutettiin siten että pyörimisliike jatkui pyörivästä naisesta (Pirkosta) kameran panorointina metsään, joka tuuheine lehtipuineen muodosti jännittäviä sisäisiä tiloja.”

”Pyörii ja 9 runoa edustavat kokeellista linjaa puhtaimmillaan. Huimaava pyörimisliike on edellisen elokuvan ainoa, samalla kertaa fyysisesti koettava ja abstraktiksi jäävä sisältö.”

”Monien todistajien mukaan tanssikohtaukset kiehtoivat Ristoa erityisesti. Hänen varhaistuotantonsa elokuvissa niillä onkin merkittävä sija. Tanssin pyörivä liike oli keskeinen aihe monissa Riston valokuvissa ja lyhytelokuvassa Pyörii. Työtä ylioppilasteatterissa sisältää tanssillisia kohtauksia, Yön vai päivän juhannustansseissa tutkittiin edelleen pyörivän liikkeen ja siihen kohdistuvan näkökulmatekniikan ulottuvuuksia. X-Paronissa ilotellaan - etäältä ja ironisessa hengessä - twistin ja sadetanssin merkeissä.

Ehkäpä Ristoa (jonka kukaan ei muista koskaan tanssineen sen paremmin kuin laulaneenkaan) veti puoleensa tanssin irrationaalinen elementti, sen sisältämä fyysinen ilmaus sanoin tavoittamattomasta mielentilasta, kiihtymyksestä, jopa hurmiosta. - - Onnenpelin kaksi tanssia ovat tehokkaita, sähköisiä kohtauksia - - (Tellen ja Jussin soidintanssin) lopputuloksesta näkee, että Risto ei ole uhrannut kameransa ja ihmistensä pyörivää huumaa leikkaukselle, joka myötäilee tapahtumien ja musiikin rytmiä ilman keinotekoisia tehosteita.”

(Sakari Toiviainen)

Jarvan suosikkielokuviin kuului Marcel Camus´n Rion karnevaaleihin sijoittuva Musta Orfeus (1959), eikä niinkään yllättäen.

 

9 runoa

 

1959. Tuotanto: Montaasi. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Risto Jarva. Kuvaus: Risto Jarva, Ilkka Salomaa (8 mm). Näyttelijät: Risto Jarva, Marketta Aaltonen. Kesto: 8 min.

 

”Tässä varhaisessa vaiheessa Jarva itse asiassa oli surrealistis-avantgardistinen elokuvantekijä, keskittynyt kokeelliseen ilmaisuun, ´visuaaliseen protestiin´ aivan 20-luvun hengessä.”

” 9 runoa on jo (elokuvaan Pyörii nähden) ulotteisempi, kokemuksellisesti ja henkilökohtaisesti latautunut työ hurjine, välähdyksenomaisine näkyineen. 8-minuuttinen elokuva on rakennettu kahdeksan alaotsikoidun jakson tai pikkurunon varaan, jotka kokonaisuutena muodostavat yhdeksännen runon. Jaksot nimiltään ”Inho”, ”Omakuva”, ”Muisto”, ”Aivomekanismi”, ”Ympyrä”, ”Alas pimeyteen”, ”Omatunto”, ”Rippi” sivuavat kaikki ihmisen olemassaolon, ajattelun, tajunnan tai tuntemusten jotakin puolta - ja jo toisesta jaksosta selviää että kyse on Ristosta itsestään, elokuvan eräänlaisesta visuaalisesta minä-kokijasta.

Tässä elokuvassa Risto Jarva luo omakuvaa nuoruuden kaikella patoutuneella ilmaisutarpeella, sellaisella suoruudella, jolle hänen myöhemmässä tuotannossaan ei ole vastinetta. - -

9 runon toteutusta leimaavat nopea leikkaus, alituinen (ja usein pyörivä) liike, heiluva kamera, näkyvät ja sulamattomat vaikutteet esimerkiksi Pudovkinin Aivojen mekanismista ja Shakkikuumeesta, Buñuelin Andalusialaisesta koirasta. Tuloksena on ahdistuksen tajunnanvirta, surrealistisissa yksityiskohdissaan paikoin tehokas, mutta kaikessa konkreettisuudessaan, tajunnallisessa kokemuksellisuudessaan kokonaisuus jää abstraktiksi ja keinotekoiseksi. Ulkoiset tehokeinot, kokeellisuus kokeellisuuden vuoksi, montaasi montaasin vuoksi nousevat etualalle, niin selvästi kuin elokuva onkin sydänverellä tehty.”

(Sakari Toiviainen)

 

Leikkejä yksinäisille

 

1960. Tuotanto: Montaasi. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus ja kuvaus: Risto Jarva, Juhani Jauhiainen (8 mm).

 

Teekkarien tempaus Spexi-Sampo/Sampo (kuuluu teekkarien tempaus-spexiin)

 

1960. Tuotanto: Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta/Montaasi. Ohjaus ja käsikirjoitus: Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta. Kuvaus ja leikkaus: Risto Jarva (16 mm). Kesto: 6 min.

 

”Montaasin ja Ylioppilasteatterin yhteistyö oli alkanut keväällä 1960 teekkarien jokavuotisen tempauksen, suurisuuntaisen show-tapahtuman merkeissä. - - Jarva pyysi Pakkasvirtaa ohjaamaan esityksen, joka tunnetaan ´Sampo-musikaalina´. Samalla Jarva teki itse tähän yhteyteen muutamia täytefilmejä. Ohjelma esitettiin vapun tienoilla 1960 ja Pakkasvirran mukaan se oli suhteellisen onnistunut kokonaisuus.”

(Sakari Toiviainen)

”Se oli kunnianhimoinen, estoton ja henkisesti hyvin aktiivinen show-tapahtuma, jossa ilmassa olevia elokuva- ja teatteripyrkimyksiä yhdistettiin aika luovalla tavalla.”

(Jaakko Pakkasvirta)

 

Teknillinen korkeakoulu 1959

 

1960. Tuotanto: Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta/Montaasi. Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus: Risto Jarva (16 mm). Kesto: 30 min.

 

Hairauksia

 

1960. Tuotanto: Montaasi/Ylioppilasteatteri. Ohjaus, kuvaus ja leikkaus: Risto Jarva, Juhani Savolainen (16 mm). Käsikirjoitus: Risto Jarva, Juhani Savolainen - William Shakespearen näytelmästä Hairauksia.

 

Kyseessä on Ylioppilasteatterin Shakespeare-esityksen tiivistetty elokuvaversio.

”Jarvan ja Savolaisen elokuva Hairauksia on vain viidesosa näytelmän varsinaisesta kestosta. Juonen mutikikkaat polveilut on suoristettu ja mukaan on otettu tärkeimpiä kokonaisia kohtauksia, jotka sellaisenaan yhdistettiin peräkkäin. Samalla kuitenkin pyrittiin säilyttämään Shakespearelle ominainen tunnelmien äkillinen vaihtuminen  lyyrisestä absurdiin tai päinvastoin.”

Tekijät kirjoittivat myöhemmin Teekkari-lehteen (n:o 4/1960) ”artikkelin teatterielokuvan perusteista, lähtökohtana juuri tämä käytännön kokemus - - Jarvan ja Savolaisen artikkelissa tarkastellaan teatterin ja elokuvan suhteita pitkälle niiden suuntaviivojen mukaan joita André Bazin esitti kuuluisassa tekstissään ´Elokuva ja teatteri´. Jarva ja Savolainen polemisoivat sitä käsitystä vastaan, että teatterin filmaaminen voisi olla pelkästään dokumentaarista tallennusta sellaisena kuin salin keskelle pystytetty kamera esityksen näkee. Teatterin tila on erilainen kuin elokuvan tila eikä kaksiulotteiselle pinnalle heijastettu kuva vastaa teatteriesityksen tilaa.”

(Sakari Toiviainen)

Jarva ja Savolainen kuvasivat pyrkimyksiään: ”Pääasiana olivat kuitenkin näyttelijäsuoritukset, ja näyttelijäin liike pyrittiin hahmottamaan siten, että samalla myöskin näyttämön muodostama tila hahmottuisi. Filmin ja teatterin erilaisesta luonteesta johtuen oli useinkin luovuttava teatteriohjauksen tilakompositiosta, jotta katsoja kokisi vastaavanlaisen elämyksen kuin näytelmää seuratessaan.”

Teknisistä syistä elokuvassa ei voitu käyttää niin paljon ja niin pitkiä kameranliikkeitä kuin tekijät olisivat halunneet, eikä taloudellisista syistä voitu päästä myöskään täydelliseen äänisynkroniin. Näin filmi jäi luonnoksen asteelle.

 

Tämä on kunnallisvirkamiesliitto

 

1960. Tuotanto: Mainosprisma. Tuottaja: Kai Vakkuri. Ohjaus, kuvaus ja leikkaus: Risto Jarva (16 mm). Käsikirjoitus: Kari Uusitalo. Musiikin valinta: Esko Helminen. Miksaus: Filmiääni/Tuomo Kattilakoski. Kesto: 10 min.

 

Työtä ylioppilasteatterissa

 

1961. Tuotanto: Teekkarien elokuvakerho Montaasi/Ylioppilasteatteri ry. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Risto Jarva. Selostusteksti: Jaakko Pakkasvirta. Kuvaus: Pertti Maisala, Ilkka Salomaa (16 mm/35 mm). Tehosteet: Kari Rydman. Teknilliset apulaiset: Juhani Savolainen, Heikki Kalli, Matti Huhtala, Juhani Timgren. Näyttelijät: Kai Lappalainen, Jyri Schreck. Selostus: Raija Sinkkonen, Lauri Markos. Näytteet: Franz Kafkan näytelmästä Haudanvartija, Ylioppilasteatteri 1961, ohjaus: Jaakko Pakkasvirta, Kai Lappalainen, Kai Savola, Jyri Schreck. Laboratorio: Aarne Syväpuro Ky/Suomi-Filmi Oy. Kesto: 8 min.

 

Syntyi idea valmistaa Ylioppilasteatterin toiminnasta lyhytelokuva, jolla ”pyrittiin hahmottamaan taiteellisia tavoitteita ja myös yhdistämään siihen tietty elokuvatyyli, luomaan jonkinlainen elokuvallinen kokonaisilmaisu teatterintekemisen tekniikasta ja ehdoista” (Jaakko Pakkasvirta).

”Työtä ylioppilasteatterissa jakaantuu kahteen osaan, joita liikekuvioiden vastaavuudet liittävät visuaalisella tasolla toisiinsa. Ensimmäinen puolisko on dokumentaarista esittelyä Ylioppilastettaerin tiloista, ihmisistä, harjoituksista, ilmapiiristä. Suoraviivainen kamera-ajo paljastaa valonheittäjiä, kulisseja ja muuta teatterin rekvisiittaa. Jaakko Pakkasvirran selostusteksti kertoo nuorten tulevan näyttelemään suunnilleen samoista syistä kuin naiset menevät mannekiinikouluun: saamaan esiintymistottumusta, itseluottamusta ja kykyä rentoutua ja nauttia elämästä.

Kuvista rooleihinsa valmistautuvista näyttelijöistä - - siirrytään katkelmaan Kafkan näytelmästä Haudanvartija - - Näyttelijöiden tasaiset liikekuviot määräävät elokuvan rytmin. Näyttelijät pyörivät tai kietoutuvat toisiinsa, kiipeävät tikapuille tai ryömivät, kameran vaihtaessa näkökulmaa liikkeiden mukaan.

Hufvudstadsbladetin Greta Brotheruksen mielestä elokuvan ensimmäinen puolisko on tuoreesti ja mielikuvituksellisesti toteutettua elokuvamontaasia, jonka yksittäisissä kuvissa on ilmaisun lyyristä intensiteettiä: ´Ne välittävät sen elävän kokeilun hengen ja tunnelman joka ilmeisesti on innoittanut ryhmää. Vain Jaakko Pakkasvirran sovinnainen selostusteksti häiritsee impressionistisen leikin vaikutelmaa. Vaikka toiseen puoliskoon on tarttunut jotain Kafkan painajaismaisesta ilmapiiristä, on katkelma älyllisen erittelyn ulottumattomissa. Se siis täyttää ´vieraannuttamisen´ ehdon sikäli että siitä ei ymmärrä rahtuakaan.´

Brotherus siis naljaili brechtiläisille ja muille modernin taiteen ´vieraannuttamiskeinoille´, jotka Ylioppilasteatterin kautta olivat tunnustelemassa suomalaisenkin teatterin maaperää. Kansan Uutisten Martti Savo puolestaan vähätteli Jarvan ja Savolaisen artikkelin ´väärinkäsitettyä filmiteoriaa´, jonka hän näki heijastuvan myös Jarvan elokuvassa: ´Maamme elokuvataide ei voita yhtään mitään, jos sen teokset siirtyvät vanhahtavan ja sovinnaisen teatterin linjalta modernin ja kokeilevan teatterin piiriin. Teatteri on elokuvalle kuolemaksi, jopa hyvä teatteri. - - ´

Näissä kuten muissakin arvioinneissa myönnettiin Jarvan elokuvan kiistattomat ansiot, tällaisten kokeilujen tarpeellisuus ja valtionpalkinnon oikeutus. - - Mutta samaan hengenvetoon toivottiin tekijöiden taide- ja elokuvakäsityksen kypsyvän realistisempaan suuntaan, pois kokeiluista.”

(Sakari Toiviainen)

Työtä ylioppilasteatterissa kuvattiin 16 mm:n filmille, jolta se levennettiin 35-milliseksi.

Tuolloin oli käytössä ns. veronalennusjärjestelmä, jossa pääfilmi sai korkeatasoisen, opetuksellisen lyhytelokuvan myötä veronalennusoikeuden. Valtion elokuvatarkastamossa Työlle ylioppilasteatterissa myönnettiin veronalennusoikeus, ”mutta muuten oltiin sitä mieltä, että tällaista lyhytelokuvaa ei pitäisi tehdä: sen arveltiin ylittävän yleisön älykkyystason eikä seuraavaa samantapaista työtä hyväksyttäisi veronalennuskuvaksi ollenkaan” (Sakari Toiviainen). Työtä ylioppilasteatterissa joutui levitysvaikeuksiin. Sitten Suomen elokuva-arkiston toiminnanjohtaja ja oman maahantuontiyhtiön perustanut Aito Mäkinen vuokrasi elokuvan levittämänsä Kenji Mizoguchin Kalpean kuun tarinoiden alkukuvaksi. Mäkinen perusteli Teekkari-lehdessä 2.2. 1962:

”Työtä ylioppilasteatterissa on pitkästä aikaa todella persoonallinen suomalainen lyhytelokuva, joka sitä paitsi on merkittävä teatterielokuvan kokeiluna. Yllätys, sillä olen, täytyy myöntää, suhtautunut hiukan skeptisesti eräiden elokuvaa harrastavien teekkarien teorioihin, jotka aivan liiaksi pitäytyvät muodon analysointiin ja joiden lähtökohta tulee ikään kuin ulkopuolelta jostakin teoriasta. Tämä elokuva sen sijaan elää. Pidin tästä niin, että äänitykselliset puutteetkin kääntyivät mielestäni elokuvan eduksi.”

Työtä ylioppilasteatterissa sai valtion elokuvapalkinnon niiden ensimmäisellä jakokerralla. Sillä oli huomattava merkitys Risto Jarvalle ja Montaasille.

 

Torstai - eläviä kuvia Suomen kesästä

 

1963. Tuotanto: Filminor. Ohjaus: Risto Jarva. Käsaikirjoitus: Risto Jarva - Matti Paavilaisen proosarunosta. Kuvaus: Pertti Maisala (16 mm). Musiikki: Kari Rydman. Tekniset apulaiset: Kari Nissinen, Martti Saarikivi, Juhani Savolainen. Kesto: 8 min.

 

Torstai kuvattiin Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran ensimmäisen pitkän elokuvan Yö vai päivä (1962) filmausten yhteydessä.

”Torstai, alaotsikoltaan Eläviä kuvia Suomen kesästä, on Kari Rydmanin musiikkiin ja Matti Paavilaisen tekstiin soviettu impressio yhdestä kesäisestä päivästä aamusta iltaan. Keskushenkilönä esiintyy tyttö, joka päivän mittaan käy markkinoilla, soutaa, unelmoi ja vetää verkkoa. Runollisen tihentyneessä tekstissä toistuvat kesän kuviot ja merkitykset, ohessa kuunnellaan veden ja muita luonnon ääniä. Luonnonkuvaus toteuttaa Yön vai päivän, tai pikemminkin (Jaakko) Ylisen Maisema-elokuvien pyrkimystä abstraktia lähenevään pelkistykseen näkymissään koko kuvan täyttävästä kaislikosta tai vedestä. Torstai on ennen kaikkea leikkausharjoitelma, pääasiallisena tutkimusalueena tekstin ja musiikin niveltäminen kuvien montaasiin.”

(Sakari Toiviainen)

 

Kitka

 

1963. Tuotanto: Filminor. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Risto Jarva. Kuvaus: Pertti Maisala, Martti Saarikivi. Musiikki: Kari Rydman. Kesto: 9 min.

 

Kitka kuvattiin Yön vai päivän filmausten loppuvaiheessa.

”Sormiharjoitelma on myös Kitka - - . Kyseessä on tällä kertaa kameraharjoitelma veden liikkeestä, soljumisesta, kimalluksesta, kuohusta koskissa ja rantoja vasten. Kitka liittyy Jarvan elokuvien luonto-tematiikkaan, mutta puhtaasti abstraktisena hahmotuksena se on enemmän hänen valokuviensa ja Ylisen tutkielmien heimoa. Pertti Maisala kertoo, että idea elokuvasta oli hänen: Montaasissa oli tehty vastaavanlainen ´saippuavaahto-kokeilu´, mistä syntyi ajatus, että tehdään samalla periaatteella ´taiteellinen koskikuva´ ja otetaan valtionpalkinnon rahat pois.

Valmiissa elokuvassa Kuusamossa kuvattu filmi käytettiin miltei metrin tarkkuudella ja miltei samassa järjestyksessä kuin se oli kuvattu. Leikkausvaiheessa Jarva joutui musiikin takia hieman lyhentämään ja järjestämään aineistoa. Sinänsä Kitka on osaavasti tehty, kauniisti kuvattu, jonkinlaiseen rytmiin puristettu, tiettyjen kuva-aiheiden toistoon perustuva kokeilu, jossa tekninen luistavuus ei peitä pohjimmaista mekaanisuutta ja tyhjänpäiväisyyttä. `Mutta oli liikuttavaa nähdä´, muistelee Maisala, ´millä vakavuudella kriitikot elokuvaan suhtautuivat´.”

(Sakari Toiviainen)

”Kitkan jälkeen voin sanoa”, Jarva kertoi Heikki Eteläpäälle Kinolehden haastattelussa 1964, ”että olen nyt tarkoin tutkinut ja oppinut myöskin hallitsemaan yhden alkuelementin, veden. Sitten kun opin vielä maan, ilman ja tulen, osaan tehdä elokuvia. Täytyisi kai lähteä Saharaan...”

Kitka voitti valtionpalkinnon sekä A.G.I.S. -palkinnon Italiassa (1964).

 

Tampere, iloisen kesän kaupunki

 

1964. Tuotanto: Filminor. Ohjaus ja käsikirjoitus: Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta. Kuvaus: Antti Peippo. Musiikki: Kari Rydman. Kesto: 12 min.

 

Asuminen ja luonto

 

1966. Tuotanto: Filminor/Postisäästöpankki. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Pertti Maisala. Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Äänitys: Jaakko Pakkasvirta, Anssi Blomstedt. Tehosteet: Otto Donner, Anssi Blomstedt. Asiantuntija: Bengt Lundsten. Piirrokset: Markku Annila. Selostaja: Jaakko Pakkasvirta. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 24 min.

 

”Vuosina 1966-71 Risto Jarva valmisti Postipankin tilaustyönä joukon lyhytelokuvia, joista erityisesti yhteiskuntasuunnitteluun paneutuvat Asuminen ja luonto ja Kaupungissa on tulevaisuus sekä naisen asemaa tarkasteleva Nainen ja yhteiskunta ovat ja säilyvät suomalaisen kriittisen dokumenttielokuvan uranuurtajina.”

(Sakari Haapaniemi, Elokuvalehti Spektri 1/1978)

”Filminorin pyrkiessä vakiinnuttamaan asemiaan ja talouttaan 60-luvun puolimaissa toimintaa laajennettiin ottamalla tuotantosuunnitelmiin tilauslyhytelokuvien valmistus. Erilaisten tarjousten ja yhteydenottojen jälkeen tilaajaksi ja rahoittajaksi löytyi Postisäästöpankki, jolle Filminor seuraavina vuosina teki sarjan korkeatasoisia dokumentaarisia lyhytkuvia. Aloite ja aiheita koskeva ideointi tulivat Filminorin puolelta, Pertti Maisalalta, joka kahden vuoden ajan oli Filminorin palkkalistoilla, tehtävänään juuri tilauslyhytelokuvatuotannon käynnistäminen.”

”Pertti Maisala kertoo valmistelleensa huolella yhdessä Jarvan kanssa Filminorin tilauslyhytelokuva-projektin. Tehtiin markkina-analyysiä, mietittiin kenelle ideaa voitaisiin tarjota. Ennen kuin Postisäästöpankki tuli mukaan, selustatukea haettiin mm. Rakennustaiteen museosta, jolla ei kuitenkaan ollut todellisia taloudellisia mahdollisuuksia osallistua suunnitelmaan. Periaatteessa oli näet sovittu, että ensimmäiset elokuvat tehdään asumisesta, josta Maisalalla oli jo synopsikset olemassa.”

(Sakari Toiviainen)

Aihe kiinnosti pankkia, koska se luotoillaan tuki asunnonrakennustoimintaa. Toteutukseen se antoi vapaat kädet; elokuvan esittämät ajatukset ja mielipiteet ovat Maisalan ja Jarvan omia.

Yhteistyö Postipankin kanssa alkoi elokuvalla Asuminen ja luonto, joka tehtiin vuoden 1965 aikana - rinnan Onnenpelin kanssa - ja joka sai ensiesityksensä tammikuussa 1966. Jarva ja Maisala pohtivat miten esittää arkkitehtuuria elokuvalla (Jaakko Ylinen oli käsitellyt aihetta tutkielmissaan). He tutkivat opetus- ja informaatioelokuvien keinoja ja rakennetta. Esikuvina vaikutti kaksi IBM:n lyhytkuvaa, Feedback ja Information.

”Asuminen ja luonto, alaotsikoltaan ´Suomalaista korvenraivausta 60-luvulla´, on havainnolliseen tietoiskutyyliin, asiasisällöstä tinkimättä toteutettu esitys elinympäristön ja kaupunkiasutuksen eräänlaisesta rakennemuutoksesta, mistä se kääntyy pamfletiksi asumisen ja rakentamisen vinosuuntausta vastaan. Tähtäimessä ovat lähiöt, kaupunkimaisen ja luonnonläheisen asumisen nopeasti kasvanut välimuoto, joka saattaa tarjota illuusion kummastakin, mutta ei ole täysipainoisesti kumpaakaan. Ihanneasuinympäristö, joka pystyy antamaan kaupunkimaisen asumisen palvelut ja mukavuudet sekä samalla kertaa koekstuksen luontoon, ei ole lähiörakentamisessa toteutunut.”

”Vaihtoehtoisena linjana elokuva esittelee pikkukaupunkimaisen asumismuodon kehityksen jalkoihin jääneen perinteen, esimerkkinä käytetään Rauman puutalokortteleita. Asuminen ja luonto osaa käsitellä laajaa ekologista ja sosiaalista ongelmakenttää havainnollisin pistoin. - - Asuminen ja luonto haastaa kysymään, miten voidaan rakentaa kaupunkimaisen tiiviisti ja saada samalla esiin luonnonläheisen asumisen hyvät puolet, miten vähentää moottoriliikenteen haittoja tai ottaa huomioon erilaisten ihmisryhmien vaatimukset; kuinka lyhyesti sanoen voidaan rakentaa viihtyisä, kehittyvä ja luova ympäristö?”

(Sakari Toiviainen)

Asuminen ja luonto sai valtionpalkinnon.

 

Kaupungissa on tulevaisuus

 

1967. Tuotanto: Filminor/Postisäästöpankki. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Pertti Maisala. Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Musiikki ja tehosteet: Otto Donner. Äänitys: Jaakko Pakkasvirta, Anssi Blomstedt. Asiantuntija: Jaakko Salonen. Piirrokset: Kari Nissinen. Selostaja: Jaakko Pakkasvirta. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 22 min.

 

Kaupungissa on tulevaisuus jatkaa elokuvan Asuminen ja luonto asuinympäristöä käsittelevää tematiikkaa. Se syntyi limittäin Työmiehen päiväkirjan kanssa.

Elokuvaa kuvattiin Suomen lisäksi lähinnä Ruotsissa ja Keski-Euroopassa: Tukholmassa, Göteborgissa, Kööpenhaminassa, Amsterdamissa, Pariisissa.

”Yhteiskunnalliset kysymykset ovat perustavia pyrkimyksilleni. Tein useita sosiologisia lyhytelokuvia, kuten Kaupungissa on tulevaisuus, joka on suunniteltu herättämään keskustelua kaupungistumisen virheistä.” (Risto Jarva)

”Kaupungissa on tulevaisuus on elimellinen jatko Risto Jarvan ja hänen työryhmänsä edelliseen filmiin Asuminen ja luonto: laajan ja tärkeän ongelmakentän havainnollinen ja älyllisesti tinkimätön hahmotus, harvinaisen runsas materiaaliltaan, huolellisesti ja uskaliaasti hahmotettu pienimpiä yksityiskohtia myöten. Uusi teos lienee edeltäjäänsä jäntevämmin jaksoteltu, äänitaustaltaan rohkeammin jäsennelty.”

(Suomen elokuva-arkiston esitteestä)

”Aihe oli omamme ja Postisäästöpankki antoi meille sekä täudellisen vapauden että taloudelliset edellytykset - tilaisuuden antajan myötämielinen asenne oli tavattoman innostava tekijä. Filmillä on olennaisesti kaksi funktiota: Tavalliselle katsojalle annetaan selonteko tärkeistä asioista, ilmaistaan probleema ja osoitetaan millaiseksi maailma ehkä tulee. Toiseksi annetaan asiantuntijoille alustus keskusteluun (edellistä filmiämme Asuminen ja luonto onkin jo käytetty tällaiseen tarkoitukseen). Päämäärämme on ottaa kantaa, antaa virikkeitä, aktivoida, ei siis pelkästään esitellä ongelmakenttää.

Edellistä työtämme ovat jotkut moittineet liiasta puheliaisuudesta. Tässä on puhetta yhtä paljon, ja koen sen jälleen tarpeelliseksi. Asiantuntijainkin on tällaisesta elokuvasta saatava kyllin. Näin suurta ongelmakimppua ei nähdäkseni voi ilmaista pelkin kuvin. Filmissämme lähinnä teksti kertoo asian, kuva taas liittää sen todellisuuteen, konkretisoi sanan ja tuo mukaan rikastuttavia assosiaatioita.”

(Risto Jarva, SEA:n esitettä varten annettu haastattelu)

”Käsikirjoittaja oli jälleen Pertti Maisala, jolle Kaupungissa on tulevaisuus on säilynyt rakkaimpana elokuvatyönä; hän kertoo panneensa siihen eniten itseään, kaiken mitä elokuvasta ja arkkitehtuurista oli siihen mennessä oppinut. - - Hän teki käsikirjoituksen teksteineen ja piirsi elokuvan valmiiksi paperilla - - ´niin tarkkaan kuin elokuvan yleensä voi suunnitella´. ´Tietysti meillä tässä vaiheessa oli yhteinen inspiraatio ja yhteiset tavoitteet, mutta elokuvan sisältöön ja rakenteeseen Risto ei vaikuttanut juuri ollenkaan, hänen panoksensa tuli esiin kuvaus-, leikkaus- ja miksausvaiheissa. Riston ominta aluetta oli tämä voimakas kuvamontaasin käyttö, mistä myös minä olin innostunut. Niinikään osallistuin leikkaukseen. äänen ja musiikin synkronointiin, ja näistä asioista opin Ristolta paljon. Riston luonteelle ja hänelle elokuvantekijänä tyypillinen piirre on se insinöörin työ mitä hän tekee näissä vaiheissa: näprää, rakentaa, konstruoi, kokeilee erilaisia yhdistämismahdollisuuksia.´ (Maisala)”  Jarvan mukaan käsikirjoitus tehtiin useaan otteeseen uudelleen ja elokuvan lopullinen muoto jäsentyi vasta leikkausvaiheessa. Tekijöiden kesken käytiin neuvotteluja aivan viimeisiin työvaiheisiin saakka.

”Asumisen ja luonnon pohtivan, eri vaihtoehtoja kyselevän ja esittävän linjan rinnalla Kaupungissa on tulevaisuus kehkeytyi selvästi poleemisemmaksi. Maisalan mukaan tässä elokuvassa vedetään näkyviin ´se valtavan laaja perspektiivi, josta käsin ja jonka osana on nähtävä sellaiset ilmiöt kuin maaltapako ja kaupunkien räjähdysmäinen kasvu. - - Elokuva ei esitä ehdottomia ratkaisuja, koska sellaisia ei ole olemassa. Tarkoitus on on lähinnä herättää: elintaso ei riipu kulutustason amerikkalaistyyppisestä lisääntymisestä, vaan ensisijassa sellaisista asioista kuin miten, millaisessa ympäristössä, mitä tehden ihminen käyttää aikansa.´ (Maisala)”

(Sakari Toiviainen)

”Tavoitteena on ollut mahdollisimman havainnollinen asiamateriaali, se että kokonaisuus heijastaisi ongelman täsmällisesti ja konkreettisesti. Erityyppinen materiaali on tietoisesti sekoitettu: karttoja, piirroksia, eri maissa kuvattua aineistoa (n. 30 % lopullisesta versiosta on kuvattu ulkomailla) - näin siksi että filmin ideologiakin koskee koko maailmaa, käytännön syistä emme voineet tehdä kuvausmatkoja laajemmalle kuin Eurooppaan. Liikenteen nopeuttaminen muutamissa jaksoissa on vasta toissijaisesti huvitusmielessä; ennen kaikkea siksi että vasta nyt, kun liike nopeutetaan 3-4-kertaiseksi, sen voi todella tajuta liikenteeksi, katsoja näkee tapahtuman rytmiikan oikeassa suhteessa ja ymmärtää esim. jalankulkijalle asetetut koukeroiset liikkumisvaatimukset. - - ” (Jarva)

”Elokuvan ideologia hahmottui yhteistyössä tekijöiden käyttämän asiantuntijan, arkkitehti Jaakko Salosen kanssa - - Kaupungissa on tulevaisuus on kaupunkimaisen asumismuodon ylistys ja pamfletti kaupunkikehityksen vinosuuntauksia, tylsää suunnittelua, autoliikenteen, melun ja saasteen epäkohtia vastaan. Elokuva peräänkuuluttaa vanhojen kaupunkien viihtyisää ilmapiiriä, inhimillisyyttä ja kykyä käyttää kiehtovaa mielikuvitusta ja esittää edes yhden kunnollisen suurkaupungin luomista Suomeen - -

Pertti Maisala ei pitänyt valmiin elokuvan kaikista ratkaisuista ja painotuksista. Hän ei ollut mukana kuvausmatkalla ulkomailla, ja mukaan tuli sellaista kuva-aineistoa jota hän ei ollut tarkoittanut: ´- - En myöskään pitänyt nopeutetuista jaksoista ja niihin liitetystä ujeltavasta ääniefektistä. - - Ulkopuolisen asiantuntijan ehdotuksesta loppuun tuli lisäksi sellainen kansainvälisyyshymistys, joka nykyään vaikuttaa vanhentuneelta.- -´

Kaupungissa on tulevaisuus sai lyhytelokuvaksi varsin paljon julkisuutta. Siitä ilmaisivat mielipiteensä sekä elokuvakriitikot että ympäristöasiantuntijat. Kriitikot yleensä myönsivät Jarvan ilmaisun kehittyneen sitten Asumisen ja luonnon, mutta valittivat, että elokuvaan on ahdettu niin paljon tietoa ja niin hengästyttävään tahtiin, ettei sitä maallikko voi yhdellä istumalla millään omaksua ja sulattaa.”

”Suomen Kunnallislehdessä (6/67) aiheesta käytiin elokuvan pohjalta asiantuntijakeskustelu - - Useimmat keskustelijat olivat selvästi innostuneita elokuvan tarjoamista herätteistä ja sen ajamasta linjasta. Jorma Aaltosen mukaan ´asiat eivät sinänsä ole uusia, mutta tuskin koskaan ennen niitä on pystytty toteuttamaan näin onnistuneessa ja tuoreessa muodossa. Tästä filmistä uhoaa sitä urbaania henkeä, joka puuttuu lähiöistämme. Filmin positiivisimmat ideat ovat mielestäni sen kaupunkiystävällisyys, kansainvälisyys ja Helsingin metropoli-ajatus. Me emme vielä tajua sitä, mikä merkitys Helsingillä on ainoana suurkaupunkinamme.´

Tatu Vanhanen puolestaan moitti elokuvaa juuri tästä Helsinki-keskeisyydestä, suurkaupunki-innostuksesta, ikään kuin se olisi ainoa milekäs kaupunkimaisen asumisen muoto, ja muistutti myös muista, suurkaupungin ja maaseudun väliin jäävistä vaihtoehdoista.”

(Sakari Toiviainen)

Kaupungissa on tulevaisuus sai valtionpalkinnon. Se voitti myös kolmannen palkinnon Buenos Airesissa arkkitehtuurisarjassa 1969.

 

Kansanvakuutus turvanamme

 

1967. Tuotanto: Filminor/Kansaneläkelaitos. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Risto Jarva, Juha Nevalainen, Jaakko Pakkasvirta. Kuvaus: Antti Peippo. Musiikki: Otto Donner. Äänitys: Anssi Blomstedt, Tuomo Kattilakoski. Animaatiot: Osmo Kaipainen. Selostaja: Timo Virkki. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 32 min.

 

”Risto Jarva työryhmineen oli parin pitkän elokuvan lomassa ehtinyt valmistaa puoli tusinaa uutta tilauslyhytkuvaa: Kansanvakuutus turvanamme, Nainen ja yhteiskunta, Parempaan asumiseen, Tietokoneet palvelevat, Turvallisuutta metsätöihin, Helsingin tuntomerkit ja Pakasteet. Määrä kertoo ammattitaidollisesta valmiudesta täysin teolliseen tuotantotahtiin, otsikot kertovat asteikon laajuuden, mutta tuoreita ideoita ja näkökulmia ei enää riittänyt joka yritykseen - poikkeuksena Nainen ja yhteiskunta. Tärkeimmän roolinsa eli tiedotus- ja opetustehtävänsä ne epäilemättä täyttivät aivan tyydyttävästi: esimerkiksi kansaneläkejärjestelmästä ja tietokoneista ne onnistuivat tekemään miltei inhimillisiä.”

(Sakari Toiviainen)

Kansanvakuutus turvanamme sai valtionpalkinnon.

 

Nainen ja yhteiskunta

 

1968. Tuotanto: Filminor/Postisäästöpankki. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Risto Jarva, Anja Koski, Titta Karakorpi. Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Musiikki: Otto Donner. Äänitys: Anssi Blomstedt, Tuomo Kattilakoski. Asiantuntijat: Riitta Auvinen, Irja Eskola, Kimmo Leppo, Marjatta Marin, Matti Ranki, Marina Sundström. Idearyhmä: Seppo Palosaari (teksti), Paul Osipow (animaatiot & lehtimateriaali). Selostajat: Tytti Paavolainen, Reima Kekäläinen. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 29 min.

 

Nainen ja yhteiskunta on elokuvan Kaupungissa on tulevaisuus rinnalla Risto Jarvan tunnetuin lyhytelokuva.

Tässä elokuvassa Jarva on kertonut ”halunneensa yrittää kumota joitakin myyttejä naisen yhteiskunnallisesta roolista”.

”Nainen ja yhteiskunta puolusti tämän kauden töistä parhaiten Filminorin edustamaa laadun ja haastavuuden tavaramerkkiä. Jarvan oman luonnehdinnan mukaan Nainen ja yhteiskunta pyrki olemaan elokuvan muotoon saatettu puheenvuoro tuolloisessa - ja edelleen jatkuvassa - roolikeskustelussa. Tähtäimessä oli jakaa asiasta helppotajuista tietoa ja tarvittaessa toimia alustuksena keskustelutilaisuuksissa. Aineistoa jouduttiin pakostakin rajaamaan mielekkäiksi koettuihin puitteisiin:

´Elokuva keskittyy melkein yksinomaan vallitseviin asenteisiin ja jättää ongelmien ratkaisumahdollisuudet keskustelulle. Edelleen elokuva keskittyy kaupunkiväestöön ja suurelta osin keskiluokan ammatteihin. Tämä johtuu osittain siitä, että käsittely paremmin liittyisi kasvatukseen ja tiedotusvälineiden luomiin ja ylläpitämiin asenteisiin ja ihanteisiin, joita on haluttu pitää kriittisesti esillä, osittain siitä että kuvallisen kertomistavan ollessa kyseessä on katsottu tarkoituksenmukaiseksi käsitellä nimenomaan ´naisen kuvaa´ ja sen suhdetta todellisuuteen.´ (Jarva)

Elokuva käy läpi naisen roolin totuttuja ilmenemismuotoja ja saattaa ne ironiseen tai kyseenalaiseen valoon etäännyttämällä ja liittämällä ne uuteen, yllättävään yhteyteen. Nainen ja yhteiskunta lähtee liikkeelle kuvalla pikkutytön pitsipöksyistä, varhaislapsuudessa alkavasta kasvatuksesta naisen perinteisen roolin tehokkaaseen sisäistämiseen, jonka täyttymys on edullinen ulkonäkö, avioliitto ja äitiys ja jota tuetaan mainonnan ja joukkotiedotuksen koko voimalla. Sarjakuvista ja mainoksista, Hefnerin puputytöistä ja Botticellin maalauksista rakennetuilla kollaaseilla, dokumenttikuvilla naisen arjesta ja lavastetuilla, ilmaisevasti kärjistetyillä sketseillä naisen asemasta elokuva luo todella ´kuvaa naisesta´, sellaisena kuin se yhteiskunnassamme esiintyy, ja samalla osoittaa kuvan nurinkurisuuden ja irvokkuuden.

Elokuva näyttää, miten naista saatetaan arvostaa korkealle pelkkänä sukupuolikohteena tai työvoimana, mutta kysyy, mitä tapahtuu sen jälkeen kun naisella ei ole arvoa seksisymbolina eikä työntekijänä. ´Naisen arvo kohteena ja kuvana vähenee iän mukana´, vastaa selostusteksti. Näiden keski-iän ohittaneiden naisten kohtalon myötä Jarvan elokuva on mutkattomasti ja lämpimästi naisen täyden itseisarvon ja täysien mahdollisuuksien puolella, vastapainoksi sille epäsuoralle ja satiiriselle tavalle jolla elokuva lähestyy naisen alistetun ja riistetyn osan kärjistyneimpiä ilmauksia. Tämänsuuntaiset kehittelyt tiivistyvät ja huipentuvat loppukohtauksessa, jossa palloja heittävät miehet yrittävät pudottaa Linnanmäen vedenneitoja altaaseen. Koko asetelmassa, miesten kiiluvissa katseissa, tyttöjen vaivaantuneessa hymyssä ja teennäisessä poseerauksessa tihentyvät saalistajan ja uhrin osat ja eräänlaisen prostituution tila muistettavalla, omaatuntoa pistelevällä tavalla.

Nainen ja yhteiskunta herätti myönteistä huomiota eikä lainkaan vastaväitteitä. Etenkin naispuoliset kirjoittajat ottivat elokuvan innostuneesti vastaan, eivätkä vähemmän myönteisiä olleet toki Leo Stålhammarin (Suomenmaa) tai Erkka Lehtolan (Aamulehti) poikkeuksellisen laajat arviot. Selvästikin Nainen ja yhteiskunta osui 60-luvun ´yhden asian liikkeiden´ erääseen polttopisteeseen. Sosiologi Katariina Eskola kirjoitti Uudessa Suomessa, että kyseessä on ´paikallaan oleva ja hienosti valmistettu elokuvapuheenvuoro sukupuoliroolikeskustelussa. Elokuvana se todennäköisesti onnistuu myös tavoittamaan useampia ihmisiä kuin kirjoitettu ja puhuttu sana konsanaan. Vielä sen ansioksi on luettava, että se tuo kuuluviin, ettei miehenkään asema helppo ole.´

´Jarvan elokuvissa minua on aina viehättänyt´, kirjoitti Eskola edelleen, ´hänen tapansa puhua esineiden ja yleensä ympäristön rapautumisen kautta. Pikkulasten työssäkäyvän tai kotiäidin, tuon pitkän päivän naisen arjessa tiskaaminen ei todellakaan tapahdu siistin, sievän keittiön kiiltävän astianpesupöydän ääressä kädenkäänteessä; kulumisen merkit näkyvät, pesupöytä on tässä työssä usein todella likainen ja astioita, vauvan maito- ja mehupulloja, kattiloita, keitoksia, sotkuja on loputtomiin.´

Suomen Sosialidemokraatin Inkeri Lius pani merkille, että Nainen ja yhteiskunta vaikuttaa ´paitsi asiatiedoillaan, ennen kaikkea kuvillaan viisaasti tunnepuoleen. Tarvitaan vielä jotain muuta kuin pelkkää tietoa, jotta vaikutettaisiin perimmäisiin ajatustottumuksiin. Se jokin tässä elokuvassa on huumori.´ Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) antoi elokuvalle tunnustusta ansiokkaana, läpikotaisella ammattitaidolla toteutettuna havaintopuheenvuorona, jossa Jarva, ´niin mies kuin onkin´, uskaltaa ennakkoluulottomasti ja avaramielisesti kosketella eräitä tabujamme, asettaa kyseenalaiseksi kauan luonnollisina pidettyjä rajauksia sukupuolten välillä, muistuttaa iäkkäiden naisten olemassaolosta, työkyvystä ja mahdollisesta henkisestä vireydestä, esittää näiden pahimmin unohdettujen puolesta vetoomuksen, jopa selvän kysymyksen yhteiskunnalle: Vanhuus pitäisi arvioida yksilön aktiivisuuden ja toimintakyvyn eikä ikävuosien mukaan - Miksi yhteiskunta on unohtanut vanhenevat naiset?´ ”

(Sakari Toiviainen)

Nainen ja yhteiskunta levisi mm. Maunu Kurkvaaran Rottasodan alkukuvana.

Nainen ja yhteiskunta voitti valtionpalkinnon ja yhden kolmesta pääpalkinnosta Oslossa (1969) ja toi Jarvalle Jussi-patsaan..

 

Tietokoneet palvelevat

 

1968. Tuotanto: Filminor/Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Pertti Jotuni, Risto Jarva, Lasse Naukkarinen. Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Musiikki: Erkki Kurenniemi. Äänitys: Jaakko Pakkasvirta. Leikkaus: Lasse Naukkarinen. Selostaja: Kalle Holmberg. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 14 min.

 

”Huikea, futuristinen elokuva”

(Ilkka Kippola, Suomen elokuva-arkisto, suullinen lausunto)

 

Parempaan asumiseen

 

1968. Tuotanto: Filminor/Helsingin Asuntokeskuskunta Haka. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Risto Jarva, Jorma Aaltonen. Kuvaus: Antti Peippo (16 mm). Musiikki: Otto Donner. Äänitys: Anssi Blomstedt. Leikkaus: Risto Jarva, Lasse Naukkarinen. Selostaja: Arto Tuominen. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 19 min.

 

Helsingin tuntomerkit

 

1969. Tuotanto: Filminor/Helsingin kaupunki. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Kuvaus: Antti Peippo. Käsikirjoitus: Pertti Maisala (kaupunkikuvan hahmotus Lynchin city image -teorian mukaisesti). Kuvaus: Antti Peippo. Musiikki: Otto Donner. Tehosteet: Anssi Blomstedt. Piirrokset: Erkki Mäkiö, Kari Nissinen & lasten piirroksia. Selostajat: Arto Tuominen, Bengt Ahlfors (ruotsinkielinen versio). Kesto: 16 min.

 

”Helsingin kaupunki asetti heinäkuussa 1967 toimikunnan kaupunkia esittelevän uuden lyhytvärielokuvan valmistamista varten. Toimikunta kääntyi 25 kotimaisen elokuvatuottajan puoleen ja pyysi näiltä käsikirjoitusehdotuksia n. 15 minuuttia kestävää, sekä koti- että ulkomaiselle yleisölle tarkoitettua elokuvaa varten, jonka tulisi herättää mielenkiintoa Helsinkiä kohtaan ja antaa informaatiota taiteellisen muodon puitteissa. Määräajan sisällä toimikunta sai kaikkiaan 37 käsikirjoitusluonnosta 18 tuottajalta. - - Toimikunta päätyi yksimielisesti ehdottamaan kaupunginhallituksen yleisjaostolle, että elokuvan valmistaminen annettaisiin Elokuvaosakeyhtiö Filminorille Risto Jarvan ja Pertti Maisalan laatiman Helsingin tuntomerkit -nimisen ehdotuksen pohjalta. Toimikunta piti tätä ehdotusta informatiivisena, asiallisena ja Helsinkiä monipuolisesti valaisevana. - - Suuremmassa määrin kuin mikään muu toimikunnan vastaanottamista käsikirjoitusluonnoksista Filminorin ehdotus rakentui johdonmukaisen, asiapitoisen ja tunteilusta vapaan idean varaan. Se tarjosi määrätyn näkökulman, josta Helsinkiä voitaisiin tarkastella filmaattisesti. Tämä näkökulma oli kaupunkikuvan jäsentely maamerkkien, pääväylien, solmukohtien ja näiden määrittelemien alueiden pohjalta. Käsikirjoitus antoi toiveita siitä, että tämä itsessään ehkä hieman teoreettinen, amerikkalaisen Kevin Lynchin kaupunkisuunnitteluideoihin pohjaava perusnäkemys voitaisiin toteuttaa kaupunkilaista, siis itse ihmistä, lähtökohtana käyttäen.”

(toimikunnan puheenjohtajan Bengt Bromsin puhe elokuvan ensiesityksessä 3.6. 1969)

Helsingin tuntomerkit jakaantuu haastattelu- ja piirrosjaksoon, ihmisiä ja kaupunkia, kaupunkikuvaa, kaupungin historiaa ja tulevaisuutta sekä tuloa Helsinkiin käsitteleviin jaksoihin.

”Helsingin tuntomerkkien esittely, etukäteen ajatellen Jarvan vahva laji, jäi yllättävän pintapuoliseksi ja kuivakkaaksi kuvasarjaksi.”
(Sakari Toiviainen)

 

Turvallisuutta metsätöihin

 

1969. Tuotanto: Filminor/Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva, Jukka Mannerkorpi. Käsikirjoitus: Jukka Mannerkorpi. Kuvaus: Antti Peippo. Tehosteet: Matti Kuortti, Anssi Blomstedt. Leikkaus: Risto Jarva. Piirrokset: Osmo Kaipainen. Selostaja: Veikko Honkanen. Kesto: 23 min.

 

Pakasteet

 

1969. Tuotanto: Filminor/Paulig Oy. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Jukka Mannerkorpi, Kullervo Kukkasjärvi, Risto Jarva. Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Tehosteet: Erkki Kurenniemi, Anssi Blomstedt, Matti Kuortti. Näyttelijät: Jukka Sipilä, Erik Helenius, Tarja Markus (ruotsalainen versio: Ulf Törnroth, Pertti Roisko, Margit Lindeman). Kesto: 15 min.

 

Suomalainen elokuvatiede ei ole vielä löytänyt tämän elokuvan esteettisiä, poliittisia ja filosofisia ulottuvuuksia, mutta tässä ne kaikki ovat säilyneet pakastettuina. Asialla ovat olleet maamme parhaat voimat, ja päänäyttelijä Jukka Sipilän tuntien kyseessä on ”must see” -tapaus.

 

Maaseudun tulevaisuus?

 

1970. Tuotanto: Filminor/Postisäästöpankki. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Pertti Maisala (työryhmä: Risto Jarva, Jaakko Salonen, Kirsti Kasnio, Atte Blom). Kuvaus: Antti Peippo, Lasse Naukkarinen. Musiikki: Otto Donner. Äänitys: Matti Kuortti, Timo Linnasalo. Miksaus: Finnvox/Tuomo Kattilakoski. Tekniset assistentit: Juhani Jotuni, Jukka Mannerkorpi, Erkki Peltomaa. Piirrokset: Kari Nissinen. Selostajat: Matti Oravisto, Jaakko Pakkasvirta, Titta Karakorpi. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 25 min.

 

”Vuonna 1970 Asuminen ja luonto sekä Kaupungissa on tulevaisuus saivat eräänlaisen jatko-osan, elinympäristöä käsittelevän trilogian kolmannen lenkin, kun Maaseudun tulevaisuus? valmistui, jälleen PSP:n kustantamana. Ehkäpä siitä kaavailtiin myös jonkinlaista tasapainottajaa kahden edellisen elokuvan kaupunkikeskeiselle ja -myönteiselle näkemykselle. Käsikirjoittaja Maisalan mukaan elokuva syntyi rutiinilla ja ilman innoitusta. Vaikka jälki on yhä taidokasta ja ongelman asettelut yhtä haastavia kuin ennenkin, elokuvasta näkyy, että tekijöiden sydän ei ole samalla tavalla mukana kuin kaupunkielokuvissa.

Jarva kuitenkin antoi ymmärtää, että juuri kaupunkielokuvia tehdessään hän pakostakin joutui kysymään, mikä sitten on oleva maaseudun tulevaisuus kaupungistumisen ja elinkeinorakenteen muuttumisen seurauksena. Elokuvan nimeen jätettiin harkitusti kysymysmerkki: siinä määrin arvoituksellisena - ellei peräti vieraana - maaseudun tulevaisuus näyttäytyi tekijöille  itselleenkin. Elokuva ei pyri antamaan ratkaisumalleja, ei edes ehdotuksia, vaan se tuo esille eri vaihtoehtoja varsin yleisluontoisella tasolla:

´Elintason nousu ja kulutuksen vapaus eivät kosketa kaikkia kansalaisia. Suuressa osassa maaseutua tulotaso on pysynyt varsin alhaisena. Jos tavoitteena on kansantulon mahdollisimman voimakas lisääminen, mikä on perinteellisten maaseutuelinkeinojen osa jatkuvasti kansainvälistyvässä markkinataloudessa?

Maataloudella on liikatuotantoa, mutta onko yhteiskunnalla varaa sijoittaa vuosittain maalta kaupunkiin muuttavat. Entä muuttajien sopeutuminen. Mikä on edullisin työttömyystyö yhteiskunnallisten rakennemuutosten aikana? Suurin osa Suomea on kehitysaluetta. Tulevatko köyhät köyhemmiksi ja rikkaat rikkaammiksi? Missä ratkaistaan maaseudun tulevaisuus?´

Yleisilmeeltään ja kuvastoltaan Maaseudun tulevaisuus? on edeltäjiään rauhallisempi ja lähempänä sovinnaisen tilauselokuvan linjaa. Se ei herättänyt polemiikkia eikä kukaan valittanut että informaatiota tuputettiin liian paljon tai liian yksisilmäisesti. Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat) näki kuvan ja tekstin suhteen luontevana ja elokuvan vaikutukseltaan herättävänä, sellaisena joka jää askarruttamaan ´maallikkoakin´, ja suositteli elokuvaa käytettäväksi kouluopetuksessa, lukioasteella sekä seminaareissa ja kerhoissa.”
(Sakari Toiviainen)

Maaseudun tulevaisuus? sai valtionpalkinnon. Perusteluissa lautakunta totesi Jarvan työn ”runsaasti asiaa sisältäväksi ja hyvin jäsennellyksi informaatioelokuvaksi. Yhteiskuntamme teollistuminen ja kaupungistumisen vaikutukset maaseutuun on kiinnostavalla tavalla liitetty kansainväliseen taloudelliseen kehitykseen. Elokuvallinen toteutus tukee varmoin keinoin asiasisältöä. Persoonalliset kommentit rakentuvat perinpohjaiselle yhteiskunnan muutosprosessin erittelylle.”

 

Yötäpäivää

 

1970. Tuotanto: Filminor/Yhtyneet Ravintolat Oy. Ohjaus: Jukka Mannerkorpi, Risto Jarva. Käsikirjoitus: Risto Jarva, Jukka Mannerkorpi, Kullervo Kukkasjärvi, Antti Peippo. Kuvaus: Antti Peippo, Erkki Peltomaa. Äänitys: Timo Linnasalo, Matti Kuortti. Leikkaus: Timo Linnasalo. Kesto: 11 min. (1. versio), 19 min. (II versio)

 

Filminorin tutkiva ryhmä kosteiden perustotuuksien äärellä. Tilaustyö Yhtyneille Ravintoloille ”sisälsi hyvää aineistoa tavallista uskaliaammin ja vauhdikkaammin käsiteltynä” (Sakari Toiviainen). Valitettavasti osa aineistosta oli tilaajalle liian uskaliasta, joten se jouduttiin jättämään pois virallisesta versiosta.

 

Pyhäsalmi - kaivosteollisuuden nykyaikaa

 

1970. Tuotanto: Filminor/Outokumpu Oy. Ohjaus ja leikkaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Risto Jarva, Kullervo Kukkasjärvi. Kuvaus: Antti Peippo, Liisa Helminen, Erkki Peltomaa. Äänitys: Matti Kuortti, Timo Linnasalo/Finnvox. Piirrokset: Kari Ropponen. Selostaja: Yrjö Tähtelä. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 20 min.

Uusittu versio 1975: Kuvaus: Erkki Peltomaa. Piirrokset ja animaatiot: Hannu Peltomaa. Englanninkielinen selostaja: Joseph Brady. Venäjänkielinen selostaja: Rostislav Holthauer.

 

Luonnon talous

 

1971. Tuotanto: Filminor/Postisäästöpankki. Ohjaus, käsikirjoitus ja leikkaus: Risto Jarva. (Lähdemateriaali: Georg Borgström, Erik Dahmén, Ilppo Kangas, Pentti Malaska, Raimo Näättä, Pertti Seiskari, Nalle Valtiala.) Kuvaus: Antti Peippo, Erkki Peltomaa. Äänitys: Matti Kuortti, Timo Linnasalo/Finnvox. Piirrokset: Kari Ropponen. Selostaja: Heikki Mäkelä. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 30 min.

 

”Risto Jarvan varsinaisena joutsenlauluna tällä (lyhytelokuvan) alueella voi ehkä pitää Luonnon taloutta, jonka takana oli vielä todellista innoitusta ja ´sosiaalista tilausta´: vuonna 1970 vietettiin luonnonsuojelun vuotta ja saman vuoden keväällä Jarva esitti Postipankille synopsiksen elokuvaan, jonka tarkoitus oli osallistua jo tuolloin käynnissä olleeseen luonnonsuojelukeskusteluun. Samalla suunnitelma oli luonteva jatko sille ympäristötematiikalle, jota olivat käsitelleet Asuminen ja luonto, Kaupungissa on tulevaisuus ja Maaseudun tulevaisuus?

- - Elokuva määriteltiin yleistajuiseksi perusteokseksi, joka kertoo luonnon kiertokulusta, ihmisen siihen aiheuttamista vaikutuksista sekä haittavaikutusten voittamisesta. Erityisesti pyrittiin painottamaan ympäristönsuojelun vastuukysymyksiä ja taloudellisia näkökohtia sekä jätteitä raaka-aineenaan käyttävän uuden tekniikan välttämättömyyttä.”

”Luonnon talouden näkökulma on riittävän avara sulkeakseen sisäänsä sekä menneisyyden esimerkit että tulevaisuuden pahaenteisen ounastelun, sekä yksityiskohtia että yleisluontoisia linjanvetoja. Elokuva muistuttaa, että luonnon pahoinpitely ei suinkaan alkanut teollisen vallankumouksen myötä: jo 3000 vuotta sitten kiinalaiset kaatoivat metsät ylängöiltään saadakseen lisää peltoa ja kärsivät sen vuoksi ankarista kuivuuden ja tulvien kausista. Parituhatta vuotta sitten kastelujärjestelmät suolasivat Mesopotamiassa maan valkoiseksi ja hedelmättömäksi. Espanjalaiset taas kaatoivat nykyisten kuivien keskiosiensa metsät ja sovelsivat samaa maanviljelystekniikkaa 500 vuotta sitten Meksikossa.

Elokuvassa esitetään, miten nykyinen teollisuus ja tekniikka ovat antaneet entistä enemmän mahdollisuuksia puuttua luonnon kiertokulkuun ja järkyttää sen tasapainoa. - - elokuva kertoo veden happipitoisuuden vähenemisestä, pohjaveden saastumisesta, ilman pilaantumisesta, öljystä, teollisuuden myrkyistä, savukaasuista ja muista saastejätteistä.

´Luonnon hallitsemiseksi sitä on toteltava´, sanoo selostusteksti paradoksaalisesti. Samalla kun todetaan yksioikoisen pyrkimyksen kasvuun ja tehokkuuteen kuluttavan yhä enemmän luonnonvaroja ja tuhoavan sellaista yhteistä omaisuuttamme kuin puhdasta ilmaa ja vettä, muistutetaan myös, ettemme kuitenkaan voi palata takaisin luontoon, emme edes läheiseen menneisyyteen. Teollisuus on elinehto ja useimmat joutuvat elämään kaupungeissa. ´Meidän on joko maksettava elintasostamme tai luovuttava siitä.´

Luonnon talous ei käsitä aihettaan ahtaassa mielesä, vaan laajentaa ongelman myös maailmantalouden ja -politiikan alueille: paremman tulevaisuuden ehdottomana edellytyksenä mainitaan ravinnon määrän lisääminen ja entistä oikeudenmukaisempi jako sekä maailmanlaajuisissa puitteissa että kunkin maan sisällä.”

”Jarvan ilmaisua ja käsittelytapaa tässä elokuvassa leimaavat yleisesti ottaen viileys, asiallisuus, tasapainoisuus. - - Luonnon taloudessa ei enää ole edeltävien ympäristöelokuvien paloa, hyökkäävyyttä, kuvista ja tekstistä ja niiden vuorovaikutuksesta solkenaan iskeviä rinnastuksia ja ironisia latauksia. Kuvat köyhän perheen häädöstä kerskakulutuksen kuvien vastapainona ovat enemmän surumielisessä kuin satiirisessa vaikutuksessaan lähinnä tällaista lähestymistapaa.

Luonnon talous osaa erinomaisesti käyttää piirrostekniikkaa, musiikkia, niin vanhaa kuin uuttakin dokumenttikuvastoa. Kuvien ja äänten taidokkaassa rakennelmassa kaunis kuvaus ja taloudellinen leikkaus ovat korvanneet kokeilevan ja hurjastelevan mielen. Luonnon talous on jo lähellä sovinnaisen tilauselokuvan ilmettä, paitsi asiansa ja toteutuksensa tason puolesta. Joka tapauksessa se on enemmän opetuselokuva kuin keskustelupuheenvuoro tai alustus, mitä Asuminen ja luonto, Kaupungissa on tulevaisuus tai vielä Nainen ja yhteiskunta olivat ensisijaisesti olleet.

Luonnon talous on siis sekä kypsynyttä että väsähtänyttä Jarvaa. Samalla se osoittaa tilauselokuvan rajoitukset, jotka ennen pitkää tulevat vastaan kelle tahansa lajia tiiviisti viljelevälle elokuvantekijälle: ihanteellisuus, kokeilevuus, vimmaisuus laantuvat tai etsiytyvät ilmaisun tavanomaisempiin uomiin. Eron huomaa, jos vertaa Luonnon taloutta nuoren Timo Linnasalon samana vuonna valmistuneeseen, samaa aihetta käsittelevään lyhytelokuvaan Luonto ja työ, joka oli riippumattomasti rahoitettu tuotanto, näkökulmaltaan melkoisesti haastavampi ja tyyliltään rajumpi.”

(Sakari Toiviainen)

”Selkeällä, helppotajuisella ja kauniilla kerronnallaan Luonnon talous sijoittuu Jarvan parhaiden pamflettielokuvien joukkoon. Siirtymät hyvinvointiyhteiskunnan tuhlauksesta luonnonrikkauksiin ja koskemattomaan luontoon silloin kun se on kauneimmillaan muodostavat hyvin hallitun kokonaisuuden, jossa musiikki ja ääni kommentoivat kuvan sisältöä. Luonnon kiertokulkua havainnollistetaan tehokkaasti piirretyillä jaksoilla. Kuvien väriasteikko tekee ne kauniiksi niissä lyhyissä jaksoissa, joissa niillä on lupa olla kauniita.”

(Greta Brotherus, Hufvudstadbladet)

Luonnon talous sai valtionpalkinnon.

 

Kuluttaja

 

1972. Tuotanto: Filminor/Postisäästöpankki. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Annikki Ukkonen, Risto Jarva, Timo Linnasalo. Kuvaus: Erkki Peltomaa (16 mm). Äänitys: Matti Kuortti, Timo Linnasalo. Leikkaus: Risto Jarva, Timo Linnasalo. Piirrokset: Jorma Hautala. Selostaja: Raiku Kemppi. Laboratorio: Suomi-Filmi Oy. Kesto: 28 min.

 

”Luonnon talous ja Kuluttaja olivat Risto Jarvan ja Postipankin viimeisiä yhteisä yrityksiä ´tiedostavan ja taiteellisen´ lyhytelokuvan alueella. Jälkimmäinen kartoittaa tuttuun havainnolliseen ja poleemiseen tapaan tuotannon ja kulutuksen noidankehää, kulutushysterian ilmiöitä ja esittää vaihtoehtona avaramman ja monipuolisemman näkemyksen elintasosta, johon kuuluvat yhtälailla ruumiillinen, henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Kuluttajan toteutus ei kuulu Jarvan lyhytelokuvatuotannon eloisimpiin ja mieleenjäävimpiin.”

(Sakari Toiviainen)

 

Sähkölaitos rakentaa

 

1973. Tuotanto: Filminor/Helsingin kaupungin sähkölaitos. Ohjaus ja käsikirjoitus: Kullervo Kukkasjärvi, Risto Jarva. Kuvaus: Erkki Peltomaa. Äänitys: Timo Linnasalo, Matti Kuortti/Finnvox. Leikkaus: Timo Linnasalo. Selostajat: Esa Hellgrén, Leo Nummela. Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy. Kesto: 13 min.

 

Ystävien seurassa

 

1977. Tuotanto: Filminor/Suomi-Neuvostoliitto-Seura. Ohjaus: Risto Jarva. Käsikirjoitus: Kari Kyrönseppä, Jukka Mannerkorpi, Kalevi Lehtinen, Risto Jarva. Kuvaus: Lasse Naukkarinen, Erkki Peltomaa (16 mm). Äänitys: Matti Kuortti. Leikkaus: Risto Jarva, Matti Kuortti, Timo Linnasalo. Apulaisohjaaja: Jukka Mannerkorpi. Laboratorio: Suomi-Filmi Oy. Kesto: 28 min.