Valtakunnan sydän (1989)

Bruno Granholmin vuonna 1999 suunnittelemat VR:n makasiinit päärautatieaseman edustalla toimivat runsaan sadan vuoden yhtenä Helsinkiin saapumisen symbolina. Vuonna 1988 varastot otettiin pois käytöstä. Toukokuussa 2006 ne paloivat maan tasalle. Myöhemmin samalle paikalle on ilmestynyt Kansalaistori, Musiikkitalo ja muuta kylmää lasiarkkitehtuuria. Enää pieni pala makasiinien toimistorakennusta on jäljellä.

Valtakunnan sydän on Antti Peipon runollinen kunnianosoitus varastokompleksille. Kuvaaja Juha-Veli Äkräksen mustavalkokuvissa hehkuu menneen ajan henki. Makasiinit ovat kuin elävä keidas politiikan (Eduskuntatalon), kulttuurin (Finlandia-talon) ja historian (Kansallismuseo) kolmiyhteydessä.
Matti Kuortin äänimaisema koostuu ratapihan äänistä, kiskojen kirskunasta, lastia kuljettavista trukeista ja muusta kolkkeesta, elämän ja työn äänistä. Ihmisiä vilisee kuvissa. Heidän työnsä äänet kuuluvat, mutta heidän puhettaan ei kuulla. Näin ihmiset ovat ikään kuin osa elävää makasiinialuetta, osa sen hälinää ja ääniä.

Valtakunnan sydän jäi Peipon viimeiseksi elokuvaksi. Se on arvokas tallenne kaupunkikulttuurista, joko on jo iäksi kadonnut. Elokuvassa mennyt maailma herää kuitenkin kauniilla tavalla eloon.

– Henri Waltter Rehnström 2017

 

ohjaus ja käsikirjoitus Antti Peippo

kuvaus Juha-Veli Äkräs

äänitys Matti Kuortti

leikkaus Anne Lakanen

 

11 min.