Antti Peippo (1934–1989) vastasi Filmihullu-lehden kyselyyn vuonna 1983.
- Mikä oli ensimmäinen elokuvamuistosi?
- Millainen on ollut suurin elokuvaelämyksesi?
”Elokuva ei merkinnyt minulle lapsena mitään tärkeätä. Ensimmäiset muistikuvat ovat tuskin ensimmäiseltä katselukerralta. Sota-aikaan sijoittuvista Nipponin uljaista kotkista ja King Kongista en muista katselujärjestystä. Kummankaan sanoma ei tavoittanut minua, niinkuin King Kongin myöhemmätkään katsomiskerrat, joihin ensimmäisen kokemuksen mielikuvat sulautuvat, eivät ole tavoittaneet. Japanilaisesta ilmataisteluelokuvasta sen sijaan muistan kohtauksen jossa Kiinassa alasammuttu japanilainen lentäjä asettaa tupakkaa hautaamansa toverin haudalle, jotta tämä saisi poltella niitä. Tähän ensimmäiseen dramaattiseen muistikatkelmaan liittyy – tosin epätyydyttävällä tavalla – kysymykseen piilotettu aspekti maagisista tuntemuksista.
Muistettavin kokemus: Uuden Babylonin esitys Savoyssa arkiston näytöksenä 1972. Grigori Kozintsevin läsnäollessa ja Eero Ojasen triollaan säestäessä mykkäelokuvaa.
Ikimuistettavan esityksestä tekee onnellisten sattumien summa; yleisö lienee ollut suurin piirtein sen ikäistä kuin tekijäryhmä oli ollut 43 vuotta aiemmin, ja elävä musiikin säestys todisti elokuvan viestin tulleen tajutuksi nuoressa suomalaisessa katsojakunnassa. Minulle esityksestä välittyi elokuvan tekotavan spontaanisuus ja kuvakielen rakenteinen rikkaus. Teknisen vanhuuden rasitteet eivät elokuvassa nyt asettuneet esteeksi välittömyyskokemukselle.
Ennen esitystä Kozintsev kertoi kammostaan kuulua elokuvahistoriaan. Hän halusi elää tätä päivää sen omien ongelmien keskellä. Näin hän teki myös. Kuitenkin muistan hänen kasvoiltaan häivähdyksen aivan muualla olemisesta esityksen jälkeen kahvilla Fazerilla. Historian kokemus oli muuttunut osaksi nykypäivää hänen fyysisessä eksistenssissään.”
Filmihullu 8/1983