Tuskin kukaan on tehnyt Suomessa työtä elokuvakulttuurin hyväksi niin paljon kuin Jörn Donner.
Hän oli perustamassa Suomen elokuva-arkistoa 1950-luvun lopulla, joka toimi yhdistyspohjalta parikymmentä vuotta, kunnes suuri tavoite saavutettiin ja elokuva-arkisto päätettiin valtiollistaa. Elokuva-alan aktiivit eivät kuitenkaan halunneet haudata Suomen elokuva-arkisto ry.:tä, yhdistystä joka ”toiminnassaan tukeutui elokuvakulttuuria luoviin ja ylläpitäviin voimiin, elokuvan todellisiin ystäviin”.
Yhdistys oli toimintansa aikana pystynyt kokoamaan tällaiset perusvoimat tärkeään kulttuurityöhön. Koettiin, että perinnettä ei saanut unohtaa. Edelleen oltiin sitä mieltä, että todellisen elokuvakulttuurin juurtuminen Suomeen tapahtui merkillisen hitaasti. Suomea pidettiin lähes viimeisenä maana Euroopassa, jossa elokuvan tuntemus luettiin osaksi yleissivistystä.
Joulukuussa 1978 kokoontui Säätytalolle 47 henkilöä perustamaan uutta yhdistystä. Sen nimeksi annettiin Risto Jarva -seura, vuotta aiemmin tapaturmaisesti kuolleen elokuvaohjaajan kunniaksi, ja koska ”elokuvakulttuurin pitkän linjan parhaat ominaisuudet – pyyteettömyys, rehellisyys, aito rakkaus elokuvaan – toteutuivat Risto Jarvan henkilössä.” Nimi oli luonnollisesti myös kunnianosoitus Jarvan tinkimättömälle työlle elokuvakulttuurin hyväksi.
Risto Jarva -seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Jörn Donner.
Kokouksen päätteeksi Donner käytti puheenvuoron, jossa ”hän toi esiin ilonsa seuran perustamisesta, koska seuralla on mahdollisuus kerätä toimintaansa mukaan kaikki elokuvasta ja elokuvakulttuurista kiinnostuneet jatkamaan Risto Jarvan kesken jäänyttä elämäntyötä.”
Jörn Donner syntyi puolitoista vuotta ennen Risto Jarvaa. Jarva eli 43-vuotiaaksi. Donner eli kaksi kertaa 43 vuotta.
Molemmat tekivät valtavasti töitä elokuvakulttuurin hyväksi. Kun tiedämme, mitä Jörn Donner sai elämässään aikaan, miten paljon hän kirjoitti, ohjasi, tuotti, puhui, teki luovaa työtä laidasta laitaan, avusti nuoria tekijöitä eteenpäin urallaan, ei hänen kohdallaan tunnu nimenomaisesti siltä, että mitään varsinaisesti jäi kesken.
Jörn itse olisi tietysti eri mieltä. Kaikki ei tule koskaan valmiiksi, liikaa asioita jää kesken. Hänen elämänsäkin.
Seura jatkaa Jarvan kesken jäänyttä elämäntyötä, mutta nyt myös ensimmäisen puheenjohtajamme Jörn Donnerin elämäntyötä. Jörnin intohimo elokuvakulttuuria kohtaan olkoon johtotähtemme.