Risto Jarva -seura ja Elävän kuvan keskus ELKE ry. kunnioittavat elokuvaohjaaja Tapio Suomisen (1946-2023) elokuvauraa ja muistoa esittämällä Cinema Orionissa retrospektiivin, jossa nähdään kahdeksan elokuvaa.
Vuosina 1966-1970 Taideteollisessa korkeakoulussa opiskellut Suominen ohjasi viisi pitkää elokuvaa, lyhytelokuvia, tv-elokuvia ja tv-sarjoja.
Suomisen elokuvaura tiivistyy ehkä parhaiten kahteen teemaan: nuoruus ja yhteiskunta. Suomisen maineikkain elokuva Täältä tullaan elämä (1980) oli suuri käännekohta ja sukupolvikokemus. Se on samalla niin esitetty ja tunnettu elokuva, että Orionin sarjalla haluamme muistuttaa nyt Suomisen muusta elokuvatuotannosta.
Aikuisuuden aina haastavalla kynnyksellä kapinoitiin ja tehtiin vaikeita valintoja myös elokuvissa Narrien illat (1970) ja Syöksykierre (1981) ja tv-sarjoissa Kasvu (1987) ja Edessä lupaava tulevaisuus (1992). Sekä moderni, betoninen kaupunkiympäristö että hiljaiseloon vaipuva maaseutu olivat Suomisen aina jollain tapaa juurettomien henkilöhahmojen taistelutannerta.
Käsitteli Suominen toki aikuisiakin – mainittakoon ylistetty ja harvoin esitetty Toivo Pekkanen -tulkinta Musta hurmio (1984) ja sarjassamme nähtävä hotellihuorien kuvaus Porttikielto taivaaseen (1990).
Suomisen viimeiseksi elokuvaksi jäi historiallinen Lappi-eepos Mosku – lajinsa viimeinen (2003). Se poikkesi kaikesta edeltävästä, kuin symboloiden ohjaajansa asettumista etelästä pohjoisemmas, luonnon ääreen.
Tapio Suominen -retrospektiivin toteuttaa Risto Jarva -seura ja sen on suunnitellut Jukka Sammalisto.
MA 4.11. KLO 17:00 – NARRIEN ILLAT (1970)
Iskelmäelokuvien buumista ei ollut edetty vielä vuosikymmentäkään, kun Narrien illat iski yleisön päähän kuin tanssilavan takana tarjottu kossupullo. Tapio Suomisen esikoiselokuva kuvasi estoitta menestyksekkään Finlandia-poporkesterin nuorukaisten kohellusta ja sikailua ympäri Suomen maaseutua, eikä meno ollut kenellekään mairittelevaa katsottavaa. Dokumentaarinen aines korostui siinä, että pääosaa näytteli ohjaajan laulajaveli Markku Suominen, ja olipa mukana myös itse Kari Kuuva. Päivän Sanomien kriitikko Pertti Lumirae vertasi Suomisen saavutusta toiseen tuoreeseen esikoiseen, Dennis Hopperin Easy Rideriin (1969). Narrien illat oli jopa vähällä saada täyskiellon ”hyvien tapojen vastaisena ja raaistavana”. Suominen antoi keikkamuusikon elämästä niin naturalistisen kuvan, että televisio ei uskaltanut elokuvaa esittää kuin vasta vuonna 2013. Alkukuvana nähdään Suomiselta tilattu liikennevalistuselokuva Onnettomuus (1976), joka omalla tavallaan kytkeytyy myös Narrien iltoihin.
MA 11.11. KLO 17:00 – TAPIO SUOMISEN LYHYTELOKUVIA (1976-1979)
Tapio Suominen -sarjan lyhytelokuvanäytös on ainutlaatuinen tilaisuus sukeltaa 1970-luvun lopun Suomeen kolmen ehkä noin kerran vuosisadassa nähtävän yhteiskunnallisen katsauksen siivin.
17. kesä (1976) kuvaa äidin ja 17-vuotiaan pojan muuttoa maalta kaupungin betoniviidakkoon. Miamin filmifestivaalilla palkittu Tahdomme elää (1977) kuvaa perinnöllisen lihasrappeumataudin vaikutuksia erääseen perheeseen, yhtenä näyttelijänä vielä tuntematon Hannu ”Tuomari” Nurmio. Päätteeksi nähdään Suomisen lyhytelokuva Kyläkauppa (1979) ajalta, jolloin kaukaiset kauppaketjut eivät vielä hallinneet harvenevampaan asuttuja alueita.
MA 18.11. KLO 18:30 – SYÖKSYKIERRE (1981)
Läpimurtonsa Täältä tullaan elämä (1980) jälkeen Tapio Suominen jatkoi nopeasti kolmanteen elokuvansa jatkaen tutussa aihepiirissään, nuoruudessa. Nyt katse oli kuitenkin pohjoisemmassa, nuorissa kuusamolaismiehissä, joiden tulevaisuudesta ei löydy sen paremmin henkilökohtaista kuin yhteiskunnallista selvyyttä. 1980-luvun alun monista suomalaisista nuoruuskuvauksista Syöksykierre on tätä nykyä harvemmin esitettyjä, ehkä siksi, että maineeltaan se jäi hyvin samantyyppisen Mikko Niskasen Ajolähdön (1982) jalkoihin. Markku Toikka teki Syöksykierteessä läpimurtonsa ja eteni pian sekä Aki Kaurismäen esikoisen Rikoksen ja rangaistuksen (1983) pääosaan että Lapinlahden Lintuihin.
Tekijävieraina näyttelijä Markku Toikka ja kuvaaja Pekka Aine.
MA 25.11. KLO 19:45 – PORTTIKIELTO TAIVAASEEN (1990)
Suomisen comeback-elokuva oli aihepiiriltään hienoinen yllätys: suomalaisten prostituoitujen elämää ei ollut nostettu kovin huomattavaan rooliin koko rakennemuutoksen aikaisissa elokuvissa. Lokakuussa 1989 kuvattu Porttikielto taivaaseen usuttikin aiheeseen jo tietynlaista juppiajan moderneja luksuselementtejä, kun tarinan kaunotarkvartetti työskentelee hotellinjohtajan laskuun. Minna Aaltonen, Niina Nurminen, Satu Silvo ja Riikka Suikkari muodostavat kollegiaalisen yhteisön, hotellinjohtajaa näyttelee Tapani Perttu. ”Valitsemani glamour-tyyli liittyy naisten tunne-elämään, heidän rakkauden ja tunteen illuusioonsa”, kertoi Suominen lehdistötiedotteessa. Porttikielto taivaaseenolikin ainakin joiltain osin lähempänä Douglas Sirkin mestarillisia melodraamoja kuin aikansa muuta suomalaista elokuvaa.
MA 2.12. KLO 17:00 – MOSKU – LAJINSA VIIMEINEN (2003)
Tapio Suomisen viimeiseksi jäänyt elokuva poikkeaa täysin hänen edellisistä töistään sekä valkokankaalla että pitkälti televisiossakin. Se on näyttävä historiallinen erämaaeepos kiistellystä itälappilaisesta porokeisarista Aleksi Hihnavaarasta (1882-1938), joka otti 1900-luvun alussa osaa niin porotaisteluihin kuin rosvojahtiin Neuvosto-Venäjällä. Lapin luontoa ja metsämättäiden tunnelmia on enää harvoin 2000-luvulla tavoitettu valkokankaalla niin komeasti ja aistikkaasti kuin Moskussa. Aikanaan kovasti kritisoitu ja jopa pilkattu elokuva on kasvattanut arvoaan vuosien saatossa ”elokuvana, jollaisia ei enää tehdä” – ja harvoin tehtiin ”silloinkaan”. Moskun Tapio Suominen mainitsi omaksi suosikikseen kaikista elokuvistaan.
