NAINEN UUDEN AALLON ELOKUVASSA 8. – 9.9.2018

Risto Jarva -seuran neljääkymmentä vuotta juhlitaan syksyllä. Elokuvateatteri Orionissa esitetään teemasarja 1960-luvun lopun suomalaisista elokuvista, joissa oli uudenlaisia, vahvoja naiskuvia.

8. – 9. syyskuuta on tapahtumaviikonloppu, jolloin luvassa on elokuvien lisäksi haastatteluja, puheenvuoroja ja keskusteluja.

Teemaan liittyen nähdään Orionin normaaliohjelmistossa 5.9. klo 17.00 Punatukka (1968) vieraana Tarja Markus, 12.9. klo 17.00 Ruusujen aika (1969) vieraina Titta Karakorpi-von Martens ja Tarja Markus sekä 19.9. Vihreä leski (1966)  vieraana Eija Pokkinen.

Lue myös Markku Varjolan essee Nainen uuden aallon elokuvassa.

Tämän sivun lopussa on KUVAKAVALKADI seminaaripäiviltä.

OHJELMA

LAUANTAI 8.9. klo 9.00 – 16.30

klo 9.00

AAMUN JOHDANTO

näytteitä suomalaisista elokuvista vv. 1966-1970

klo 9.45

60-LUVUN KULTTUURI-ILMAPIIRIÄ

YHDISTYS 9

YLIOPPILASTEATTERI

Puheenvuorot: Marja-Leena Mikkola, Kaisa Korhonen

Katkelmia YT:n esityksistä ja harjoituksista

klo 10.30

Mikko Niskanen: LAPUALAISMORSIAN (1967)

Tekijävieraana Aulikki Oksanen

klo 12.15

KAHVITAUKO

(elokuvateatterin aulassa kahvio, käteismaksu)

klo 13.00

LAPUALAISMORSIAN jälkipuheet…

Tekijävieraina Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola, Marja-Leena Mikkola, Eero Melasniemi

klo 13.30

ELÄKÖÖN TULEVAISUUS!

Näyttelijä Meri Nenonen, ohjaajat Saara Cantell ja Hannaleena Hauru keskustelevat menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Moderaattorina elokuvantekijä Aino Havu.

klo 14.10

Timo Bergholm: PUNAHILKKA (1968)

Tekijävieraina Eija-Elina Bergholm, Timo Bergholm, Kristiina Halkola

Katkelma Jatkoaika-ohjelmasta (1969)

klo 16.00

PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI

 

SUNNUNTAI  9.9. klo 9.00 – 15.30

klo 9.00

Risto Jarva: NAINEN JA YHTEISKUNTA (1968)

Risto Jarva: PAKASTEET II (1970)

Katkelmia Tarja Markuksen elokuvista vv.1968-69.

Tekijävieraana Tarja Markus

klo 10.00

JULKKIKSET JA MALLIT MAALITAULUINA

Puheenvuoro: mediatutkija Laura Saarenmaa

Katkelma Jatkoaika (1969) -ohjelmasta

klo 10.30

Eila Kaarresalo: AMPUMARATA (1969)

Tekijävieraana Eila Kaarresalo-Kasari

klo 11.00

KAHVITAUKO

(elokuvateatterin aulassa kahvio, käteismaksu)

klo 11.35

SEKSUAALIVALLANKUMOUKSEN ALKUJUURILLA

Puheenvuoro: tutkimusprofessori Osmo Kontula

Katkelmia: Kristiina (1966), Sex Kabaree (1967), Sirkku (1968)

klo 12.15

”RÄMÄPÄITÄ JA TAPPELIJOITA” – NAISTEN ROOLI VUODEN 1968 RADIKALISMISSA

Puheenvuoro: tietokirjailija Pontus Purokuru

Katkelmia: Praha 21.8.1968, Ruusujen aika (1969), Jatkoaika (1968), Vanhan valtaus (1968)

klo 12.55

VIHREIDEN LESKIEN KESÄKAPINA – NAISTOIMIJUUDEN ASTEVAIHTELUITA

Puheenvuoro: FM, väitöskirjatutkija, ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen

Tekijävieraana Eija Pokkinen

Katkelma: Vihreä leski (1968)

klo 13.30

Jaakko Pakkasvirta: KESÄKAPINA (1970)

Tekijävieraana Titta Karakorpi-von Martens

klo 15.10

PÄÄTÖSELOKUVA

Jaakko Pakkasvirta: ELÄKÖÖN NUORUUS! (1968)

*

KUVIA SEMINAARIPÄIVILTÄ

(klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)

Marja-Leena Mikkolan puheenvuoro käsitteli mm. Yhdistys 9:n merkitystä.
Ylioppilasteatterin 60-lukulaiset, Tytti Oittinen, Kaisa Korhonen ja Päivi Istala, muistelivat mm. Lapualaisoopperaa.
Lapualaismorsiamen aikaa pohtivat Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Iida Simes.
Kristiina Halkola ja Aulikki Oksanen ottivat Orion-selfien.
Iltapäivällä kuultiin tarinoita Lapualaismorsiamen tiimoilta.
Punahilkan tekijät, Timo Bergholm ja Eija-Elina Bergholm, olivat Jari Sedergrenin tentattavina.
Meri Nenonen, Saara Cantell, Hannaleena Hauru ja Aino Havu keskustelivat nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. ”Eläköön tulevaisuus!”
Seminaariväkeä kahvitauolla.
Jouko Aaltonen haastatteli Tarja Markusta.
Eila Kaarresalo-Kasari muisteli Ampumarataa, feminismiä ja New Yorkia.
Laura Saarenmaan puheenvuoron aiheena oli Julkkikset ja mallit maalitauluina.
Osmo Kontula valaisi seksuaalivallankumouksen alkujuuria.
Naisten roolista vuoden 1968 radikalismissa kertoi Pontus Purokuru
Tytti Rantanen analysoi mm. Jaakko Pakkasvirran elokuvia Vihreä leski ja Kesäkapina.
Vihreän lesken pääosaa esittävä Eija Pokkinen Tytti Rantasen jututettavana.
Titta Karakorpi-von Martens haastateltavana.

 

RISTO JARVAN YHTEISKUNNALLISIA DOKUMENTTEJA TAMPEREELLA

(lyhennelmä Raimo Siliuksen alustuksesta, joka on videolla kokonaisuudessaan)

Risto Jarva oli 1960- ja 1970-lukujen yksi merkittävimmistä suomalaisista elokuvaohjaajista, sekä kokoillan elokuvien että lyhytelokuvien. Hän oli opiskeluvuosinaan 1950-luvun lopulta lähtien tosi aktiivinen teekkarien elokuvakerho Montaasin jäsen. Montaasihan oli siitä poikkeuksellinen elokuvakerho, että siellä myös tehtiin elokuvia. Jarva valmisti Montaasissa kahdeksan ensimmäistä lyhytelokuvaansa vuosina 1958-1961, ensin 8 mm:n ja sitten 16 mm:n lyhytelokuvia.

Jarva valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1964. Sitä ennen hän oli yksi Elokuvaosakeyhtiö Filminorin perustajajäsenistä vuonna 1962. Samana vuonna valmistui Filminorin ensimmäinen kokoillan elokuva, Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran ohjaama Yö vai päivä, siihen mennessä upein valmistunut kotimainen kokoillan värielokuva. Se oli järjestyksessä 14. kokoillan värileffa, värimenetelmänä Eastmancolor.

Jarva ohjasi kaikkiaan 11 kokoillan elokuvaa vuosina 1962-1977. Yö vai päivä -leffaa seurasi Jarvan, Pakkasvirran ja Spede Pasasen ohjaama X-Paroni. Loput yhdeksän elokuvaa Jarva ohjasi yksin: Onnenpeli (1965), Työmiehen päiväkirja (1967), Ruusujen aika (1969), Bensaa suonissa (1970), Kun taivas putoaa… (1972), Yhden miehen sota (1973), Mies joka ei osannut ei (1975), Loma (1976) ja Jäniksen vuosi (1977).

Risto Jarva oli mukana vuosina 1958-1977 kaikkiaan 32 lyhytelokuvassa, joista hän ohjasi 28. Elokuvaosakeyhtiö Filminor valmisti sekä vapaamuotoisia että tilauslyhytelokuvia. Tilauselokuvia tehtiin noin 20 vuosina 1964-1977. Ensimmäinen oli  Tampereen kaupungin tilaama Tampere, iloisen kesän kaupunki (1964). Muita tilaajia olivat mm. Kansaneläkelaitos, Helsingin Asuntokeskuskunta Haka, Helsingin kaupunki, Paulig Oy, Outokumpu Oy, Helsingin kaupungin sähkölaitos, Arabia, Ulkoasiainministeriö, Kemira Oy.

Merkittävin yhteistyö oli Filminorin ja Postisäästöpankin. Vuosina 1965-1972 valmistui kahdeksan erinomaista lyhytelokuvaa: Asuminen ja luonto (1965), Kaupungissa on tulevaisuus (1966), Nainen ja yhteiskunta (1968), Tietokoneet palvelevat (1968), Turvallisuutta metsätöihin (1969), Maaseudun tulevaisuus? (1970), Luonnon talous (1971) ja Kuluttaja (1972). Kolmessa viimeisessä elokuvassa on Postisäästöpankin uusi nimi Postipankki käytössä. Yhteistyö oli esimerkillistä. Kun elokuvan aihe oli valittu, niin pankki antoi Filminorille vapaat kädet elokuvan tekoon. Tuloksena oivaltavia yhteiskunnallisia ja moderneja tilauslyhytelokuvia.

Risto Jarva -seura kysyi viime syksynä jäseniltään, mitkä kolme elokuvaa Tampereen näytökseen haluttaisiin. Eniten ääniä saivat Jarvan paras lyhytelokuva Nainen ja yhteiskunta, toiseksi eniten Kaupungissa on tulevaisuus ja kolmanneksi eniten Maaseudun tulevaisuus?.

Nainen ja yhteiskunta (1968) on lyhytelokuvan muotoon tehty 1960-luvun loppupuolen haastava puheenvuoro sukupuoliroolikeskustelusta ja naisen tasa-arvon puutteesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on suomalaisen elokuvan pioneerityö aiheesta. Aihe on myös tiukasti rajattu. Elokuva keskittyy vallitseviin asenteisiin mielipiteitä hieman kärjistäenkin. Nainen kaupallisuuden kohteena ja välineenä tulee oivaltavasti näytille. Nainen ja yhteiskunta on Risto Jarvan lyhytelokuvien aatelia, mielestäni hänen paras lyhytkuvansa. Se sai lyhytelokuvan Jussi-patsaan 1969 ja samana vuonna yhden kolmesta pääpalkinnosta Oslossa. Nainen ja yhteiskunta esitettiin ainakin täällä Tampereella Jaakko Pakkasvirran kokoillan elokuvan Vihreä leski (1968) alkukuvana tammi-helmikuussa 1968 elokuvateatteri Hämeessä.

Kaupungissa on tulevaisuus (1966) on 1960-luvun merkittäviä suomalaisia lyhytelokuvia. Se on uudentyyppisen yhteiskuntakriittisen dokumenttielokuvan tienraivaaja. Se on eloisa analyysi kaupunkimaisesta asumisesta ja kaupungin tehtävistä. Se on runsaan informatiivinen ja samalla 1960-luvun osallistuva elokuva modernista kaupunkisuunnittelusta. Elokuvan tekijöiden mielestä suurkaupunki on kehityksen välttämätön tulos. ”Jotta paras osa väestöstämme ei hakeutuisi muualle, meidän on pystyttävä luomaan Suomeen edes yksi todellinen suurkaupunki.” Kaupungissa on tulevaisuus sai lyhytelokuvan Jussi-patsaan 1968.

Maaseudun tulevaisuus? (1970) on Kaupungissa on tulevaisuus -dokumentin rinnakkaisteos. ”Suomi kuuluu maailman rikkaimpiin maihin. Samalla Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa.”  Maaseudun tulevaisuus?, kantaaottava lyhytdokumentti on kuvallisesti elävää ja havainnollista kerrontaa. Se käsittelee laajaa ongelmakenttää 1960-luvun loppupuolen näkökulmasta. Kulutuksen kasvu ja vapaus, onni ja elintaso, työttömyys, maastamuutto, kehitysalueiden ongelmat, ulkomaankauppa ja vapaat markkinat. ”Maaseudun tulevaisuus ratkaistaan kaupungissa”, toteaa elokuvan loppukaneetti.

Nämä kolme aikansa merkittävää lyhytdokumenttia ja tilauselokuvaa ovat valmistuneet noin 50 vuotta sitten. Kahden nimessä on sana tulevaisuus. Ne ovatkin harvinaisia suomalaisia lyhytelokuvia, jotka rohkeasti katsovat tulevaisuuteen. Voimme nyt 50 vuotta myöhemmin pohdiskella, missä tulevaisuuteen katsominen osui kokolailla oikeaan, missä taas ei osunut.