Kolme salaisuutta on Antti Peipon elokuvista ainoa, jonka kuvamateriaali koostuu kokonaisuudessaan maalatusta ja piirretystä kuvataiteesta. Se on intuitiivisen, mystisen unenomaisuuden ja rationaalisen selityksen samalla kertaa hämmentävä ja silmiä avaava yhdistelmä.
Alkuperäisten kuvien tekijät eivät ole ammattilaisia. He ovat Nikkilän sairaalan skitsofreniasta eli jakomielitaudista (tai paranoiasta eli vainoharhaisuudesta) kärsineitä potilaita 1900-luvun puolivälistä. Elokuva perustuu Nikkilän ylilääkärin Oscar Parlandin julkaisemiin taideterapeuttisiin tutkimuksiin ja tulkintoihin sekä (niiden pohjana olleisiin) Nikkilän sairaalan museoon arkistoituihin tietoihin ja kuvamateriaaleihin. Peippo on myös kertonut matkustaneensa esityönään perehtymään aihepiiriin kansainvälisiin laitoksiin.
Elokuvassa tunkeudutaan kolmen ihmisen sisälle heidän oman taiteellisen ilmaisunsa ja sen tulkinnan kautta. Potilaiden mielisairaalassa tekemät kuvalliset esitykset auttavat selittämään heidän psyykettään ja sairautensa laatua. Ne muodostavat unenkaltaisen symbolistisen peilin heidän särkyneeseen, ahdistuneeseen mieleensä.
Kuvataiteellaan potilaat yrittävät hahmottaa omaa eksyksissä olevaa minuuttaan ja sukupuolisuuttaan, järkkynyttä suhdettaan ulkomaailmaan. Sisäisen ja ulkoisen rajat hämärtyvät. Potilaiden työt ilmentävät Peipon tuotannolle keskeistä modernin ihmisen ongelmaa. Ne muodostuvat osaksi modernin kuvataiteen kiehtovia muotoja ja kysymyksenasetteluja.
Yksilöpsykologisesti syväluotaava Kolme salaisuutta ei pinnallisesti katsoen kuulu yhteiskunnallisiin elokuviin. Kuitenkin sen mottona on: ”Yksilössä puhkeava skitsofrenia on sen ihmisyhteisön uni johon sairaus kuuluu.” Elokuva voikin herättää kysymyksiä poikkeavan yksilön sairauden mahdollisesta kollektiivisesta alkuperästä. Sodassa järkensä menettänyt mies on vastaansanomaton esimerkki yhteiskunnallisen ja historiallisen ympäristön suorasta syysuhteesta yksilön vaurioituneeseen sisimpään.
Antti Hytin musiikki tavoittelee yksityisen ja yleisen mielen kerrostumia.
Kolme salaisuutta sai Tampereen elokuvajuhlilla 1984 erikoispalkinnon teksti- ja kuvamateriaalin yhdistämisestä hallittuun äänimaailmaan.
– Markku Varjola (2017)
17 min.
ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus ja leikkaus Antti Peippo
äänitys Olli Soinio
musiikki Antti Hytti
miksaus Tuomo Kattilakoski
lukija Esko Salminen
asiantuntija Oscar Parland