Katseita Antti Peippoon

Vuoden 2020 alussa Jarva-seuran jo vuosia suunnitteilla ollut kirja elokuvaohjaaja, -kuvaaja Antti Peiposta julkaistiin vuoden 2020 alussa.

Antti Peippo Kinopalatsissa Tampereen elokuvajuhlilla v. 1989.

Aalto ARTS Booksin kustantama laaja artikkelikokoelma ”Dokumenttielokuvan suuri tuntematon – katseita Antti Peippoon” juhlisti 60 vuotta täyttänyttä Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitosta ja on saanut kauttaaltaan kiittäviä, jopa ylistäviä arvosteluja. Myös lukijat ja elokuvakollegat ovat kiitelleet. Yksi lämpimimmistä huomionosoituksista oli Peipon läheisen työtoverin, taiteilija Lauri Anttilan, kiitospostikortti: ”Yllätyin kirjan monipuolisuudesta”.

Totta onkin, että teos kattaa Antti Peipon uran (ja elämänkin) ulottuvuuksia tavalla, jota kotimainen elokuvakirjallisuus harvoin tekee. Syy kirjan runsauteen löytyy Peipon taiteilijuudesta: hän oli monipuolinen niin visualistina, kirjoittajana, ohjaajana, opettajana kuin suomalaisuuden hahmottajanakin. Peippoon on mahdollista ottaa erilaisia näkökulmia ja avata silti hänen olennaisintaan.

Kirja on ostettavissa Aalto-verkkokaupasta: https://shop.aalto.fi/p/1190-dokumenttielokuvan-suuri-tuntematon/

Vuoden 2020 lopulla Peippo-buumi saa jälleen täydennystä. Marraskuussa ilmestyy Peipon ohjaamien dokumenttien DVD-kokoelma, kahdeksan dokkaria, jotka ovat olleet viime vuosina vain harvoin nähtävissä: Viapori – Suomenlinna  (1972), Graniittipoika (1979), Seinien silmät (1981), Sivullisena Suomessa (1983), Kolme salaisuutta (1984), Ratsastus Aasian halki (1987), Sijainen (1989) ja Valtakunnan sydän (1989)

On mielenkiintoista, kuinka nämä lyhyet esseedokumentit iskevät nykypäivänä katsojiin. Peippo on kaiken huomionsa arvoinen.

 

 

 

 

 

Valtakunnan sydän (1989)

Bruno Granholmin vuonna 1999 suunnittelemat VR:n makasiinit päärautatieaseman edustalla toimivat runsaan sadan vuoden yhtenä Helsinkiin saapumisen symbolina. Vuonna 1988 varastot otettiin pois käytöstä. Toukokuussa 2006 ne paloivat maan tasalle. Myöhemmin samalle paikalle on ilmestynyt Kansalaistori, Musiikkitalo ja muuta kylmää lasiarkkitehtuuria. Enää pieni pala makasiinien toimistorakennusta on jäljellä.

Valtakunnan sydän on Antti Peipon runollinen kunnianosoitus varastokompleksille. Kuvaaja Juha-Veli Äkräksen mustavalkokuvissa hehkuu menneen ajan henki. Makasiinit ovat kuin elävä keidas politiikan (Eduskuntatalon), kulttuurin (Finlandia-talon) ja historian (Kansallismuseo) kolmiyhteydessä.
Matti Kuortin äänimaisema koostuu ratapihan äänistä, kiskojen kirskunasta, lastia kuljettavista trukeista ja muusta kolkkeesta, elämän ja työn äänistä. Ihmisiä vilisee kuvissa. Heidän työnsä äänet kuuluvat, mutta heidän puhettaan ei kuulla. Näin ihmiset ovat ikään kuin osa elävää makasiinialuetta, osa sen hälinää ja ääniä.

Valtakunnan sydän jäi Peipon viimeiseksi elokuvaksi. Se on arvokas tallenne kaupunkikulttuurista, joko on jo iäksi kadonnut. Elokuvassa mennyt maailma herää kuitenkin kauniilla tavalla eloon.

– Henri Waltter Rehnström 2017

 

ohjaus ja käsikirjoitus Antti Peippo

kuvaus Juha-Veli Äkräs

äänitys Matti Kuortti

leikkaus Anne Lakanen

 

11 min.