X-Baronen
Työnimet: Kaksoisrooli, Paroni X
Maa: Suomi
Valmistumisvuosi: 1964
Ohjaus: Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta, Spede Pasanen
Tuotanto: Elokuvatuotanto Spede Pasanen / Hupi-Klubi Oy, Elokuvaosakeyhtiö Filminor
Näyttelijät
Spede Pasanen (paroni Wilhelm von Tandem / maalaispoika Kalle)
Meri Lii (Kerstin-neiti)
Pirjo Vainimäki (Päivi, talontytär)
Jaakko Pakkasvirta (James, paronin kamaripalvelija)
Heikki Kuvaja (Jösse, renkipoika)
Herbert Katz (Skrüps, Tandem-yhtymän johtokunnan jäsen, roistokoplan johtaja)
Simo Salminen (Simo, koplan jäsen)
Anneli Sauli (muuan maitotyttö)
Tapio Rautavaara (Tapsa Rautavaara, eräs jousiampuja)
Kai Lappalainen (lääkäri)
Allan Lindfors (koplan jäsen)
Per Erik Janson (sukukokouksen puhemies)
Kullervo Kukkasjärvi (koplan jäsen)
Muut esiintyjät
Pertti Metsärinteen yhtye (Päivämatineaorkesteri)
Peter von Bagh (mies Esplanadin penkillä / mies Royalin terassilla)
Jorma Huupponen (ajanottaja urheilukentällä)
Markku Kiuru (ajanottaja urheilukentällä)
Aino ja Väinö Rautiaisen lapset (sisältä tulevat lapset)
Aino Rautiainen (twistaava emäntä)
Väinö Rautiainen (twistaava isäntä)
Pirkko Peltonen (väkeä cocktailkutsuilla)
Otto Donner (väkeä cocktailkutsuilla)
Anna Maaranen (kyläläisnainen)
Toivo Vehomäki (kyläläismies)
Mirja Vehomäki (sade-esitelmän kuuntelija)
Pirkko Vehomäki (sade-esitelmän kuuntelija)
Päivi Vehomäki (sade-esitelmän kuuntelija)
Pentti Vehomäki (sadeskeptikko)
Vilho Kähärä (sadetanssin osanottaja)
Kalle Maaranen (sadetanssin osanottaja)
Pentti Kotkaniemi (mies Tapsa Rautavaaran seurassa)
Juvan Hyötyyn kyläläisiä
Tekijät
Ohjaus: Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta, Spede Pasanen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen, Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta
Tuotanto: Spede Pasanen, Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta
Kuvaus: Risto Jarva
Leikkaus: Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta
Äänitys: Jaakko Pakkasvirta, Spede Pasanen
Musiikki: Otto Donner
B-kuvaus: Antti Peippo
Kuvausapulainen: Kullervo Kukkajärvi
Miksaus: Tuomo Kattilakoski
Alkutekstit: Osmo Kaipanen
Muusikot:
Pertti Metsärinteen yhtye:
Pertti Metsärinne (piano, trumpetti)
Heikki Kauppinen (klarinetti)
Risto Sihvonen (kitara, saksofoni)
Arvi Syrjä (basso)
Reijo Tani (rummut)
Musiikki
”Heinäntekotwist”
Sävellys: Otto Donner
”Gute Nacht / Warum bist du so ferne”
Sävellys: Adolph Eduard Marschner
Sanoitus: U. L. B. Wolf
Esittäjät: Spede Pasanen ja Jaakko Pakkasvirta
Tekniset tiedot
Kesto: 92 min.
Värillisyys: mustavalkoinen
Kuvasuhde: 1 : 1.66
Tuotantotiedot
Kuvausaika: kesä 1964
Tuotantokustannukset: 105 000 mk
Laboratorio: Kurkvaara-Filmi Oy
Äänimenetelmä: Evan Englund
Äänitysstudio: Fennada-Filmi Oy; Akkuteollisuus Oy (taustamusiikki)
Esitystiedot
Ensi-ilta Helsingissä: 30.10.1964 (Adams, Axa, Tuulensuu)
Elokuvateatterilevitys: Väinän Filmi Oy
Esitysoikeudet: Pasanen / MTV Oy
Tarkastustiedot
Ikäraja: Sallittu lapsille
Veroluokka: 10 %
Elokuvan taustaa
Pertti ”Spede” Pasasesta (1930 – 2001) oli tullut suosittu radio- ja TV-koomikko, uuden crazy-huumorin keskeinen edustaja maassamme. Hänen suosikkiohjelmiaan oli radiossa Ruljanssiriihi, televisiossa Speden Saluuna ja Spede-Visio. Hän oli esiintynyt monissa elokuvissa sivuosissa (mm. Mullin mallin. Ohjaus: Veikko Itkonen. 1961) ja yhdessä pääosista elokuvassa Hopeaa rajan takaa (Ohjaus: Mikko Niskanen. 1963) ja oli jo pitkään halunnut tehdä oman elokuvan. Nyt hän päätti tuottaa itse pääosittamansa elokuvan ja hankki rahoituksen yhtiönsä Hupi-Klubi Oy:n kautta. Yhteistyökumppaniksi hän otti Filminorin, jonka tuottama Yö vai päivä (Ohjaus: Risto Jarva ja Jaakko Pakkasvirta. 1962) oli saanut valtion elokuvapalkinnon. Sopimuksessa todettiin: ”Filminor vastaa nimellään tuottaja Pasasen elokuvan – – ammatillisesta tasosta teknillisen suorituksen, kuvauksen, laboratoriotöiden valvonnan ja äänityksen valvonnan osalta – – ”. Kysymys oli siis Filminorille pitkän elokuvan osalta harvinaislaatuisesta tilaustyöstä, millä oli kaupallista merkitystä.
Filminorin osuus ei rajoittunut kalustoon ja tekniseen ryhmään, vaan Risto Jarva ja Jaakko Pakkasvirta kirjoittivat ja ohjasivat elokuvan yhdessä Speden kanssa. Kuvaustilanteessa improvisoitiin, joskin playback-menetelmä etukäteen äänitettyine vuorosanoineen rajoitti sitä. Jarva vastasi visuaalisesta asusta, Pakkasvirta henkilöohjauksesta, Spede oli avainhenkilö kaksoisroolinsa luomisessa ja suunnitteli ja ohjasi koomisia taitotemppuja eli gageja.
Elokuva tehtiin näyttelijälakon aikana, mutta Spede oli ammattilaisesiintyjä ja tärkeässä osassa esiintyvä Jaakko Pakkasvirta oli näytellyt miespääosaa Maunu Kurkvaaran ohjaamissa elokuvissa Rakas… (1961) ja Meren juhlat (1963). He olivat näytelleet yhdessä edellisvuonna elokuvassa Hopeaa rajan takaa (1963). Näyttelijätyypiltään he olivat vastakkaisia: Spede ilmehti ja elehti voimakkaasti, Pakkasvirta suosi pienieleistä lähestymistapaa. Simo Salmiselle X-Paroni merkitsi elokuvadebyyttiä. Naispääosiin kiinnitettiin televisiojulkkis Meri Lii, Suomen Japanin suurlähettilään Martti Lintulahden tytär, ja turkulainen somistaja Pirjo Vainimäki, jonka kanssa Pasanen avioitui vuotta myöhemmin. Kuvausapulaisena toimi ja yhdessä roistonosista esiintyi Jarvan opiskelutoveri, Filmihullun tuleva toimitusjohtaja Kullervo Kukkasjärvi.
Hanke tarjosi Risto Jarvalle ja Jaakko Pakkasvirralle mahdollisuuden suomalaisen komediamaailman tutkimiseen ja hahmottamiseen. ”X-Paronissa tekeminen oli vapautunutta, harjoittelua ilman painolasteja tai huikeita kunnianhimoja.” (Risto Jarva). Pyrkimyksenä oli Jaakko Pakkasvirran mukaan raikastaa ja modernisoida vanhaa farssiperinnettä. Jarvan ja Pakkasvirran hillitympi huumorikäsitys ei aina käynyt yksiin Speden poskettoman huumorin kanssa. Jarva ja Pakkasvirta painottivat lämpimiä, humaaneja aineksia, Speden komiikka painottui mekanistisempaan suuntaan. ”Kyllähän Spede on sen verran vitaalinen ja vahva, että hän siinä käytännössä taisi päästä enemmän voiton puolelle.” (Pakkasvirta). Yhteistyönä elokuva kuitenkin syntyi.
X-Paroni on ainoa Risto Jarvan itse kuvaama pitkä elokuva. Sen B-kuvaajasta Antti Peiposta tuli vakituinen kuvaaja koko Jarvan vastaiselle uralle.
Tuottaja valitti valtion elokuvatarkastamon määräämästä 10 prosentin verosta valtion elokuvalautakuntaan, mutta päätös pysyi ennallaan.
Elokuvan juoni
Paroni Wilhelm von Tandem elää keskellä helsinkiläistä hienostoa ja maalaispoika Kalle pikkukylässä. Kumpikaan ei oikein tahdo sopeutua ympäristöönsä. He ovat toisistaan tietämättä kaksoisolentoja. Molemmat saavat tällin päähänsä ja kärsivät muistinmenetyksestä. Uimarannalla heidän henkilöllisyytensä vaihtuvat ja he päätyvät toistensa rooleihin. He joutuvat sopeutumaan uuteen asemaan ja miljööseen, toinen urbaaniin seurapiiriin, toinen maaseudun rahvaan pariin. Samalla myös heidän tyttöystävänsä vaihtuvat keskenään. Kalle jatkaa paronin aloittamia, suvun vaatimia rikkaan Kerstin-neidin kosiopuuhia. Miehet alkavat vähitellen pärjätä ja viihtyä uusissa rooleissaan. Tandem-yhtiöön pesiytyneet rikolliset metsästävät paronin omaisuutta, ja seurauksena on takaa-ajo, väärinkäsitysten ja välien selvittely.
Elokuvan vastaanotto
”Vuoden naurettavimmaksi kotimaiseksi” mainostettu X-Paroni oli vuoden suurin yleisömenestys. Se loi pohjan Speden elokuvatuotannolle, joka jatkui yhteistyössä Jukka Virtasen ja Ere Kokkosen kanssa, ja auttoi Filminoria jatkamaan. Vuoden ainoa toinen kotimainen yleisömenestys oli Raportti eli balladi laivatytöistä (Ohjaus: Maunu Kurkvaara. 1964).
Kritiikin yleissävy oli varauksellisen myönteinen, osin iloisesti yllättynyt. Huumori puri yleensä suhteellisen hyvin. Erityisesti kiitettiin Risto Jarvan (ja Antti Peipon) kuvausta ja Otto Donnerin musiikkia. Vastapainona nähtiin kirjavuutta, epätasaisuutta, muodottomuutta, puheilmaisun avuttomuutta sivuosissa; lopun välienselvittelyä pidettiin yleisesti pitkitettynä.
X-Paroni ei saanut valtion elokuvapalkintoa, jollainen myönnettiin harvoin komedialle. Spede sai tästä aiheen kokonaiselle valtion elokuvapalkintojen irvailulle omistetulle episodille seuraavassa elokuvassaan Millipilleri (Ohjaus: Jukka Virtanen, Ere Kokkonen ja Spede Pasanen. 1966).
Spede Pasanen haki myöhemmin toistuvasti turhaan tuotantotukea Suomen elokuvasäätiöltä. Vuonna 1981 hän uhkasi tuhota kolmen ensimmäisen varsinaisen Spede-elokuvan, siis myös X-Paronin, negatiivit ja esityskopiot, ellei säätiö myöntäisi hänen elokuvalleen Uuno Turhapuron aviokriisi (1981) yhtä suurta tuotantotukea kuin Filminorin elokuvalle Kiljusen herrasväki (1981) myönnettiin. Pasanen ei saanut tuotantotukea ja näytti toteuttavan uhkauksensa, mutta paljasti myöhemmin sen bluffiksi. Mainostempun takana oli paitsi raha myös katkeruus hänen komedioidensa kohtaamasta valtiovallan ja kriitikoiden arvostuksen puutteesta.
Risto Jarvaa enemmän kuin Spedeä arvostavat kriitikot pitivät X-Paronia myöhemmin Speden parhaana elokuvana: tuoreena, määrätietoisena ja huolellisesti tehtynä. Speden arvostuksen nousun myötä X-Paroni on voitu nähdä nimenomaan Spede-elokuvana ja yhtenä muiden joukossa, kuitenkin niin, että Jarva ja Pakkasvirta ovat vähän hillinneet koomikon ominta menoa. Vuosikymmenten myötä Speden arvostetuimman elokuvan paikan on vienyt Pähkähullu Suomi (Ohjaus: Jukka Virtanen. 1967). Suosituimpia olivat jotkut Uuno Turhapuro -sarjan elokuvista.
Luonnehdintoja elokuvasta
”Se on – mikäli oikein käsitän – ensimmäinen meikäläinen pop-elokuva, piittaamaton, hyväntuulinen ja leikkisä aivan omalla erikoisella – lapsekkaalla – tavallaan. Se on myös aika pitkälle virkistävän lystikäs: sen pop-leikkiin joutuu kuin joutuukin mukaan huomaamattaan ja tulee jopa hyvälle tuulelle. – – Ylimalkaan leikinlasku, vitsit, sanaleikit ja tilannejekuttelut ovat kekseliäitä ja ne tarjotaan useimmiten tyrkyttämättä – – joskin usein hitaanlaisesti.”
(Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat, 31.10.1964)
”Mikään ei ole mahdotonta – ei edes suomalainen elokuvakomedia. Pasasen – Jarvan – Pakkasvirran X-Paroni on onnellinen tapaus – – . Komedia, joka ei ole koskaan ottanut luontuakseen suomalaisille ohjaajille, luontuu nyt, ja tekee sen aivan omalla tavallaan, vai pitäisikö sanoa omalla tavallamme: Yössä vai päivässä käytetty kansallinen ironia saavuttaa tarkoituksensa, naurattaa ja viihdyttää, kokonaisuuden muodottomuudesta huolimatta.”
(Jaakko Tervasmäki, Ylioppilaslehti, 31 / 1964)
”X-Paroni on -60-luvun pop-älymystön Hei rillumarei tai Rovaniemen markkinoilla, siis rehellisen kaupallinen farssi supisuomalaiselta pohjalta. Pasanen ei kuulu hienovaraisimpiin koomikoihin: hänen makunsa, jos hänellä sitä on, horjahtelee aina silloin tällöin tuntuvasti. Itse asiassa Pasanen vaikuttaa selvästi verbaaliselta koomikolta, huuliveikolta, joka latelee juttuja kuten seonnut Bob Hope ja vääntelee naamaansa kuin rytmittömän atleettinen Jerry Lewis. Pasanen on visuaalisesti epäkiitollinen koomikko, kummallinen ilmestys, joka automaattisesti hävittää todellisuuden ympäriltään sattumanvaraisesti etenevällä ’hit and miss’ -tekniikallaan. Hyviä tuokioita on X–Paroniin kuitenkin, ihme kyllä, tullut miltei tarpeeksi. Maaseutu elää filmissä Helsinkiä tuoreemmin, ja muutamista lyyrisistä välähdyksistä voi tunnistaa Jarvan otteen.”
(Matti Salo, Parnasso, 8 / 1964)
”Tällainen epätodellinen farssijuoni on X-Paronissa istutettu hyvin todellisiin nykysuomalaisiin ympäristöihin, jotka Risto Jarvan ja Antti Peipon kamera on tallettanut hyväätekevän puhtaasti; kuvaus on erittäin korkeatasoinen osatekijä tässä kokonaisuudessa, Otto Donnerin hilpeä musiikki mukautuu niin ikään erittäin notkeasti vitsikkään ajatuskulun myötäilijäksi. Nämä ovat X-Paronin näyttävimmät ammatilliset hyveet, joiden vastapainoksi esiintyy monenlaista kirjavuutta ja epätasaisuutta. – – X-Paronissa on mukava määrä parodisia täysosumia ilman sitä nonsense-huumorin ylenpalttista ja valikoimatonta mielettömyyttä, jota Spede Pasanen on usein ennen edustanut muilla foorumeilla.”
(Heikki Eteläpää, Uusi Suomi, 31.10.1964)
”Elokuva on rakennettu varsin tietoisesti Speden hahmon ja tyypillisen huumorin sekä kotimaisen elokuvan farssiperinteen kuvioiden varaan, siten että ne on pyritty nostamaan älyllisesti ja laadullisesti uudelle tasolle.
Lähtökohdiltaan X-Paronia voi jopa pitää farssin muotoisena vastineena eräille Yön vai päivän aiheille. Speden kaksoisrooli paroni Wilhelm von Tandemina ja maalaispoika Kallena antaa tilaisuuden moniin havainnollisiin asetelmiin, joissa rinnastuu kaksi erilaista maailmaa, kulttuuria ja elämänasennetta – –
Tarinassa voi nähdä version yleismaailmallisesta Tuhkimo-aiheesta, unelmasta elää rikkaana, `päivä kuninkaana´, yhdellä satumaisella taikaiskulla. Tai miksei myös voi ajatella, että kyseessä on koominen muunnelma Kasperin tai tynnyrissä kasvaneen tytön vanhasta tarinasta – – Naurun läpi X-Paroni siis tarjoilee omat kommenttinsa perinnöllisyyden ja ympäristötekijöiden vaikutuksista ja suhteista. – –
Kohtaukset nivoutuvat elimellisesti kaksijakoiseen tarinaan silloinkin kun ne tuntuvat irtoavan miltei itsenäisiksi sketseiksi kuten Kallen ’herätyskello’, maalaisten tanssit, pilamukaelma Hilja maitotytöstä Anneli Saulin myötävaikutuksella, jousiammunta itseään esittävän Tapio Rautavaaran kanssa tai Speden soolosuoritukset luonteenomaisine gageineen, esimerkiksi Jerry Lewis -tyyppinen naamanvääntely kohtauksessa jossa hän kertoo Tandem-suvulle kohtalokkaasta iskusta päähänsä.”
(Sakari Toiviainen, Risto Jarva, 1983)