KATARIINA LILLQVIST retrospektiivi 28.10. -11.11.2019

Animaatiotaiteilija Katariina Lillqvistin retrospektiivi käynnistyy Cinema Orionissa maanantaina 28.10.  Kahdessa näytöksessä esitetään Lillqvistin taianomaisia nukkeanimaatioita, romani- ja kurditarinoita sekä Franz Kafka-filmatisointeja. Lisäksi dokumenttielokuvien näytöksen osana 11.11. on romanimusiikin konsertti, jossa esiintyvät mm. mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors ja Latšo Džinta -yhtye. Konsertilla kerätään varoja romanikulttuurin museolle.

Katariina Lillqvist (s. 1963) on käsikirjoittaja, ohjaaja sekä tuottaja, joka on animaatioelokuvillaan kirjoittanut uudelleen Euroopan historiaa. Hän sai hiljattain Master of Animation –elämäntyöpalkinnon, yhtenä nukkeanimaatiogenren merkittävimmistä tekijöistä.

Lillqvistin kauniit nuket ovat saaneet vaikutteita tšekkiläisestä perinteestä. Hänen tavaramerkkinään ovat vanhat ja vahvat eurooppalaiset tarinat, jotka on tuotu tähän päivään. Sarajevon tilannetta kuvaa Maalaislääkäri (1996), romaniyhteisöjen tilanteesta muuttuvassa Euroopassa kertoo Romanien peili (2001), pohjoisen perinteen katoamista käsittelee Uralin perhonen (2008) ja Espanjan sisällissodan käänteisiin pureutuu Radio Dolores (2016) – muun muassa näiden töidensä kautta Lillqvist käsittelee eurooppalaista mielenlaatua pureutuen sen traumaattisiin historian käänteisiin.

Lillqvist on työskennellyt Prahassa vuodesta 1989 jolloin hän perusti sinne itsenäisen osuuskuntamallisen tuotantoyhtiön Camera Cagliostron. Cagliostro on sittemmin jatkanut toimintaansa myös Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Espanjassa. Tällä hetkellä Lillqvist jakaa aikansa Lapinlahteen Helsinkiin rakentuvan Romaanikulttuurin museon, Teijon Ruukinkylässä sijaitsevan animaationäyttelynsä ja ensimmäisen pitkän fiktioanimaationsa Mestari ja Margaritan (tarina tunnetaan myös suomennoksena Saatana saapuu Moskovaan) toteuttamisen välillä.

Retrospektiivin ovat toteuttaneet yhteistyössä Risto Jarva -seura ry. ja Elävän kuvan keskus ELKE ry.

Lisätiedot:

Risto Jarva -seura ry. / Ville Suhonen

pj.ristojarvaseura@gmail.com

Katariina Lillqvist

katariina.lillqvist@gmail.com

romanikulttuurinmuseo.com

Elokuvasarjan liput myynnissä

https://cinemaorion.fi/erikoisnaytokset/katariina-lillqvist-retrospektiivi/

 

KATARIINA LILLQVIST RETROSPEKTIIVI

Cinema Orionissa 28.10.  – 11.11.2019

Ohjaaja Katariina Lillqvist on näytöksissä tekijävieraana. Animaationäytöksissä häntä haastattelee animaatiotutkija Tuula Leinonen.

MA 28.10. KLO 17.00 

Hiilisangolla ratsastaja (1992)

Kamarihaikara (1993)

Romanien peili (2001)

Mustan Saaran legenda (2002)

Laulu hirsipuista (2002)

Faruza (2011)

 

MA 4.11. KLO 17.00 

Tyttö ja Sotamies (1995)

Maalaislääkäri (1996)

Uralin Perhonen (2008)

Radio Dolores (2016)

 

MA 11.11. KLO 17.00

Eihän tämä maa minun omani ollut (2008)

Dokumenttielokuva Suomen romanien historiasta, kulttuurista ja nykypäivästä. Keskushenkilönä elokuvassa nähdään laulaja Hilja Grönfors.

Romanimusiikin konsertti, Hilja Grönfors ja Latšo Džinta sekä yllätysvieraita. Konsertin tuotto menee Romanikulttuurin museolle. Lisätietoja: www.romanikulttuurinmuseo.com

Arvoisa herra Tarzan (2003)

Dokumentti legendaarisesta suomalaisesta sirkustaiteilijasta Kalle ”Caru” Nymanista.

 

 

 

EIJA POKKINEN – Kiiltokuvatyttö

Eija Pokkisen muistelmateoksen julkistustilaisuus sekä elokuvien sarja Cinema Orionissa 30.9. – 21.10.2019

Eija Pokkinen (s. 1939) oli pariisilaistunut kansainvälinen valokuvamalli, kun ura johti elokuvarooleihin Risto Jarvan Onnenpelissä ja Jaakko Pakkasvirran Vihreässä leskessä. Myöhemmin hän oli naispääosassa amerikkalaisessa elokuvassa Distance sekä pienemmissä rooleissa Jarvan elokuvissa Loma ja Jäniksen vuosi. Pokkinen on työskennellyt myös arvostettuna suomentajana, mm. kymmenien elokuvaklassikoiden kääntäjänä. Pokkisen muistelmateos Kiiltokuvatyttö ilmestyy 30.9. ja julkistustilaisuus vietetään tuolloin klo 17.30 Orionissa.

Merkkivuottaan viettävän taiteilijan kunniaksi elokuvateatteri Orion esittää Eija Pokkisen elokuvien sarjan.

TULOSSA OLEVAT NÄYTÖKSET:

MA 30.9. KLO 17.30 

Onnenpeli (Risto Jarva, Suomi, 1965, 95 min, K 12). Onnenpeli on Eija Pokkisen ensimmäinen elokuva. Hänellä on siinä yksi pääosista kansainvälisenä valokuvamallina ja mannekiinina, jollainen itsekin oli. Ennen elokuvaa on Eija Pokkisen muistelmateoksen Kiiltokuvatyttö (Docendo) julkistustilaisuus. Pokkista haastattelee toimittaja Päivi Istala.

TO 3.10 KLO 18.00

Vihreä leski (Jaakko Pakkasvirta, Suomi, 1968, 76 min, K12, 35 mm). Vihreä leski on 1960-luvun suomalaisia avainelokuvia – aikansa kohutuimpia – ja Eija Pokkisen suuri voittoisa pääosa. Näytös järjestetään yhteistyössä Näyttelijäliiton kanssa osana Lähikuvassa näyttelijä -sarjaa. Vieraana Eija Pokkinen, keskustelun vetää Satu Kyösola.

MA 7.10. KLO 17.30 LYHYTELOKUVAT (näytöksen kesto n. 60 min):

Pockpickeeli katkelmia helsinkiläisen porvarisnuoren elämästä on Peter von Baghin varsinainen esikoiselokuva. Pertti Maisalan kanssa ohjattu underground-henkinen lataus levittäytyy  Helsingin kaduille, joita olemassaoloa pohtiva idealistinen päähenkilö (Sulevi Peltola) filosofisesti flaneeraa. Porvarillinen sielunmaisema seivästyy ironian ja satiirin kautta. (Peter von Bagh & Pertti Maisala, Suomi, 1968, 19 min. S)
Ugo Rosellin Senso e anagramma on tuntematon löytö ja harvinaisuus. Leikkaukseen perustuvassa kollaasissa tutkaillaan länsimaisessa populaarikulttuurissa vallitsevaa naiskuvaa ja naisen kaupallistamista kulutuksen ja mainonnan eroottisena objektina. Yhtenä valokuvamalleista esiintyy Eija Pokkinen, joka työskenteli (myös) Italiassa. (Ugo Roselli, 1970, 13 min)
Nainen ja yhteiskunta on Risto Jarvan poleemisten, yhteiskunnallista keskustelua käyvien dokumenttien valioita (ja sai valtion elokuvapalkinnon). Naisihanne ja naisen arkitodellisuus, sukupuoliroolit ja naiseen kohdistuvat patriarkaaliset asenteet saavat terveellistä tuuletusta elokuvassa, jota naiset ovat olleet kirjoittamassa. Eija Pokkinen nähdään lavastetuissa osuuksissa. (Risto Jarva, 1968, 30 min, S)

TI 15.10 KLO 19:00

Distance (Anthony Lover, USA, 1975, 93 min, 35 mm). Anthony Loverin ohjaama indietuotanto Distance (1975) kuvaa pariskuntien ongelmia 1950-luvun Yhdysvalloissa. Toisiinsa kietoutuvissa tarinoissa vaikeuksia aiheuttavat niin rotujenväliset ristiriidat kuin uskottomuus. Eija Pokkinen esittää naispääosassa saksalaista Gretaa, joka on naimisissa tummaihoisen kersantin (Paul Benjamin) kanssa.

MA 21.10. KLO 17:00

Loma (Risto Jarva, Suomi, 1976, 113 min, K7, 35 mm). Auringossa, värissä ja huumorissa kylpevä Loma oli Jarvan suosituin elokuva: se sai ensi-iltakierroksellaan yli puoli miljoonaa katsojaa. Miespuolinen pankkivirkailija Niemi (mainio Antti Litja) halajaa talviolympialaisiin, mutta eksyy suksineen Rodoksen aurinkorannalle tyhjätaskuna naisen papereilla ja matkalaukulla. Eija Pokkinen esittää Niemen unelmien naista.

 

LASSE NAUKKARINEN RETROSPEKTIIVI 12.8.-16.9.2019 Orionissa

Lasse Naukkarinen on suomalaisen dokumenttielokuvan Grand Old Man, jonka mittava ura ulottuu kuudelle vuosikymmenelle.

Suomi dokumentaristin ympärillä on muuttunut, näin Naukkarisen elokuvatkin. Hän aloitti suomalaisen poliittisen elokuvan perusteoksilla, tarkkaili maailmaa havainnoivan elokuvan keinoin, löysi henkilökohtaisen dokumenttielokuvan ja jalosti pohtivaa esseemuotoa eteenpäin. Mestarin elokuvat katsovat tarkasti niin koko yhteiskuntaa kuin yksilön kokemustakin – aina myötäeläen, lämmöllä ja huumorilla.
 
Elokuvateatteri Orionissa on nyt tilaisuus nähdä Suomi ja sen muuttuminen Lasse Naukkarisen silmin. Mitä oli 1970-luvun poliittinen uho? Entä 1980-luvun yksilöllisyyttä korostava nousukausi? Mitä on olla nuori? Mitä on olla vanha? Mitä on olla taiteilija?
 
Naukkarinen näkee, tarkkailee, pohtii ja oivaltaa elokuvissaan, jotka kertovat niin yhteiskunnasta kuin yksilöistäkin – aina myötäeläen, lämmöllä ja huumorilla.
 
Tämä tekijäsarja järjestetään yhteistyössä Risto Jarva -seuran kanssa.
 
Lasse Naukkarinen on paikalla elokuviensa esityksissä, esittelee niitä ja keskustelee yleisön kanssa.
 
Solidaarisuus (1970)
Sarjassa nähdään seuraavat elokuvat:
MA 12.8. klo 17.30           SOLIDAARISUUS (1970) + TASAVALLAN PÄIVÄKIRJA (1971) 63 min
MA 19.8. klo 17.30           OLIPA KERRAN UTOPIA (2004) 90 min
MA 26.8. klo 17.30          TAITEILIJAELÄMÄÄ (1999) & KOULULAISEN ELÄMÄÄ (2002) 90 min
MA 2.9.klo 17.00             MIINAVAARA!  (2001) 89 min
MA 9.9. klo 17.30            POSTIKORTTI JA PEILI (1992) 90 min
MA 16.9. klo 17.30           NO COMMENTS (1985) 86 min

Vieraana YRJÖ TÄHTELÄ

Ohjaajana, näyttelijänä, tuottajana ja mm. Yleisradion kirjeenvaihtajana toiminut Yrjö Tähtelä (s. 1936) on vieraana kahdessa erikoisnäytöksessä Cinema Orionissa 25.11. ja 2.12.2019, joissa esitetään 1960-luvun moderneja harvinaisuuksia Tähtelän tähdittämänä. Monialainen taiteilija on jo pitkään ollut myös aktiivinen romanikulttuurin puolestapuhuja ja analysoija.

Molemmissa näytöksissä Tähtelää haastattelee Päivi Istala.

25.11. klo 17.30 Eino Ruutsalo: Hetkiä yössä (1961)

Kohtaa yövartija Kristus Helsingin yössä!

”Sitten Nyrki Tapiovaaran Varastetun kuoleman ei kukaan ole käyttänyt Helsinkiä hyväkseen yhtä tehokkaasti kuin Ruutsalo”, ylisti Helsingin Sanomien arvostelija Juhani Lindström Eino Ruutsalon esikoisohjauksen miljööntajua. Ja totta se onkin: Hetkiä yössä on Helsinki-elokuvien joukossa todellinen kätketty aarre, josta monet alaan perehtyneet kirjatkin vaikenevat. Suomalaisen modernin elokuvan historiassa Ruutsalo oli heti Maunu Kurkvaarasta seuraava, mutta hänen uransa pitkän elokuvan puolella jäi enemmänkin kokeiluiksi kuvataiteilijana. Hetkiä yössä -elokuvan syyskesäisen pimeät, jopa pariisilliset Helsinki-tunnelmat lupaavat kuitenkin paljon ja Yrjö Tähtelän suoritus yövartija Kristuksena on omaleimaisuudessaan vailla vertaa.

Ruutsalon elokuvassa voi bongata ohimennen mm. Raimo Jääskeläisen alias Monsieur Mossen sekä puussa kiipeilevän ja jumalan olemassaoloa pohtivan 10-vuotiaan Christer ”Cisse” Häkkisen.

https://cinemaorion.fi/elokuvat/hetkia-yossa/

2.12. klo 17.30 Jarno Hiilloskorpi: Varjostettua valoa (1962)

Elokuva, jonka näytöksissä oli tarjolla ensiapua!

60-luku ei ollut pelkkää Jarvaa, Niskasta ja Spedeä. Vuosikymmenellä teki debyyttinsä moni lupaavalta vaikuttanut ohjaaja, jonka ura katkesi kuitenkin yhteen tai kahteen elokuvaan. Yksi heistä oli Jarno Hiilloskorpi, jonka 22-vuotiaana ohjaama esikoinen Varjostettua valoa otettiin vastaan huomattavan innostuneesti. Usko itsenäiseen tuotantoon on ollut vahva levittäjä SF:lläkin, sillä elokuva sai Helsingin ensi-iltansa poikkeuksellisesti peräti neljässä elokuvateatterissa. Tarina tapahtuu pitkälti sairaalassa ja on ilmiselvästi innoittunut aikansa valkokankaan, television ja kioskikirjaallisuuden suositusta lääkäriviihteestä, joskin se uppoutuu monta astetta kuumeisemmin kirurgisten operaatioiden konkretiaan. Ensi-iltakierrokseen mahdollisiin pyörtymiskohtauksiin varauduttiin jopa päivystävällä sairaanhoitajalla!

https://cinemaorion.fi/elokuvat/varjostettua-valoa/