NAINEN UUDEN AALLON ELOKUVASSA 8. – 9.9.2018

Risto Jarva -seuran neljääkymmentä vuotta juhlitaan syksyllä. Elokuvateatteri Orionissa esitetään teemasarja 1960-luvun lopun suomalaisista elokuvista, joissa oli uudenlaisia, vahvoja naiskuvia.

8. – 9. syyskuuta on tapahtumaviikonloppu, jolloin luvassa on elokuvien lisäksi haastatteluja, puheenvuoroja ja keskusteluja.

Teemaan liittyen nähdään Orionin normaaliohjelmistossa 5.9. klo 17.00 Punatukka (1968) vieraana Tarja Markus, 12.9. klo 17.00 Ruusujen aika (1969) vieraina Titta Karakorpi-von Martens ja Tarja Markus sekä 19.9. Vihreä leski (1966)  vieraana Eija Pokkinen.

Lue myös Markku Varjolan essee Nainen uuden aallon elokuvassa.

Tämän sivun lopussa on KUVAKAVALKADI seminaaripäiviltä.

OHJELMA

LAUANTAI 8.9. klo 9.00 – 16.30

klo 9.00

AAMUN JOHDANTO

näytteitä suomalaisista elokuvista vv. 1966-1970

klo 9.45

60-LUVUN KULTTUURI-ILMAPIIRIÄ

YHDISTYS 9

YLIOPPILASTEATTERI

Puheenvuorot: Marja-Leena Mikkola, Kaisa Korhonen

Katkelmia YT:n esityksistä ja harjoituksista

klo 10.30

Mikko Niskanen: LAPUALAISMORSIAN (1967)

Tekijävieraana Aulikki Oksanen

klo 12.15

KAHVITAUKO

(elokuvateatterin aulassa kahvio, käteismaksu)

klo 13.00

LAPUALAISMORSIAN jälkipuheet…

Tekijävieraina Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola, Marja-Leena Mikkola, Eero Melasniemi

klo 13.30

ELÄKÖÖN TULEVAISUUS!

Näyttelijä Meri Nenonen, ohjaajat Saara Cantell ja Hannaleena Hauru keskustelevat menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Moderaattorina elokuvantekijä Aino Havu.

klo 14.10

Timo Bergholm: PUNAHILKKA (1968)

Tekijävieraina Eija-Elina Bergholm, Timo Bergholm, Kristiina Halkola

Katkelma Jatkoaika-ohjelmasta (1969)

klo 16.00

PÄIVÄN PÄÄTTEEKSI

 

SUNNUNTAI  9.9. klo 9.00 – 15.30

klo 9.00

Risto Jarva: NAINEN JA YHTEISKUNTA (1968)

Risto Jarva: PAKASTEET II (1970)

Katkelmia Tarja Markuksen elokuvista vv.1968-69.

Tekijävieraana Tarja Markus

klo 10.00

JULKKIKSET JA MALLIT MAALITAULUINA

Puheenvuoro: mediatutkija Laura Saarenmaa

Katkelma Jatkoaika (1969) -ohjelmasta

klo 10.30

Eila Kaarresalo: AMPUMARATA (1969)

Tekijävieraana Eila Kaarresalo-Kasari

klo 11.00

KAHVITAUKO

(elokuvateatterin aulassa kahvio, käteismaksu)

klo 11.35

SEKSUAALIVALLANKUMOUKSEN ALKUJUURILLA

Puheenvuoro: tutkimusprofessori Osmo Kontula

Katkelmia: Kristiina (1966), Sex Kabaree (1967), Sirkku (1968)

klo 12.15

”RÄMÄPÄITÄ JA TAPPELIJOITA” – NAISTEN ROOLI VUODEN 1968 RADIKALISMISSA

Puheenvuoro: tietokirjailija Pontus Purokuru

Katkelmia: Praha 21.8.1968, Ruusujen aika (1969), Jatkoaika (1968), Vanhan valtaus (1968)

klo 12.55

VIHREIDEN LESKIEN KESÄKAPINA – NAISTOIMIJUUDEN ASTEVAIHTELUITA

Puheenvuoro: FM, väitöskirjatutkija, ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen

Tekijävieraana Eija Pokkinen

Katkelma: Vihreä leski (1968)

klo 13.30

Jaakko Pakkasvirta: KESÄKAPINA (1970)

Tekijävieraana Titta Karakorpi-von Martens

klo 15.10

PÄÄTÖSELOKUVA

Jaakko Pakkasvirta: ELÄKÖÖN NUORUUS! (1968)

*

KUVIA SEMINAARIPÄIVILTÄ

(klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)

Marja-Leena Mikkolan puheenvuoro käsitteli mm. Yhdistys 9:n merkitystä.
Ylioppilasteatterin 60-lukulaiset, Tytti Oittinen, Kaisa Korhonen ja Päivi Istala, muistelivat mm. Lapualaisoopperaa.
Lapualaismorsiamen aikaa pohtivat Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen, Kristiina Halkola ja Iida Simes.
Kristiina Halkola ja Aulikki Oksanen ottivat Orion-selfien.
Iltapäivällä kuultiin tarinoita Lapualaismorsiamen tiimoilta.
Punahilkan tekijät, Timo Bergholm ja Eija-Elina Bergholm, olivat Jari Sedergrenin tentattavina.
Meri Nenonen, Saara Cantell, Hannaleena Hauru ja Aino Havu keskustelivat nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. ”Eläköön tulevaisuus!”
Seminaariväkeä kahvitauolla.
Jouko Aaltonen haastatteli Tarja Markusta.
Eila Kaarresalo-Kasari muisteli Ampumarataa, feminismiä ja New Yorkia.
Laura Saarenmaan puheenvuoron aiheena oli Julkkikset ja mallit maalitauluina.
Osmo Kontula valaisi seksuaalivallankumouksen alkujuuria.
Naisten roolista vuoden 1968 radikalismissa kertoi Pontus Purokuru
Tytti Rantanen analysoi mm. Jaakko Pakkasvirran elokuvia Vihreä leski ja Kesäkapina.
Vihreän lesken pääosaa esittävä Eija Pokkinen Tytti Rantasen jututettavana.
Titta Karakorpi-von Martens haastateltavana.

 

Ruusujen aika (1969)

Ruusujen aika on säilyttänyt asemansa suomalaisen elokuvan merkittävimpänä scifiteoksena. Vuoteen 2012 sijoittuva elokuva kertoo maailmasta, jossa demokratia on kuollut. Päätösvalta on siirtynyt poliitikoilta eri alojen asiantuntijoille. Varsinainen päätösvalta ei oikeastaan edes kiinnosta ihmisiä vaan he tyytyvät siihen, kun saavat leipää ja sirkushuveja. Näin asiantuntijoiden totalitarismi, näennäinen puolueettomuus, on saanut otteen kansalaistensa henkisestä laiskuudesta.

Elokuvan päähenkilö on virallista linjaa edustavan historian instituutin tutkija Raimo Lappalainen, joka valmistelee tv-dokumenttia 50 vuoden takaisesta menneisyyden Suomesta. Hän haluaa luoda kuvan tuosta aikakaudesta vaikuttavan yksilötarinan kautta. Dokumentin päähenkilöksi valikoituu vuosina 1946-1976 elänyt Saara Turunen, joka eli lyhyen ja kuumeisen elämän. Stripparin, valokuvamallin ja eroottisen näyttelijän ammatteja kokeillut Saara joutui miesten hyväksikäyttämäksi ja kuoli enemmän tai vähemmän itseaiheutetusti liikenneonnettomuudessa. Tarkoitus on näyttää, miten kurja ihmisen kohtalo saattoi olla 1960- ja 1970-lukujen levottomina, luokkaristiriitojen repiminä demokratian vuosikymmeninä. Raimo törmää Saaran kaksoisolentoon, ydinvoimalainsinööri Kisse Haavistoon, jota aikoo käyttää dokumenttinsa elävänä mallina. Taustalla häärivät koko ajan Raimon virallista totuutta vastustavat työtoverit, jotka haluavat ravisuttaa Raimon kaltaisten ihmisten sokean uskon asiantuntijatotalitarismin ylivaltaan.

Ruusujen aikaa on mielenkiintoista verrata nykypäivän todellisuuteen. Tällä hetkellä länsimainen yhteiskunta tuntuu elävän tiedon jälkeiseksi ajaksi kutsutta vaihetta. Tänä päivänä ihmiset tuntuvat perustelevan mielipiteidensä oikeutusta enemmänkin tunteella kuin tosiasioilla. Ruusujen ajan tulevaisuudenkuvauksessa ihmiset ovat menneet vielä pidemmälle. He elävät aineellisessa yltäkylläisyydessä ja hyvinvoinnissa, jossa tosiasioilla ei ole enää vähäisintäkään merkitystä. Tietäminen on ulkoistettu puolueettomille asiantuntijoille. Ihminen itse voi keskittyä pelkkiin nautintoihin. Samalla tavalla kuin monet tämän päivän ihmiset, myös monet Ruusun ajan henkilöt elävät omassa kuplassaan.

Hyvänä esimerkkinä tästä toimii elokuvan rakastelukohtaus, jossa Antti Peipon kuvaajantaidot tulevat jälleen kerran hienosti esille. Aistillisesti valaistu kohtaus on kuvattu suoraan läpinäkyvän muovisen sohvan lävitse. Näin Raimon ja Kissen rakastelu tapahtuu ikään kuin heidän omassa kuplassaan, keskellä hekumaa ja nautinnonhalua, pois siitä yhteiskunnallisesta tiedostavuudesta, jota samaan aikaan ääniraidalla soiva musiikkikappale edustaa.

– Henri Waltter Rehnström 2017

ohjaus Risto Jarva
käsikirjoitus Peter von Bagh, Risto Jarva ja Jaakko Pakkasvirta
kuvaus Antti Peippo
leikkaus Jukka Mannerkorpi (kreditoimattomat: Risto Jarva, Lasse Naukkarinen)
äänitys Tuomo Kattilakoski
äänitehosteet Anssi Blomstedt, Erkki Kurenniemi
musiikki Otto Donner, Kaj Chydenius, Eero Ojanen
lavasteet Lauri Anttila, Antti Peippo, Juhani Jauhiainen
puvut Saini Salonen
naamiointi Ulla Floyd
näyttelijät Arto Tuominen, Ritva Vepsä, Tarja Markus, Eero Keskitalo, Kalle Holmberg, Eila Pehkonen, Paavo Jännes, Unto Salminen, Aino Lehtimäki, Matti Lehtelä, Jukka Mannerkorpi, Urpo Peltonen, Juhani Jotuni, Päivi Istala

111 min

Lisätietoja elokuvasta