1918 – HUUTOJA JA KAIKUJA

Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista

Elokuvateatteri Orion 3. – 4.2.2018

Seminaari sisällissodan dokumenttielokuvista pureutuu moniin sodan synnyttämiin universaaleihin teemoihin. Ohjelmistona on niin dokumentaristi Seppo Rustaniuksen uraauurtavia teoksia kuin 2000-luvun tulkintojakin.

Seminaarin puhujavieraina ovat elokuvantekijöiden ohella mm. kirjailija Anneli Kanto, pappi Heikki Palmu, dosentti Ulla-Maija Peltonen, FT Aapo Roselius sekä erikoistutkijat Jukka Kukkonen ja Jari Sedergren.


Seppo Rustaniuksen kiistelty ja Yleisradiossa aikanaan sensuroitu Sotapapit (1981) nähdään nyt alkuperäisessä muodossaan ja se virittää keskustelun kirkon roolista sodassa. Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) kertoo 20 000 punaorvon kohtalosta sodan jälkeen. Punaiset esiliinat (1997) oli ensimmäinen punakaartissa toimivista naisista kertova dokumentti. Uhrit 1918 (2008) kuvaa hyytävästi, kuinka kaikista tulee lopulta sodan uhreja, kun kauhu ja terrori saavat vallan.

Seminaarissa esitetään myös vapaussodan muistoa vaaliva epävirallinen juhlafilmi Sama kaiku on askelten (1968), jonka toteutti Reino Palmroth alias Palle.

Uutta tuotantoa ovat Sini Järnströmin tunteikas lyhytelokuva Hilja, punaisen tyttö (2006), jossa 101-vuotias nainen muistelee sodan ja siitä vaikenemisen vaikutusta. Kaisa Salmen performanssinsa pohjalta toteuttamassa Fellmanin pellossa (2013) 10 000 ihmisen väkijoukko valtaa paikan, jossa sijaitsi aikoinaan Lahden pahamaineinen vankileiri. Menneisyys ja nykyisyys risteävät, sisäinen ja ulkoinen ääni vie katsojan sisälle kansakunnan muistiin. Seminaarin yhteydessä nähdään myös ensiesityksenä Kaisa Salmen vastikään valmistunut Veripelto (2018).

Elokuvateatteri Orion, Eerikinkatu 15 Helsinki
Vapaa pääsy.

Yhteistyössä DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaali ja KAVI

OHJELMA

Lauantai 3.2.2018

Klo 10 Sisällissodan autenttinen dokumenttielokuvamateriaali: totuuden ja lavastuksen kuvat.
erikoistutkija Jari Sedergren

Klo 10.15 Sisällissodan valokuvat ja valokuvaajat.
erikoistutkija Jukka Kukkonen

Klo 10.45 Reino Palmroth: Sama kaiku on askelten (1968) 23 min
Reino Palmrothin eli Reino Hirvisepän eli Pallen tuotantoyhtiön tekemä dokumentti, joka on koottu vanhasta jääkäri- ja vapaussotamateriaalista. Elokuva oli Suomen vapaussodan epävirallinen 50-vuotisjuhlafilmi.
erikoistutkija Jari Sedergren

Klo 11.15 Sini Järnström: Hilja, punaisen tyttö (2006) 11 min
Elokuva kertoo vuoden 1918 tapahtumista 101-vuotiaan Hilja Virtasen näkökulmasta. Hiljan isä oli punakaartilainen. Muistot sodasta ja niistä vaikeneminen ovat vaikuttaneet Hiljan koko elämään.
Tekijähaastattelu

TAUKO. Aulassa kahvio

Klo 12.00 Kaisa Salmi: Fellmanin pelto (2013) 23 min
Taiteilija Kaisa Salmi ohjasi Lahden Fellmaninpuistossa huhtikuussa 2013 performanssin Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti. Tapahtumaan osallistui 10 000 ihmistä ympäri Suomea. Performanssi pohjautui sisällissodan 1918 suurimman vankileirin tapahtumiin Lahdessa. Dokumentaarinen elokuva yhdistää Suomen kaikkien aikojen suurimman performanssin, viiden päähenkilön tarinan sekä runomuotoisen tekstin, jota kymmenet vapaaehtoiset lukevat kameralle.

Klo 12.25 Kaisa Salmi: Veripelto (2018) 8 min.
Vanginvartija sovittaa sukunsa traumaa kaivamalla hautaa Veripelto-peformanssissa Kouvolan Jättömaalla, samassa paikassa mihin 1918 ensin teloitettiin valkoisia ja sitten punaisia.

Elokuvan ensiesitys. Tekijähaastattelu

Klo 12.45 Seppo Rustanius: Sotapapit (1981) 37 min
Kiistelty (ja tv:ssä osin sensuroitu) televisiodokumentti aiheesta Suomen kirkko, papisto ja sota itsenäisen Suomen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä vuoden 1918 sisällissodasta toisen maailmansodan päättymiseen.
Keskustelu elokuvan sensuroinnista ja poliittisesta merkityksestä
pappi Heikki Palmu ja Seppo Rustanius

Sunnuntai 4.2.2018

Klo 10 Seppo Rustanius: Punaorvot valkoisessa Suomessa (1999) 55 min
Elokuva kertoo mitä tapahtui niille 20 000 punaorvolle, jotka verinen sisällissota jätti jälkeensä. Punaorpojen sankka joukko yritettiin sijoittaa ja sopeuttaa valkoiseen Suomeen. Lapsia siirrettiin Pohjanmaalle uudelleen kasvatettavaksi, perustettiin punaorpokoteja ja osa eli niukkaa elämää äitinsä tai sukulaistensa hoivassa. Tässä elokuvassa virallisen historian unohtamat punaorvot saavat vihdoinkin äänensä kuuluville.
dosentti Ulla-Maija Peltonen

klo 11.15 Seppo Rustanius: Punaiset esiliinat (1997) 65 min
Elokuva naisista Suomen punakaartissa 1918. Ensimmäinen aihetta käsittelevä dokumentti.
kirjailija Anneli Kanto

Klo 12.45 Seppo Rustanius: Uhrit 1918 (2008) 52 min
Elokuva sisällissodan 1918 uhreista – voittajista ja häviäjistä. Vuoden 1918 sisällissodan aikana ja varsinkin sen jälkeen teloitettiin tuhansia suomalaisia. Teloituksista olivat vastuussa erityisesti voittajat. Elokuva kertoo tästä kauhun ja terrorin ajasta kahden ihmisen kautta. Toinen miehistä oli teloittaja, toinen teloitettu. Molemmat olivat sodan uhreja.

FT Aapo Roselius

Kuvia seminaaripäiviltä

 

Seppo Rustanius
Anneli Kanto
Sini Järnström
Kaisa Salmi
Aapo Roselius
Heikki Palmu
Ulla-Maija Peltonen
Jukka Kukkonen
Jari Sedergren

Graniittipoika (1979)

Graniittipoika on alaotsikoltaan Elokuva Wäinö Aaltosen tuotannosta. Pohjimmiltaan kyse on  ehkä sittenkin jostain muusta, nähtynä kansalliskuvanveistäjämme Aaltosen teosten sekä vanhan valokuva- ja filmimateriaalin kautta.

Wäinö Aaltonen (1894-1966) luonnosteli hänelle ilmeisen rakasta Graniittipoika-veistostaan jo vuonna 1916 ja toteutti siitä eri versioita 1917-1920. Veistos on arvoituksellinen ja monitulkintainen kuin Leonardo da Vincin Mona Lisa -maalaus. Pää alaspäin suunnattu, paikalleen jähmettynyt, puoliksi sisään päin kääntynyt pikkupoika (vain kolmivuotiaaksi väitetty) saattaa näyttäytyä ujona ja arkana. Hänen silmissään ja olemuksessaan voi nähdä – tai niihin projisoida – surua ja alistumista, pelkoa ja jopa kauhua. Mutta myös uhmakkuutta ja peräänantamattomuutta, sisäistä vastarintaa. Ennenaikaista vanhenemista, elämisen  edellytysten hupenemista, kenties peräti varhaiskypsää elämän ja kuoleman ironian tajua.

Peipon elokuvassa ei ole minkäänlaista selostusta eikä siinä muutenkaan puhuta sanaakaan. Alussa annetaan katsojalle kuitenkin avain tekstimuodossa: Graniittipoika 1917, Vuoden 1918 sotaorpo, sotien 1939-1944 sankarivainaja. Tämän kehyksen varaan rakentuu elokuvan kuvasto, jossa näytetään kansalaissodan sekä talvi- ja jatkosodan uhreja. Suomi ei näyttäydykään yhtenäisenä , vaan kahtiajakautuneena maana, jolla on kaksi historiaa tai historiankirjoitusta.

Punaisena lankana on Aaltosen usein teräksistä maskuliinista uhoa pursuavien sankarillis-isänmaallisten veistosten leikkaaminen ristiin sotien vainajien joukkohautojen kanssa. Elokuva näyttää mitä tapahtui viattoman graniittipojan sukupolvelle – jonka Peippo yhdistää tavalliseen kansaan –  miten se uhrattiin teuraaksi rintamille. Peippo fokusoi murtumaan Aaltosen virallisten pönäköiden monumenttien panssarissa kuvanveistäjän oman hienon nuoruudenteoksen kautta, jossa näkyy kiveen veistetyn pojan haavoittuvuus ja inhimillisyys. (Aaltonen oli mainettaan laaja-alaisempi taiteilija, joka teki varhain jopa kubistisia veistoksia, myös maalasi.)

Peipon teos ei yritäkään tarjota historiatieteellistä analyysiä viittaamiinsa monisyisiin tapahtumiin. Tämä ei ole sen tehtävä eikä vähennä sen merkitystä. Se on yksi harvoja avoimesti, painokkaasti ja nimenomaan aidosti pasifistisia elokuvia mitä Suomessa on tehty. Kamera tutkii meihin suunnattuja kasvoja, suoria, haastavia, lävistäviä katseita. Teos osoittaa suurta pelkistyksen taitoa ja elokuvallista  ilmaisuvoimaisuutta. Äänetön, pidätetty tunne  – Aaltonen itse alkoi kuuroutua jo nuorena – kasvaa pakahduttavaksi.

Vaikka Graniittipoika on vain 10 minuutin pituinen, se on eittämättä yksi Antti Peipon pääteoksista. Se on myös hänen henkilökohtaisimpia töitään, Sijaisen ilmeinen rinnakkaisteos. Heikki Valpolan hienovaraisen musiikin myötävaikutuksella tunnemme olevamme isiemme ja isoisiemme historian suuren arvoituksen äärellä.

Graniittipoika sai kunniamaininnan Tampereen elokuvajuhlilla 1979.

Markku Varjola (2017)

 

 

ohjaus Antti Peippo

käsikirjoitus Antti Peippo, Olli Soinio, Pekka Aine ja Marjaleena Virtanen

kuvaus Pekka Aine ja Antti Peippo

äänitys Olli Soinio ja Matti Kuortti

musiikin äänitys Paul Jyrälä

leikkaus Juho Gartz

musiikki Heikki Valpola

 

10 min.