1900-LUVUN K18 -SUOMI Orionissa 13.7.2024

Vähemmän on enemmän, huokasi työhönsä turhautunut elokuvatarkastaja. On koittanut ainutlaatuinen tilaisuus nähdä kaikki 1900-luvun suomalaiset K18-ikärajan saaneet ensi-iltaelokuvat samana iltana. Vuosiin 1973-1982 ajoittuva katsaus vie käytännössä Kekkosen valtakauden viimeiseen vuosikymmeneen, jolloin meno oli reipasta myös elokuvateattereissa.

Sarjan on ideoinut elokuvatoimittaja Jukka Sammalisto.

Elokuvat esitetään Cinema Orionissa lauantaina 13.7. alkaen klo 19.30. Liput ja lisätiedot.

SENSUELA (1973)

Suomalainen elokuvakulttuuri astui uuteen aikaan Kemissä 29.5.1973. Kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen elokuva, joka oli Valtion elokuvatarkastamossa kielletty alle 18-vuotiailta, sai ensi-iltansa elokuvateatteri Arissa. Muu Suomi rastitti autuaan tietämättömänä lottorivejään, kun melodraaman mestarina tunnetun Teuvo Tulion (1912–2000) testamenttityö heijastui kemiläisen elokuvateatterin valkokankaalle.

Jatkosodan lopusta alkava Sensuela kulkee Lapista Helsingin kautta Berliiniin kertoen lappalaistyttö Lailan (Marianne Mardi) ja saksalaislentäjä Hansin (Mauritz Åkerman) rajun rakkaustarinan. Tulio loi viimeiseksi jääneessä työssään suurenmoisen, kuvia kumartelemattoman vision sodanjälkeisen suomalaisen kulttuurin syvistä pohjavirroista. Omalaatuiset kansalliset perinteet, vapautuksensa löytänyt seksuaalisuus ja kaiken nielevä kaupallinen kulttuuri kohtaavat määrätietoisten värien rumankauniissa hehkussa. 665 katsojaa ei voinut olla väärässä: suomalainen K18-elokuva oli nyt tosiasia.

Helsingissä Sensuela ensiesitettiin vasta elokuva-arkiston erikoisnäytöksessä Orionissa huhtikuussa 2001. Vuonna 2012 Yleisradion kyselyssä viitisenkymmentä suomalaista elokuvakriitikkoa valitsi Sensuelan Suomen yhdeksänneksi parhaaksi fiktioelokuvaksi.

KARVAT (1974)

Jean-Luc Godardin ohjaama modernin elokuvan merkkipaalu Hullu Pierrot (1965) perustui Lionel Whiten jännitysromaaniin Kohti perikatoa (1963). Samaan kirjallisesta lähteestä ponnisti Seppo Huunonen (1939-2023), joka teki toista teatterielokuvaansa valtavan suositun esikoisensa Lampaansyöjien (1972) jälkeen. 

Karvat edustaa tyylipuhtaasti rikoselokuvaa, lajia, joka oli kansainvälisestä trendikkyydestään huolimatta yleisesti yhä vieroksuttu Suomessa. Tarinassa työtön kirjailija Pekka (Mikko Majanlahti, 1933–2023) ajautuu yhden yön suhteeseen ja herää asunnosta seuranaan kuollut mies. Alamaailma kutsuu pian sananiekkaa ja morsmaikkaansa väkisinkin, ja seksin ja väkivallan kierrokset vain kovenevat. Espanjan Aurinkorannoillakin käväisevä Karvat on ainutlaatuinen näyte 1970-luvun kovapintaisemmasta suomalaiselokuvasta. Huunosen taiteellinen näkemys on etualalla, joten Karvat on yhtä lennokkaasti vapaa genren rajoitteista kuin Hullu Pierrot’kin.

PI PI PIL… PILLERI (1982)

Vuonna 1982 suomalaiseen elokuvaan ilmestyi outoja ohjaajanimiä, joista kukaan ei oikein tiennyt mitään. Suvi-Marja Korvenheimo paljastui sittemmin Anssi Mänttäriksi, kun taas pornokomedian Pi pi pil… pilleri ohjanneen Frank Siposen oikea henkilöllisyys johdatti Poriin. Asialla oli Visa Mäkinen (s. 1945), joka oli päättänyt käyttää salanimeä niin kuin muutkin tekijät näyttelijöitä lukuunottamatta. 

Tuotanto oli pantu alkuun eroottisia elokuvia maahantuoneen Kamras-Filmin toimesta. Erään terveyskylpylän tapahtumia sukupuolisia kykyjä tehostavan ihmelääkkeen vaikutuksessa kuvaava filmi on säilynyt varsin itsevaltaisesti kotimaisen seksielokuvan suurena kummajaisena. Mukana kosteassa menossa häärivät Mäkisen leppoisa luottokasvo Matti ”merimies” Ruohola (1940-2014), vuoden 1965 Miss Suomi Virpi Miettinen ja ensimmäisessä filmiroolissaan Allan Tuppurainen, koko kansan Rölli-peikko. 

Elokuvia harvemmin määrätään lääkkeeksi, mutta Pi pi pil… pilleri on ehkä jo viimeisen käyttöpäivänsä ohittaneenakin yhä täysin vastustamaton elokuvallinen tabletti, joka tepsii jos jonkinlaiseen kyhmyyn tai kolotukseen. Ehdottomasti lapsilta kielletty.