Bensin i blodet / Rally / Gas in the Veins / Rallye / Benzin in den Adern / Benzin a vérben
Työnimet: Ihminen ei ole auto / Kuuma ralli / Ralli / Rally
Maa: Suomi
Valmistumisvuosi: 1970
Ohjaus: Risto Jarva
Tuotanto: Elokuvaosakeyhtiö Filminor
Osatuotanto: FJ-Filmi Oy
Näyttelijät
Pertti Melasniemi (automekaanikko Tapio Repo, ”Tapsa”)
Lilga Kovanko (hammaslääkäri Marja Roos, o.s. Klein)
Ulf Törnroth (myyntipäällikkö Lasse Roos)
Jorma Pulkkinen (kakkoskuski Kustaa Keto / ralliselostajan ääni)
Perttu Näsänen (Mölli)
Kaj Rainer (lihatehtailija Adolf Klein)
Matti Ollila (Ville)
Leena Snellman (Lilga Kovankon sijaisnäyttelijä autoilukohtauksissa)
Markku Alén (Pertti Melasniemen sijaisnäyttelijä autoilukohtauksissa)
Sirkka Räike (kartanlukija Liisa Salo)
Kertoja: Timo Linnasalo
Muut esiintyjät
Antti Jaatinen (sijaisnäyttelijä autonkaatumiskohtauksessa)
Timo Mäkinen (ralliautoilija)
Pekka Keskitalo (ralliautoilija)
Hannu Mikkola (ralliautoilija)
Jorma Lusenius (ralliautoilija)
Simo Lampinen (ralliautoilija)
Klaus Sohlberg (ralliautoilija)
Pauli Ervi (ralliautoilija)
Bill Stone (ralliautoilija)
Hans Laine (ralliautoilija)
Seija Tyni (ralliautoilija)
Hannu Kulovesi (ralliautoilija)
Marja Hirs (ralliautoilija)
Tapio Raunio (ralliautoilija)
Risto Suonio (ralliautoilija)
Jyrki Ahava (ralliautoilija)
Juhani Laherva (ralliautoilija)
Milja Ahola (tyttö maalipaikalla / tyttö poikien kämpässä)
Orvo Himanen (mies maalipaikalla)
Antti Peippo (uutiskuvaaja)
Matti Kuortti (syrjäytynyt mies kadulla)
Elina Salo (baariapulainen)
Heikki Huttunen (juhlija poikien kämpässä)
Pirjo Jääskeläinen (juhlija poikien kämpässä)
Marja-Leena Kylä-Utsuri (juhlija poikien kämpässä)
Françoise Radet (juhlija poikien kämpässä)
lihatukkuliike Lihapihan henkilökuntaa (teurastajat)
Timo Linnasalo (haastattelijan ääni)
Jukka Mannerkorpi (haastattelijan ääni)
Allan Wallenius (tallipäällikkö)
Risto Jarva (lehtikuvaaja)
Leena Bergholm
Alain Gallay
Boris Goltz
Tarja Koskela
Erkki Kotka
Mirja Laukkanen
Terttu Lehtola
Pekka Pyy
Pekka Savolainen
Lasse Sirviö
Vesa Smolander
Pirkko Virtanen
Jälkiäänitysäänet:
Anssi Blomstedt (jälkiäänitysääni: miehen ääni autonkääntämisjaksossa / lehtikuvaajan ääni)
Juhani Jotuni (jälkiäänitysääni: miehen ääni autonkääntämisjaksossa)
Matti Kuortti (jälkiäänitysääni: miehen ääni autonkääntämisjaksossa)
Tekijät
Ohjaus, leikkaus ja tuotanto: Risto Jarva
Käsikirjoitus: Risto Jarva, Peter von Bagh, Jukka Mannerkorpi, Heikki Parkkonen, Antti Peippo, Kullervo Kukkasjärvi
Kuvaus: Antti Peippo
Äänitys: Anssi Blomstedt, Timo Linnasalo, Matti Kuortti
Musiikki: Rauli ”Badding” Somerjoki
Lavastus: Risto Jarva, Antti Peippo
Puvut: Saini Design, Pukeva Oy
Apulaisohjaus: Jukka Mannerkorpi
Järjestäjä: Juhani Jotuni
Kuvaussihteeri: Milja Ahola
Kamera-assistentit: Erkki Peltomaa, Paavo Jaatinen
Kuvausryhmän jäsen: Juha-Veli Äkräs
Valokuvat: Esa Pyysalo, Ilmari Kostiainen
Värimäärittely: Kurkvaara-Filmi Oy / Jorma Korpinen
Miksaus: Tuomo Kattilakoski
Peruukit: Salon Inkeri Harri
Sikala-asiat: agronomi Risto Hänninen
Metsästysasiat: konstaapeli Harry Hedenstam, autoilija Kaarlo Stick
Muusikot:
M. A. Nummisen johtama studio-orkesteri:
M. A. Numminen (kapellimestari)
Antero Jakoila (kitara)
Heikki Kasari (basso, saksofoni)
Arto Koskinen (sähköurut)
Pentti Aho
Harri Airaksinen
Musiikki
”Bensabilrock I”
Sävellys: M. A. Numminen
Sovitus: Rauli ”Badding” Somerjoki
Esittäjä: Rauli ”Badding” Somerjoki yhtyeineen
”Bensaa suonissa”
Sävellys: Rauli ”Badding” Somerjoki
Sanoitus: Jarkko Laine
Sovitus: M. A. Numminen
Esittäjä: Rauli ”Badding” Somerjoki
”Bensabilrock II”
Sävellys: Rauli ”Badding” Somerjoki
Sanoitus: Jarkko Laine
Sovitus: M. A. Numminen
Esittäjä: Rauli ”Badding” Somerjoki
”Vauhtia kallossa”
Sävellys: M. A. Numminen
Sanoitus: Jarkko Laine
Esittäjä: Rauli Badding Somerjoki
Tekniset tiedot
Kesto: 97 min.
Värillisyys: väri ja mustavalkoinen
Kuvasuhde: 1 : 1.66
Filmimateriaali: Eastmancolor ja mustavalkoinen
Tuotantotiedot
Kuvausaika: syksy 1969 – kesä 1970
Tuotantokustannukset: 286 000 mk
Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy / Jorma Korpinen
Äänimenetelmä: Picot
Äänitysstudio: Finnvox Oy
Esitystiedot
Ensi-ilta Helsingissä: 18.9.1970 (Bio Rex, Kino Helsinki)
Elokuvateatterilevitys: Finnkino Oy
Esitysoikeudet:
Risto Jarva -seura ry.
Filminorin konkurssipesä: Takkinen
MTV Oy (televisio)
Tarkastustiedot
Ikäraja: K 16
Veroluokka: 10 %
”Alussa Jumala loi taivaan ja maan, vuonna 1908 luotiin ensimmäinen Ford, jolle itämaan tietäjät antoivat lahjaksi öljyä, kromia ja kumia.”
”Yhdysvalloissa syntyy lapsi joka yhdeksäs sekunti, mutta auto joka viides sekunti.”
(sitaatteja elokuvasta)
Elokuvan taustaa
Risto Jarva työryhmineen lähti kehittelemään elokuvapamflettia ralliautoilusta ja yhteiskunnan autoistumisesta, moottorikulttuurin väärinkäytöstä ja perversoitumisesta, ihmissuhteiden esineistymisestä. Elokuvan lähtökohdista kertovat alkupuolelle liitetyt, Jarvan dokumenttielokuvista muistuttavat informaatiojaksot, tietoiskut. Niissä on käytetty dokumenttikuvia, selostusta, välitekstejä ja animaatiota.
Käsikirjoitusryhmään keskeisesti kuulunut Peter von Bagh on kertonut, että henkilöhahmoista kirjoitettiin pitkiä elämäkertoja. Von Bagh kirjasi työprosessia, yhteisiä pyrkimyksiä ja elokuvan tyylikeinoja ennen ensi-iltaa:
”RALLY. VAIHEET. Tarkka perusidea, visio. – – Aluksi vain: pamfletti – autoistumista vastaan. Mekaanisen maailmankuvan kritiikki. ’Epähumaanisuus’ ja sen sellaista. Ei vielä kiinnostavaa. Ei vielä elokuvaa.
Sittemmin tarkemmasti: perhe, omistuksen kuviot / instituutio. Harhat. Noidankehä.
Pois psykologiasta. Mahdollisimman härski, populaari sävy (Ruusujen ajan jälkeen tarpeen!) Raggarit katsomoon, mutta jo tässä vaiheessa tärkeä muistaa: kunpa eivät vain ottaisi liian tosissaan.
Muistettava: Faulkner.
Ryhmätyö: koottava kerrostumat, implikaatiot. Eri tasoilla: visuaalinen – Anger (Scorpio Rising), Hawks (Red Line 7000). Temaattinen: kannattaisiko lukea sen verran psykkaa että sitä osattaisiin välttää… Freud etc. tässä tapauksessa ja vain tässä OK – kuolemanvietti, Eros ja Thanatos. Pyöristettävä mahdollisimman perustasoinen kuvio.
Musiikkeja etsittiin. Elvis ihanteellinen – osoittautuu liian kalliiksi käyttää. Idea siitä että koko ajan hälyä.
Näyttelijöiden etsiminen alkoi. Eläytyminen vastaan kyllästyneisyys. Ristolle aina tärkeä tietynlainen dokumentaarisuus (tässä molemmat pääosakundit kovia automiehiä).
Eri rallien (kuva)nauhoitus / seuraaminen.
Väritutkimukset. Liittyivät visuaalisen hahmon pelkistämiseen.
Dramaturgisen kuvion etsintä. Tämä ei ollut kondiksessa, joten sitä alettiin (insinöörimäisesti) etsiä. Täsmennettiin tyypillisyyksiä, esim. ’sosiologisia’ ulottuvuuksia. Tutkittiin tyypillisiä ralliajajaperheitä. Päädyttiin nykyiseen dynaamiseen, muuttuvaan kuvioon, joka samalla turvallisesti ja perinteisesti kolmiodraama. Kuvaa myös kundien yhteiskunnallista liikettä ’eteenpäin’. Joka abstraktio! Harhaa vain… Olennaista: tässä elokuvassa, ja se on Riston merkityksen mitta, yhteiskunnallisesti edustavimpia ovat rakkauskohtaukset, eivät siis (lasketut) pamflettitehot kuten voisi luulla. Tässä katsoisin ’opettajien’ vastuun vakavaksi: muistaa aina taiteen ominaislaatu, alituinen dialektiikka yksityisen kokemuksen / yhteisöllisyyden välillä. Tasapaino: ettei taidetta samasteta helpossa innossa yleisönosastokirjoitteluun eikä myöskään irroteta inhimillisistä / yhteisöllisistä yhteyksistään.”
(Filmihullun Risto Jarva -erikoisnumero, 1 / 1978)
Bensaa suonissa -elokuvan kummeihin voi lukea Godardin Viikonlopun (1967). Käsikirjoitusvaiheessa Jarva tapasi myös ihailemansa ohjaaja-näyttelijä Jacques Tatin, jolla oli samaan aikaan tekeillä oma autoistumista käsittelevä elokuva Trafic.
Pertti Melasniemestä tuli isoveljensä Eero Melasniemen jälkeen vähäksi aikaa suosituin miesnäyttelijä suomalaiseen elokuvaan. Hänen ensimmäinen pääosansa oli Maunu Kurkvaaran ohjaama Miljoonaliiga (1968). Lilga Kovanko ja Ulf Törnroth olivat elokuvan puolella uusia ammattilaiskasvoja. Elokuvassa Bensaa suonissa näyttelee myös kuvataiteilija Perttu Näsänen.
Elokuvan musiikin sävelsivät uudet miehet, Rauli ”Badding” Somerjoki ja M. A. Numminen. Nimisävelmä on jäänyt soimaan radiossa.
FJ-Filmi tuli tuotantoon mukaan pienellä rahoitusosuudella.
Elokuvassa on dokumenttimateriaalia ralleista, lähinnä Jyväskylän Suurajoista ja Tunturirallista, ja siinä nähdään monia tunnettuja rallikuskeja. Osa ralleista kuvattiin mustavalkoisina. Valokuvamateriaalina on käytetty kollaaseja, automainoksia sekä kaavakuvia auton moottoreista ja ihmisen anatomiasta.
Tässä elokuvassa äänittäjä Timo Linnasalo ja Juha-Veli Äkräs liittyivät Jarvan kuvausryhmään.
Elokuvan Bensaa suonissa härski tyylilaji oli Risto Jarvan tuotannossa uusi; se jatkui hänen seuraavassa pitkässä elokuvassaan Kun taivas putoaa… (1972).
Elokuvan Bensaa suonissa käsikirjoitustyöryhmään kuulunut, apulaisohjaajana toiminut Jukka Mannerkorpi ohjasi vuonna 1982 lyhytelokuvan Automobiili, joka sisältää muistumia elokuvan tietoiskujaksoista.
Elokuvan juoni
Lasse Roos on ollut automyyjä, joka naituaan makkaratehtailijan tyttären on päässyt myyntipäälliköksi appensa yhtiöön ja voinut aloittaa tämän ansiosta uransa rallikuskina. Hän haluaisi päästä taloudellisesti riippumattomaksi ja ammattimaiseksi ajajaksi. Hänen vaimonsa Marja Roos on hammaslääkäri, joka ajaa hänkin rallia. Tapio Repo on huoltoaseman apupoika, mekaanikko, jonka haaveena on päästä ajamaan kilpaa.
Kilpailuissa Marja ajaa autonsa nurin, ja Tapsa kääntää sen kavereineen pyörilleen. Marja ottaa Tapsan siipiensä suojaan. Lasse antaa pojan huoltaa autonsa ja opettaa tälle kilpa-ajon alkeita. Marjan ja Tapsan välille kehittyy suhde. Tapsa alkaa ralliajon jalkansa loukanneen Lassen tilalla. Lasse nöyryyttää epäonnistunutta Tapsaa. Marja jatkaa suhdettaan Lasseen. Lasse sijoittuu isoissa kilpailuissa toiseksi ja torjuu Marjan. Marja ja Tapsa joutuvat auto-onnettomuuteen, jossa Marja saa pahan aivovaurion.
Elokuvan vastaanotto
Bensaa suonissa ei räjäyttänyt kassoja mutta sai kohtuullisesti yleisöä, satatuhatta katsojaa. Vuoden menestyjät olivat Edvin Laineen ohjaama Akseli ja Elina, Jörn Donnerin ohjaama Naisenkuvia ja Ere Kokkosen ohjaama Spede-tuotanto Speedy Gonzales.
Filminor teki yleisömielipidetutkimuksen elokuvasta.
Bensaa suonissa ei saanut paljoa ulkomaanlevitystä. Se esitettiin Wienin elokuvajuhlilla, Lontoon National Film Theatren suomalaisen uuden elokuvan sarjassa sekä Ruotsin ja Baijerin televisiossa.
Lehdistövastaanotto oli valtaosin myönteinen. Aikaisemmin nihkeä Helsingin Sanomien Paula Talaskivi oli innoissaan ”todella kovasta kotimaisesta”. Joitakin soraääniä kuultiin elokuvan ”kaupallisuudesta” tai ”menevyydestä”. Kaikki eivät nielleet päähenkilöitä ja kolmiodraamaa. Keskustelua syntyi siitä meneekö elokuvan sanoma perille ja mitä vaikutusta sillä on.
Elokuva sai 200 000 markan laatutukipalkinnon ja Risto Jarva sai Jussi-palkinnon vuoden parhaasta ohjauksesta.
Luonnehdintoja elokuvasta
”Käsittääkseni Bensaa suonissa on sekä paras Jarvan elokuva tähän asti että erittäin merkittävä suomalainen elokuvasaavutus. Elokuva, joka on täysipainoinen sekä ulkonaisesti että sisäisesti, sanottavaltaan, rakenteellisesti täyttä filmi-ilmaisua; samalla kertaa, näennäisesti, kylmän objektiivisesti raportoiva mutta tyylillisesti peräti persoonallinen työ ja perimmältään voimakkaasti kantaa ottava. Bensaa suonissa -elokuvan tekijänä Jarva yhdistää mielestäni tähän asti kaikkein onnellisimmin teknillisen insinööriminänsä ja oikean elokuvamiehen, tarkan ja kiinteästi rakentavan, johdonmukaisen, uskaliaan ja omaperäisen ja hallitsee myös kokonaisuuden rytmin paremmin kuin koskaan.”
(Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat, 1970)
”Aluksi Jarva käyttää runollista mutta hajanaista kuvakerronnan tekniikkaa. Mutta edetessään kertomus tiivistyy ja kasvaa hyvin purevaksi satiiriksi autoilusta, autoyhteiskunnasta ja autoihmisistä. Moottorihulluus ja erotiikka on muuan elokuvan teema.”
(Mauritz Edström, Dagens Nyheter, 15.3.1972)
”Jarvan satiirin iskevyys ja railakkuus tekevät elokuvasta hänen toistaiseksi ehdottomasti huvittavimman ja viihdyttävimmän teoksensa, joskin ironia on hetkittäin liiallista (Marjan onnettomuus sikojen keskellä näyttää aivan liian soveliaalta kohtalolta makkaratehtailijan tyttärelle).”
(Peter Cowie, International Film Guide, 1972)
”Jarva ei koskaan ole ollut ohjaaja jota kiinnostavat puhtaasti psykologiset ihmissuhteet, vaan hän on aina halunnut nähdä maailman laajempina sosiaalisina struktuureina, joissa ihmiset enemmänkin toimivat luokkiensa edustajina kuin itseriittoisina yksilöinä. Bensaa suonissa haluaa ennen kaikkea olla suurisuuntainen pamfletti autoilun erilaisista kielteisistä funktioista, vasta sitten psykologisesti rikas ihmiskuvaus. Bensaa suonissa on elokuva ihmisistä, joiden älyllinen ja emotionaalinen kypsymisprosessi on keskeytynyt auton tullessa kanssaihmistä tärkeämmäksi. Jarvan ihmiset toimivat ennen kaikkea fyysisellä tasolla – – ”
(Pertti Lumirae, Päivän Sanomat, 30.9.1970)
”Sitä (kolmiodraamaa) käytetään ensi sijassa kuvittamaan Jarvan teesiä, joka osaksi liittyy autoa ympäröivään seksuaalimystiikkaan, osaksi ihmissuhteiden tunteettomuuteen. Omasta puolestani luulen, että Jarva tähtää pitemmälle kuin pelkkään hyökkäykseen autoa vastaan. Hän haluaa osoittaa yhteiskuntajärjestelmän kielteiset puolet, yksioikoisen aineellisen ajattelun kyllästämän elämäntavan mekaanisuuden, tunteettomuuden ja tyhjyyden, joiden vertauskuvana auto elokuvassa toimii.”
”Yksi asia on selvä: Jarva on halunnut tehdä elokuvan, joka vetää yleisöä, jännittävän, reippaan, dramaattisen elokuvan, joka vetoaa ja siis vaikuttaa mahdollisimman moniin. Mutta vaikuttaako se, saavuttaako sanoma? Eikö hän paljolti panostakin kauniisiin, jännittäviin, vetäviin puoliin esim. autokilpailujen kuvauksessa? Hän näyttää, kuinka nuoret saadaan innostumaan ja mikä saa heidät innostumaan, mutta tämän hän tekee tavalla joka saattaa vaikuttaa bumerangin lailla. Jossain määrin hänen elokuvansa voi vaikuttaa enemmän puoleensavetävältä kuin vastenmieliseltä – huolimatta päätöksen shokkikuvista.”
(Erik Udd, Nya Pressen, 29.9.1970)
”Kuvaus viivaa hyvin näkyvästi, miten ohjelmoidusta ja viettirakenteita myöten ehdollistetusta elämänmuodosta on kysymys. Ihmissuhteita leimaa puhdas välineellisyys. Ihmiset eivät edes parittele toistensa, vaan toisiinsa liittämien statusten kanssa. Toisilleen ihmiset ovat vallan välikappaleita, alistamisen ja nöyryyttämisen kohteita, joiden sukupuolisuuskin on ehdollistettu markkinamekanismeilla, tai paremminkin: arvoiltaan kapea kilpailuyhteiskunta luo erinomaisen pohjan teknisen kulttuurin suuntaajien vallankäytölle, joka ulottuu perustaviin tarpeisiin saakka. – – Kysymys on siis oikeastaan teollisen imperialismin kuvauksesta, imperialismin joka valtarakenteena on näkymättömämmin ja perustavammin elinehtojamme säätelevä kuin se mitä sanalla yleensä tarkoitamme.
Ja auto on juuri eräs sattuva välikappale tässä, koska siihen alistamisen välineenä on liitetty omistamisen, vapauden mielikuvat. Eli ihminen on autolla ohjattu itseään ja ympäristöään tuhoaville raiteille äärimmäisen vapauden ja voiman tunteen vallassa.”
(Eero Tuomikoski, Filmihullu, 4 / 1970)
”Vaikka elokuva on peräisin Suomesta ja sijoittuu sinne, monet baijerilaiset autoilun ystävät varmaan suuttuivat ja kauhistuivat tavasta jolla siinä, kuten täytynee sanoa, moottoriurheilua häväistiin. Kyseessä olivat molempia sukupuolia edustavat ralliautoilijat, jotka heti moottoritien aloitettua laulunsa joutuivat seksuaalisesti kiihtyneeseen tilaan. Joka tapauksessa kävi niin, että he paljastivat yläruumiinsa peuhatessaan keskenään. Onneksi elokuvan juoni oli varsin katkonainen ja täysin sekava, joten heidän seuraamisensa henkisesti ja eroottisesti alkoi pian väsyttää. Yksinkertaisesti perverssiä.”
(K. H. Kramberg, Süddeutsche Zeitung, 1973)