ELINA SALO – 1950-60 -luvun retrospektiivi Cinema Orionissa 11.10. – 6.12.2021

Elina Salo (s. 1936) tupsahti valkokankaille parikymppisenä, säännellyistä studiopuitteista eloon ja riemuun herättävänä näyttelijänä, tyttömäinen hahmo – milloin naapurista, milloin kauempaa; lumoava sekoitus lapsenomaista, ikuista kesää lietsovaa viattomuutta ja itsetietoista kujeilua omaehtoisempien aikojen saapumisesta.

Aina 50-luvun huvitteluista 60-luvun uuteen aaltoon ja 70-luvun vakavuuteen Salo pysyi luottokasvona, valkokankaalla usein kuitenkin harmillisesti vain sivurooleissa. Ensimmäinen suuri tehtävä oli Aarne Tarkaksen Rintamalotassa (1956). Aikansa arvostetuimpiin komedioihin lukeutuva Justus järjestää kaiken (1960) tutustutti keksijänuorukaisen tyttöystävään Bellaan, kunnes Työmiehen päiväkirja (1967) räjäytti pankin – Elinasta tuli hetkessä uuden aallon ja osallistuvan elokuvan keulakuva.

MA 11.10. KLO 17 RINTAMALOTTA (1956, Aarne Tarkas,  84 min, K16,  35 mm) Ennen elokuvaa Sisko Rytkönen kertoo Elina Salon upeasta urasta.

Mitä tapahtuikaan Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen elokuvaversion jälkeisenä kesänä 1956 Suomessa? Tehtiin tietysti seuraavaa sotaelokuvaa. Porkkalan maastossa kuvattu Rintamalotta kertoo jo nimellään, että  näkökulma kohdistuu nyt naisiin. Pääosassa on Leena Häkinen, jonka näyttelemän Irman lottatovereina nähdään Eila PehkonenPia Hattara ja tietenkin Elina Salo ensimmäisessä suuremmassa roolissaan. Pienimuotoinen Rintamalotta on suuri elokuva siinä mielessä kuinka rohkeasti ja varhain se nostaa esiin vähemmälle huomiolle jääneen näkökulman sotaan. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tuli pieni lottaelokuvien buumi.

 

MA 1.11. KLO 17 JUSTUS JÄRJESTÄÄ KAIKEN (1960, Lasse Pöysti, 89 min,  S, 35 mm)

Haluatko tulla onnelliseksi? Ehkäpä työtön keksijä Justus (Lasse Pöysti) voi auttaa. Hän on perustanut asiakkaitaaan auttavan yhtiön yhdessä kodittoman Bellan (Elina Salo) kanssa. Oman aikamme monenkirjavaa valmennus- ja terapiakulttuuria yllättävästi ennakoiva Justus järjestää kaiken perustuu 1950-luvun lopun suositun tv-ohjelman Justus-hahmoon. Aikalaiskritiikissä Justusta verrattiin jopa Chapliniin. Ennen kaikkea Justuksen eriskummalliset keksinnöt auringonvalolla toimivasta herätyslaitteesta sanomalehdenkuljettimeen lienevät vaikuttaneet Spede Pasaseen. Tällä sangen onnistuneella komediallaan Lasse Pöysti jätti jäähyväiset elokuvaohjaajan uralleen.

MA 15.11. KLO 17 MINKKITURKKI (1961, Aarne Tarkas, 91 min, S, 35 mm)

Toimivan elokuvan voi tehdä vaikka vaatekappaleesta, sen todistaa Minkkiturkki. Kiertäessään henkilöltä toiselle turkki alkaa heijastaa koko yhteiskuntaa, sen ylä- ja alatasojen välistä sanatontakin vuorovaikutusta. Ensin vanhuuseläkelaitoksen pääjohtaja lahjoittaa sen rakastajattarelleen, joka taas vie sen panttilainaamoon… Eräässä vaiheessa turkki kelpaa juhlatamineeksi Elina Salon näyttelemälle opiskelijalle. Ohjaaja Aarne Tarkas teki ulkokuvauksia ”sääntöjen vastaisesti” pimeimpään talviaikaan, mikä tuo poikkeuksellisen tenhoavaa taustaa salonkikomedian ja hellahuonehupailun velmulle vuorottelulle.

MA 22.11. KLO 17 TIE PIMEÄÄN (1962, Ossi Skurnik, 103 min,  K16, DCP)

Erityisesti leikkaajana (Punainen viivaKaasua, komisario Palmu!) ansioituneen Ossi Skurnikin ainoaksi jäänyt ohjaustyö on harvinaisen korkeatasoinen esimerkki kotimaisesta psykologisesta trilleristä. Jarno Hiilloskorpi esittää nietzscheläiseen yli-ihmisteoriaan viehtynyttä lakitieteen ylioppilasta, joka suunnittelee täydellistä murhaa. Elina Salo nähdään tyttöystävänä, joka epätoivoisesti yrittää estää nuoren miehen aikeet. Hillitysti etenevän elokuvan tunnelma on kohtauksesta toiseen vahva.

MA 6.12. KLO 15 TYÖMIEHEN PÄIVÄKIRJA  (1967, Risto Jarva, 92 min, K12, 35 mm)

Aikansa kirkkain peili on tämä ohjaaja Risto Jarvan lopullinen läpimurto ja maineen luoja, suomalaisen yhteiskunnallisen elokuvan lujasti valettu peruskivi. Työmiehen päiväkirja on elokuva, jonka katsomisen soisi kuuluvan kansalaisvelvollisuuksiin. Työmiehen (Paul Osipow) ja konttoristin (Elina Salo) nuori avioliitto alkaa säröillä, kun mies saa työnjohtajan paikan toisesta kaupungista ja yksinäisyyden ja epäluulon tunteet kasvavat molemmin puolin. Todellisuutta sellaisena kuin se oli ja on, ilman lisämausteita tai välistävetoja, olkaa hyvät.

Anneli Sauli retrospektiivi – Cinema Orionissa 5.-26.10.2020

Suomalaisen elokuvaerotiikan uusi aika alkoi Hilja – maitotytöstä (1953), joka teki Anneli Saulista 50-luvun tähden ja seksisymbolin.

Nimirooli leimasi Saulin uraa pitkään, mutta toisaalta nykysilmin hänen sittenkin aika monipuolista huippukauttaan voi tarkastella vähän kuin Marilyn Monroen uraa; lahjakkaan näyttelijän selviytymistaisteluna miesten johtamassa studiokulttuurissa.

Sauli näytteli vuosina 1958-61 länsisaksalaisissa elokuvissa nimellä Ann Savo. 2000-luvulla hän on piristänyt sivurooleillaan monia kotimaisia elokuvia ja televisiosarjoja.

MA 5.10. KLO 17.15 HILJA – MAITOTYTTÖ (Toivo Särkkä. 1953, 87 min, K-12, 35 mm)

Ennen elokuvaa FL Sisko Rytkönen kertoo Anneli Saulin elokuvauran alkuvuosista.

 

MA 12.10. KLO 17.15 MIRIAM (William Markus, 1957, 88 min, K-7, 35 mm)

Vieraana Anneli Sauli. Haastattelijana elokuvatutkija Antti Alanen.

 

MA 19.10. KLO 17.15 JOKIN IHMISESSÄ (Aarne Tarkas, 1956, 75 min, K-16 35 mm)

Elokuvan alustaa toimittaja, Mika Waltari -seuran aktiivi Risto Raitio.

 

MA 26.10. KLO 17.15 RAPORTTI ELI BALLADI LAIVATYTÖISTÄ (Maunu Kurkvaara, 1964, 88, K-16)

Sarjan liput tulevat myyntiin noin viikkoa ennen ensimmäistä näytöstä.

SUOMI-FILMIN ROMANTIIKKAA

Seminaari Kino Reginassa 25. – 26.1.2019

Suomi-Filmi Oy, itsenäisyyden ajan alkuvuosien suurin ja kaunein, täyttää sata vuotta. Kevään aikana Kino Reginassa esitetään romanttisia Suomi-Filmi -klassikoita.

Risto Jarva -seuran ja KAVIn yhteistyönä toteuttamassa seminaarissa esitellään asiantuntijoiden johdolla elokuvataivaan naistähtiä, Ansan ja Taunon yhteistä taivalta, legendaarisia elokuvaiskelmiä sekä Minna Canthin, F.E. Sillanpään ja Mika Waltarin teosten filmatisointeja.

Seminaariin on vapaa pääsy. Tervetuloa!

OHJELMA:

Perjantai 25.1     

klo 10.00 Panu Rajala: Mika Waltari-näytelmäfilmatisoinnit

klo 10.45 Emilia Koivumäki: Lea Joutseno auteurina 

klo 11.30 Sisko Rytkönen: Tuulikki Paananen – tanssiva tähtilöytö

klo 12.15 Tauko

klo 13.00  Jaana Nikula: Emma Väänäsen vahvat naisroolit

klo 13.45 Markku Varjola: F.E.Sillanpää -filmatisoinnit 

klo 14.30 ELOKUVA Valentin Vaala: Ihmiset suviyössä (1948)

 

Lauantai 26.1. 

klo 10.00 Aarne Day: Regina Linnanheimo -tähti joka halusi tummua

klo 10.45 Outi Hupaniittu: Kuinka Ansasta ja Taunosta tehtiin tähtiä

klo 11.30 Tauko

klo 12.15 Juha Seitajärvi: Suomi-Filmin romanttiset iskelmät

klo 13.00 Minna Maijala: Minna Canth ja 1800-luvun lopun vaiennetut naisten kertomukset

klo 14 ELOKUVA  Teuvo Puro: Anna-Liisa (1922) (Säestäjinä pianistit Suvi Sistonen ja Anu Rautakoski.) (Liput 12 € / 10 €)

ELINA SALO – 1950-60 -luvun retrospektiivi 11.10.-6.12.2021

Elina Salo (s. 1936) tupsahti valkokankaille parikymppisenä, säännellyistä studiopuitteista eloon ja riemuun herättävänä näyttelijänä, tyttömäinen hahmo – milloin naapurista, milloin kauempaa; lumoava sekoitus lapsenomaista, ikuista kesää lietsovaa viattomuutta ja itsetietoista kujeilua omaehtoisempien aikojen saapumisesta.

Aina 50-luvun huvitteluista 60-luvun uuteen aaltoon ja 70-luvun vakavuuteen Salo pysyi luottokasvona, valkokankaalla usein kuitenkin harmillisesti vain sivurooleissa. Ensimmäinen suuri tehtävä oli Aarne Tarkaksen Rintamalotassa (1956). Aikansa arvostetuimpiin komedioihin lukeutuva Justus järjestää kaiken (1960) tutustutti keksijänuorukaisen tyttöystävään Bellaan, kunnes Työmiehen päiväkirja (1967) räjäytti pankin – Elinasta tuli hetkessä uuden aallon ja osallistuvan elokuvan keulakuva.

MA 11.10. KLO 17 RINTAMALOTTA (1956, Aarne Tarkas,  84 min, K16,  35 mm) Ennen elokuvaa Sisko Rytkönen kertoo Elina Salon upeasta urasta.

Mitä tapahtuikaan Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen elokuvaversion jälkeisenä kesänä 1956 Suomessa? Tehtiin tietysti seuraavaa sotaelokuvaa. Porkkalan maastossa kuvattu Rintamalotta kertoo jo nimellään, että  näkökulma kohdistuu nyt naisiin. Pääosassa on Leena Häkinen, jonka näyttelemän Irman lottatovereina nähdään Eila PehkonenPia Hattara ja tietenkin Elina Salo ensimmäisessä suuremmassa roolissaan. Pienimuotoinen Rintamalotta on suuri elokuva siinä mielessä kuinka rohkeasti ja varhain se nostaa esiin vähemmälle huomiolle jääneen näkökulman sotaan. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tuli pieni lottaelokuvien buumi.

 

MA 1.11. KLO 17 JUSTUS JÄRJESTÄÄ KAIKEN (1960, Lasse Pöysti, 89 min,  S, 35 mm)

Haluatko tulla onnelliseksi? Ehkäpä työtön keksijä Justus (Lasse Pöysti) voi auttaa. Hän on perustanut asiakkaitaaan auttavan yhtiön yhdessä kodittoman Bellan (Elina Salo) kanssa. Oman aikamme monenkirjavaa valmennus- ja terapiakulttuuria yllättävästi ennakoiva Justus järjestää kaiken perustuu 1950-luvun lopun suositun tv-ohjelman Justus-hahmoon. Aikalaiskritiikissä Justusta verrattiin jopa Chapliniin. Ennen kaikkea Justuksen eriskummalliset keksinnöt auringonvalolla toimivasta herätyslaitteesta sanomalehdenkuljettimeen lienevät vaikuttaneet Spede Pasaseen. Tällä sangen onnistuneella komediallaan Lasse Pöysti jätti jäähyväiset elokuvaohjaajan uralleen.

MA 15.11. KLO 17 MINKKITURKKI (1961, Aarne Tarkas, 91 min, S, 35 mm)

Toimivan elokuvan voi tehdä vaikka vaatekappaleesta, sen todistaa Minkkiturkki. Kiertäessään henkilöltä toiselle turkki alkaa heijastaa koko yhteiskuntaa, sen ylä- ja alatasojen välistä sanatontakin vuorovaikutusta. Ensin vanhuuseläkelaitoksen pääjohtaja lahjoittaa sen rakastajattarelleen, joka taas vie sen panttilainaamoon… Eräässä vaiheessa turkki kelpaa juhlatamineeksi Elina Salon näyttelemälle opiskelijalle. Ohjaaja Aarne Tarkas teki ulkokuvauksia ”sääntöjen vastaisesti” pimeimpään talviaikaan, mikä tuo poikkeuksellisen tenhoavaa taustaa salonkikomedian ja hellahuonehupailun velmulle vuorottelulle.

MA 22.11. KLO 17 TIE PIMEÄÄN (1962, Ossi Skurnik, 103 min,  K16, DCP)

Erityisesti leikkaajana (Punainen viivaKaasua, komisario Palmu!) ansioituneen Ossi Skurnikin ainoaksi jäänyt ohjaustyö on harvinaisen korkeatasoinen esimerkki kotimaisesta psykologisesta trilleristä. Jarno Hiilloskorpi esittää nietzscheläiseen yli-ihmisteoriaan viehtynyttä lakitieteen ylioppilasta, joka suunnittelee täydellistä murhaa. Elina Salo nähdään tyttöystävänä, joka epätoivoisesti yrittää estää nuoren miehen aikeet. Hillitysti etenevän elokuvan tunnelma on kohtauksesta toiseen vahva.

MA 6.12. KLO 15 TYÖMIEHEN PÄIVÄKIRJA  (1967, Risto Jarva, 92 min, K12, 35 mm)

Aikansa kirkkain peili on tämä ohjaaja Risto Jarvan lopullinen läpimurto ja maineen luoja, suomalaisen yhteiskunnallisen elokuvan lujasti valettu peruskivi. Työmiehen päiväkirja on elokuva, jonka katsomisen soisi kuuluvan kansalaisvelvollisuuksiin. Työmiehen (Paul Osipow) ja konttoristin (Elina Salo) nuori avioliitto alkaa säröillä, kun mies saa työnjohtajan paikan toisesta kaupungista ja yksinäisyyden ja epäluulon tunteet kasvavat molemmin puolin. Todellisuutta sellaisena kuin se oli ja on, ilman lisämausteita tai välistävetoja, olkaa hyvät.