Elina Salo (s. 1936) tupsahti valkokankaille parikymppisenä, säännellyistä studiopuitteista eloon ja riemuun herättävänä näyttelijänä, tyttömäinen hahmo – milloin naapurista, milloin kauempaa; lumoava sekoitus lapsenomaista, ikuista kesää lietsovaa viattomuutta ja itsetietoista kujeilua omaehtoisempien aikojen saapumisesta.
Aina 50-luvun huvitteluista 60-luvun uuteen aaltoon ja 70-luvun vakavuuteen Salo pysyi luottokasvona, valkokankaalla usein kuitenkin harmillisesti vain sivurooleissa. Ensimmäinen suuri tehtävä oli Aarne Tarkaksen Rintamalotassa (1956). Aikansa arvostetuimpiin komedioihin lukeutuva Justus järjestää kaiken (1960) tutustutti keksijänuorukaisen tyttöystävään Bellaan, kunnes Työmiehen päiväkirja (1967) räjäytti pankin – Elinasta tuli hetkessä uuden aallon ja osallistuvan elokuvan keulakuva.
MA 11.10. KLO 17 RINTAMALOTTA (1956, Aarne Tarkas, 84 min, K16, 35 mm) Ennen elokuvaa Sisko Rytkönen kertoo Elina Salon upeasta urasta.
Mitä tapahtuikaan Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen elokuvaversion jälkeisenä kesänä 1956 Suomessa? Tehtiin tietysti seuraavaa sotaelokuvaa. Porkkalan maastossa kuvattu Rintamalotta kertoo jo nimellään, että näkökulma kohdistuu nyt naisiin. Pääosassa on Leena Häkinen, jonka näyttelemän Irman lottatovereina nähdään Eila Pehkonen, Pia Hattara ja tietenkin Elina Salo ensimmäisessä suuremmassa roolissaan. Pienimuotoinen Rintamalotta on suuri elokuva siinä mielessä kuinka rohkeasti ja varhain se nostaa esiin vähemmälle huomiolle jääneen näkökulman sotaan. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tuli pieni lottaelokuvien buumi.
MA 1.11. KLO 17 JUSTUS JÄRJESTÄÄ KAIKEN (1960, Lasse Pöysti, 89 min, S, 35 mm)
Haluatko tulla onnelliseksi? Ehkäpä työtön keksijä Justus (Lasse Pöysti) voi auttaa. Hän on perustanut asiakkaitaaan auttavan yhtiön yhdessä kodittoman Bellan (Elina Salo) kanssa. Oman aikamme monenkirjavaa valmennus- ja terapiakulttuuria yllättävästi ennakoiva Justus järjestää kaiken perustuu 1950-luvun lopun suositun tv-ohjelman Justus-hahmoon. Aikalaiskritiikissä Justusta verrattiin jopa Chapliniin. Ennen kaikkea Justuksen eriskummalliset keksinnöt auringonvalolla toimivasta herätyslaitteesta sanomalehdenkuljettimeen lienevät vaikuttaneet Spede Pasaseen. Tällä sangen onnistuneella komediallaan Lasse Pöysti jätti jäähyväiset elokuvaohjaajan uralleen.
MA 15.11. KLO 17 MINKKITURKKI (1961, Aarne Tarkas, 91 min, S, 35 mm)
Toimivan elokuvan voi tehdä vaikka vaatekappaleesta, sen todistaa Minkkiturkki. Kiertäessään henkilöltä toiselle turkki alkaa heijastaa koko yhteiskuntaa, sen ylä- ja alatasojen välistä sanatontakin vuorovaikutusta. Ensin vanhuuseläkelaitoksen pääjohtaja lahjoittaa sen rakastajattarelleen, joka taas vie sen panttilainaamoon… Eräässä vaiheessa turkki kelpaa juhlatamineeksi Elina Salon näyttelemälle opiskelijalle. Ohjaaja Aarne Tarkas teki ulkokuvauksia ”sääntöjen vastaisesti” pimeimpään talviaikaan, mikä tuo poikkeuksellisen tenhoavaa taustaa salonkikomedian ja hellahuonehupailun velmulle vuorottelulle.
MA 22.11. KLO 17 TIE PIMEÄÄN (1962, Ossi Skurnik, 103 min, K16, DCP)
Erityisesti leikkaajana (Punainen viiva, Kaasua, komisario Palmu!) ansioituneen Ossi Skurnikin ainoaksi jäänyt ohjaustyö on harvinaisen korkeatasoinen esimerkki kotimaisesta psykologisesta trilleristä. Jarno Hiilloskorpi esittää nietzscheläiseen yli-ihmisteoriaan viehtynyttä lakitieteen ylioppilasta, joka suunnittelee täydellistä murhaa. Elina Salo nähdään tyttöystävänä, joka epätoivoisesti yrittää estää nuoren miehen aikeet. Hillitysti etenevän elokuvan tunnelma on kohtauksesta toiseen vahva.
MA 6.12. KLO 15 TYÖMIEHEN PÄIVÄKIRJA (1967, Risto Jarva, 92 min, K12, 35 mm)
Aikansa kirkkain peili on tämä ohjaaja Risto Jarvan lopullinen läpimurto ja maineen luoja, suomalaisen yhteiskunnallisen elokuvan lujasti valettu peruskivi. Työmiehen päiväkirja on elokuva, jonka katsomisen soisi kuuluvan kansalaisvelvollisuuksiin. Työmiehen (Paul Osipow) ja konttoristin (Elina Salo) nuori avioliitto alkaa säröillä, kun mies saa työnjohtajan paikan toisesta kaupungista ja yksinäisyyden ja epäluulon tunteet kasvavat molemmin puolin. Todellisuutta sellaisena kuin se oli ja on, ilman lisämausteita tai välistävetoja, olkaa hyvät.
