”Risto Jarva ei koskaan puhunut henkilökohtaisista asioistaan työtovereilleen tai julkisuudessa”, kirjoitti Sakari Toiviainen Jarvan elämäkerrassa vuonna 1983. ”Lehdistössä ei ilmestynyt hänen muistelujaan lapsuudesta tai nuoruudesta”.
Elämäkerrassa Risto Jarvan lapsuus ja nuoruus hahmottuu rikkaasti aikalaishaastattelujen kautta. Riston syntymän 90-vuotispäivänä 15.7.2024 päätin tutkia digitaalisia lehtiarkistoja nähdäkseni, milloin ja miten hänen polkunsa elokuvantekijäksi alkoi konkretisoitua mediassa.
*
Riston nimi esiintyi sanomalehdissä ensin kuolinilmoituksissa. Vajaa vuosi hänen syntymänsä jälkeen, kesäkuun 15. päivänä 1935, kuoli hänen isoisänsä Karl Fredrik Häggström. Kahdeksan vuotta myöhemmin, jatkosodan aikana, kuoli Riston äiti Margit Jarva (os. Häggström) ja puoli vuotta myöhemmin isoäiti Hilda Maria Häggström.
Seuraava merkintä löytyy toukokuussa 1953, kun valtakunnan sanomalehdet raportoivat Suomen nuorison III kulttuuripäivistä ja listasivat taidekilpailuissa palkittuja. 18-vuotias Risto palkittiin valokuvauskilpailussa, johon otti osaa 37 työtä. Arvostelijoina olivat Eero Laaksovirta, Eero Raviniemi ja Vilho Setälä. Tästä lähtien Riston nimi esiintyi valtakunnan suurimmissa sanomalehdissä säännöllisesti erilaisten kulttuurikilpailujen palkittujen listoilla.
Kesäkuussa 1954 Risto sai sekä ensimmäisen että toisen palkinnon Suomen Teiniliiton Lappeenrannassa järjestettyjen kulttuuripäivien valokuvauskilpailussa, sarjassa ”Muut kuvat”.
Oliko tuore ylioppilas tuolloin paikan päällä vai jo lähtenyt pitkälle ulkomaanmatkalleen koulutoveri Juhani Jauhiaisen kanssa halki Euroopan, joka johti aina Napoliin saakka 125-kuutioisella Vespalla?
Vuoden kuluttua 1955 seurasi heidän toinen skootterimatkansa, jonka aikana he päätyivät Sveitsissä sijaitsevan MRA:n (Moraalinen jälleenvarustautuminen) päämajaan. Siellä piti levätä vain päivä pari, mutta uskonnollinen käännytys tehosi nuoriin miehiin niin, että oleskelu piteni ja liike sai heidät valtoihinsa. MRA eli kylmän sodan aikana voimakasta nousua. CIA rahoitti avokätisesti tätä kommunisminvastaista ja länsimyönteistä liikettä.
Vuoden tai pari Risto oli MRA:n vaikutuspiirissä, mutta päästyään irti hän myönsi ystävilleen, että ”kyllä se kauheaa aivopesua oli”. Ehkä irtautumisessa auttoi myös maailman hahmottaminen taiteen keinoin. Ulkomaan reissuista kun oli tuloksena tammikuussa 1956 järjestetty ”värikuvaesitys”, jota mainostettiin kaikissa suurimmissa sanomalehdissä. Ajan hengen mukaisen moderni oli myös mainoksen grafiikka.
Ulkomaan matkoilta otettuja kuvia oli todennäköisesti mukana myös keväällä 1956, kun Ylioppilaiden kuvaamataidekilpailussa Risto sai II palkinnon mustavalkoisten kuvien sarjassa. Juhani Jauhiainen sai IV palkinnon. Värikuvien sarjassa ei jaettu ensimmäistä palkintoa lainkaan, mutta II palkinnon sai Riston opiskelutoveri Jaakko Ylinen ja Risto III palkinnon. Arvostelijoina olivat valokuvaaja Otso Pietinen, taidegraafikko Aukusti Tuhka, arkkitehti Heikki Havas ja graafikko-valokuvaaja Juhani Konttinen.
Vuoden kuluttua 1957 Ylioppilaiden XIII kulttuuriviikkojen valokuvauskilpailussa Risto otti I palkinnon värikuvien sarjassa ja II palkinnon mustavalkokuvien sarjassa.
Ylioppilaiden XIV kulttuuriviikkojen valokuvauskilpailussa v. 1958 Risto palkittiin jälleen, nyt III palkinto mustavalkokuvien sarjassa. Merkittävämpää oli kuitenkin, että ensi kertaa järjestettiin myös ”filmikilpailu ja filmikäsikirjoituskilpailu” Molemmissa kilpailuissa toimivat arvostelijoina ohjaaja Erik Blomberg (pj), toimittaja Bengt Pihlström ja ylioppilas Risto Hannula.
Filmikilpailun voitto meni Jaakko Yliselle ja Martti Tiulalle. Risto Jarvan ”Episodi” sijoittui kuudenneksi. Filmikäsikirjoituskilpailun ainoa palkinto myönnettiin Ristolle käsikirjoituksista ”347” ja ”Leikki”.
1959 Ylioppilaiden XV kulttuuriviikoilla Risto oli jo palkituin. ”Leikkejä yksinäisille” ja ”9 runoa” saivat filmikilpailun ykkössijan ja käsikirjoituskilpailussa Riston ”Uni” ja ”Sokeain maa” niin ikään palkittiin voittajana. Lisäksi Risto sai I palkinnon värivalokuvien sarjassa ja III palkinnon mustavalkokuvien sarjassa.
Kesällä 1959 kansainvälisen kaitaelokuvauksen harrastajien liiton UNICA:n kongressi ja kilpailu pidettiin Helsingissä. Riston ”Leikkejä yksinäisille” oli yksi Suomen edustajista. Filmin mahdollisesta menestyksestä lehdet eivät kuitenkaan mainitse.
Toiminta Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan ympärillä tapahtuvassa kulttuuritoiminnassa vei suurimman osan Riston opiskelijaelämän ajasta. Lähes joka suuntaan ulottuva harrastuneisuus näkyy siinäkin, että hän oli puheenjohtajana toimikunnassa, joka laati huonetilaohjelmaa Reima Pietilän ja Raili Paatelaisen (myöh. Pietilä) suunnittelemaan Dipoli-rakennukseen. Toimikunta käytännössä veti läpi sen vaiheen esisuunnittelussa jossa määriteltiin mitä tiloja tarvitaan.
Vuosi 1960 merkitsi Ristolle lopullista läpimurtoa Suomen kulttuurielämään. Hänestä tuli Teekkari-lehden päätoimittaja, hän oli mukana kirjoittamassa teekkareiden Sampo -näytelmää ja pääsi Ylioppilasteatterin lähipiiriin. Hän oli Ylioppilaiden kirkkopäivillä Jyväskylässä keskustelemassa ”yksilön tulevaisuudesta ja ihmisen massakäsittelystä” sekä alusti ”60-luvun ilmaisumuodoista”. Hän toimi vuonna 1957 perustetun teekkarien elokuvakerho Montaasin keskeisenä aktiivina (perustajajäseniä olivat Riston lisäksi Juhani Jauhiainen, Jaakko Ylinen, Martti Tiula ja Raimo Oksa). Niin ikään vuonna 1957 perustetun Suomen elokuva-arkiston näytösten vakituinen kävijä Ristosta tuli luonnollisesti oitis. Vuoden 1960 aikana Montaasin piirissä alettiin kehitellä elokuvaa, josta tuli Riston ensimmäinen pitkä elokuva, yhdessä Jaakko Pakkasvirran kanssa ohjaama Yö vai päivä (1962).
Vuonna 1961 Risto oli jo mukana Ylioppilasteatterin toiminnassa ja näytelmä ”Rimbaudiana” sai loistavat arvostelut mm. Ilta-Sanomissa huhtikuussa.
”Aivan eri lukunsa ansaitsisivat lavastaja Tapio Periäinen ja heijastuskuvista vastanneet Risto Jarva ja Olavi Laurikainen. Heidän ”näytelmänsä” oli aivan ratkaiseva esityksen tehon kannalta ja heidän työmääränsä on täytynyt olla valtava. On vaikea kilpailla näyttelijöiden kanssa, varsinkin kun kyse on Rimbaud’n tekstistä mutta täytyy myöntää, että tässä tapauksessa visuaalinen nautinto oli lähellä täydellisyyttä ja suorastaan hajoitti kiinnostavuudessaan tekstiin kohdistunutta huomiota.” (Riitta Ahokallio)
Toukokuussa 1961 Risto mainitaan myös televisioesiintyjänä Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä otsikolla ”Hyvät ja elävät keskustelut ovat harvinaista nähtävää kuvaruudussa.”
”Malliesimerkin siitä, millainen tv-keskustelu ei saisi olla, tarjosi Tesvision tiistai-iltana lähettämä ”Elävät ja kuolleet kuvat”. Ylioppilaslehden keskustelukerho oli asialla pohtimassa elokuvan asemaa taidemuotona.
Sanottakoon asiat selkeästi ja kakistelematta halki silloin, kun sanottavaa on, mutta ellei mitään sanottavaa ole, oltakoon hiljaa. Säästettäköön kuulijat tuskastuttavalta sanojen pyöritykseltä. Keskustelijoiden joukossa oli tälläkin kertaa kuitenkin sääntöä vahvistava poikkeus, jonka puheenvuoroja kuunteli mielellään: Risto Jarva.”
Risto sai kokea myös omat haasteensa insinööriyden ja kulttuurin sanansaattajan roolien yhdistämisessä. Toukokuussa 1961 kirjoitettiin, että ”Teekkari-lehti on kevään aikana kokenut ankaraa painostusta eräiden teekkaripiirien tahoilta; on nimittäin oltu sitä mieltä, että tulevan insinöörin ei pidä harrastaa kirjallisuutta, kuvataiteita tai musiikkia. Tästä syystä lehden toimitus – päätoimittaja on Risto Jarva – pyysi eroa kesken toimikauttaan. Asiaa käsitellyt yleinen teekkarikokous, jossa oli toistasataa osanottajaa, päätti kuitenkin yli 90 prosentilla annetuista äänistä pyytää toimitusta jäämään paikalleen. Toimittajat suostuivat pyyntöön, ja voimme siis odottaa lehden pysyvän yhtä hyvällä tasolla kuin tähän asti.”
Raimo Oksan ja Juhani Pallasmaan päätoimittaja-ajoista lähtien Teekkari-lehdestä oli muodostunut korkeatasoinen julkaisu ja tärkeä kulttuuripoliittinen vaikuttaja 50-luvun lopulla. Jarvan kaudella lehden asteikko laajeni ja sisällön taso kohentui entisestään. Kari Nissinen, Teekkarin tuolloinen taittaja, sittemmin arkkitehti ja työtoveri Jarvan elokuvauralla, muisteli miten Risto loi toimitukseen innostavan työilmapiirin. ”Tehdään parempaa lehteä kuin kukaan koskaan on tehnyt”, Risto ilmoitti miltei alkajaisiksi toimituksessa. Hänen kykynsä luoda hengeltään hyvä ja toimiva työryhmä, kerätä parhaita mahdollisia avustajia ja poimia heidän kauttaan esiin ajassa ja ilmassa liikkuvia uusia ideoita ja pyrkimyksiä, kävi ilmi jo Teekkari-lehden ajoilta.
Kauan Risto ei kuitenkaan enää lehden päätoimittajana toiminut, sillä elokuva vei miehen pian kokonaan. Omien projektiensa lisäksi hän veti elokuvakursseja ja oli kysytty vieras erilaisiin keskustelutilaisuuksiin.
Yksi teekkariuden huipentuma tuli 11.11.1961, kun Tekniikan Ylioppilaat juhli 40-vuotispäiviään ja iltajuhlan yhteydessä Risto muutamien muiden ohella palkittiin teekkarien ansiomerkillä. Kuukautta aiemmin oli valmistunut lyhytelokuva Työtä Ylioppilasteatterissa, joka sai valtion elokuvapalkinnon sen ensimmäisenä jakovuonna. Ilmeisen pedanttina ihmisenä Risto lopulta kuitenkin hankki ne DI:n paperit ja valmistui 1964. Seuraavana kesänä olikin jo aika kuvata ensimmäinen oma pitkän elokuvan ohjaustyö, Onnenpeli.
Suomen Kuvalehden kuvitusta 1.7.1961 suomalaista elokuvaa käsittelevässä artikkelissa.
Ville Suhonen 15.7.2024
(”Olin kolmetoistavuotias, kun olimme perheeni kanssa ravintola Wellamossa Katajanokalla. Isäni esitteli minut paikalla olleelle kanta-asiakkaalle Risto Jarvalle. Tiesin kuka hän on, koska olin jo nähnyt elokuvat Mies, joka ei osannut sanoa ei ja Loma. Istuin lyhyehkön keskustelun ajan pöydän ääressä. Risto puhui matalalla, hiljaisella äänellä, enkä tietenkään muista mistä juteltiin. Tämä tapahtui syksyllä 1977, kun Jäniksen vuosi oli valmistumassa.”)
Lähteet: digi.kansalliskirjasto.fi ja Sakari Toiviainen: Risto Jarva (1983)