ELINA SALO – 1950-60 -luvun retrospektiivi Cinema Orionissa 11.10. – 6.12.2021

Elina Salo (s. 1936) tupsahti valkokankaille parikymppisenä, säännellyistä studiopuitteista eloon ja riemuun herättävänä näyttelijänä, tyttömäinen hahmo – milloin naapurista, milloin kauempaa; lumoava sekoitus lapsenomaista, ikuista kesää lietsovaa viattomuutta ja itsetietoista kujeilua omaehtoisempien aikojen saapumisesta.

Aina 50-luvun huvitteluista 60-luvun uuteen aaltoon ja 70-luvun vakavuuteen Salo pysyi luottokasvona, valkokankaalla usein kuitenkin harmillisesti vain sivurooleissa. Ensimmäinen suuri tehtävä oli Aarne Tarkaksen Rintamalotassa (1956). Aikansa arvostetuimpiin komedioihin lukeutuva Justus järjestää kaiken (1960) tutustutti keksijänuorukaisen tyttöystävään Bellaan, kunnes Työmiehen päiväkirja (1967) räjäytti pankin – Elinasta tuli hetkessä uuden aallon ja osallistuvan elokuvan keulakuva.

MA 11.10. KLO 17 RINTAMALOTTA (1956, Aarne Tarkas,  84 min, K16,  35 mm) Ennen elokuvaa Sisko Rytkönen kertoo Elina Salon upeasta urasta.

Mitä tapahtuikaan Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen elokuvaversion jälkeisenä kesänä 1956 Suomessa? Tehtiin tietysti seuraavaa sotaelokuvaa. Porkkalan maastossa kuvattu Rintamalotta kertoo jo nimellään, että  näkökulma kohdistuu nyt naisiin. Pääosassa on Leena Häkinen, jonka näyttelemän Irman lottatovereina nähdään Eila PehkonenPia Hattara ja tietenkin Elina Salo ensimmäisessä suuremmassa roolissaan. Pienimuotoinen Rintamalotta on suuri elokuva siinä mielessä kuinka rohkeasti ja varhain se nostaa esiin vähemmälle huomiolle jääneen näkökulman sotaan. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin tuli pieni lottaelokuvien buumi.

 

MA 1.11. KLO 17 JUSTUS JÄRJESTÄÄ KAIKEN (1960, Lasse Pöysti, 89 min,  S, 35 mm)

Haluatko tulla onnelliseksi? Ehkäpä työtön keksijä Justus (Lasse Pöysti) voi auttaa. Hän on perustanut asiakkaitaaan auttavan yhtiön yhdessä kodittoman Bellan (Elina Salo) kanssa. Oman aikamme monenkirjavaa valmennus- ja terapiakulttuuria yllättävästi ennakoiva Justus järjestää kaiken perustuu 1950-luvun lopun suositun tv-ohjelman Justus-hahmoon. Aikalaiskritiikissä Justusta verrattiin jopa Chapliniin. Ennen kaikkea Justuksen eriskummalliset keksinnöt auringonvalolla toimivasta herätyslaitteesta sanomalehdenkuljettimeen lienevät vaikuttaneet Spede Pasaseen. Tällä sangen onnistuneella komediallaan Lasse Pöysti jätti jäähyväiset elokuvaohjaajan uralleen.

MA 15.11. KLO 17 MINKKITURKKI (1961, Aarne Tarkas, 91 min, S, 35 mm)

Toimivan elokuvan voi tehdä vaikka vaatekappaleesta, sen todistaa Minkkiturkki. Kiertäessään henkilöltä toiselle turkki alkaa heijastaa koko yhteiskuntaa, sen ylä- ja alatasojen välistä sanatontakin vuorovaikutusta. Ensin vanhuuseläkelaitoksen pääjohtaja lahjoittaa sen rakastajattarelleen, joka taas vie sen panttilainaamoon… Eräässä vaiheessa turkki kelpaa juhlatamineeksi Elina Salon näyttelemälle opiskelijalle. Ohjaaja Aarne Tarkas teki ulkokuvauksia ”sääntöjen vastaisesti” pimeimpään talviaikaan, mikä tuo poikkeuksellisen tenhoavaa taustaa salonkikomedian ja hellahuonehupailun velmulle vuorottelulle.

MA 22.11. KLO 17 TIE PIMEÄÄN (1962, Ossi Skurnik, 103 min,  K16, DCP)

Erityisesti leikkaajana (Punainen viivaKaasua, komisario Palmu!) ansioituneen Ossi Skurnikin ainoaksi jäänyt ohjaustyö on harvinaisen korkeatasoinen esimerkki kotimaisesta psykologisesta trilleristä. Jarno Hiilloskorpi esittää nietzscheläiseen yli-ihmisteoriaan viehtynyttä lakitieteen ylioppilasta, joka suunnittelee täydellistä murhaa. Elina Salo nähdään tyttöystävänä, joka epätoivoisesti yrittää estää nuoren miehen aikeet. Hillitysti etenevän elokuvan tunnelma on kohtauksesta toiseen vahva.

MA 6.12. KLO 15 TYÖMIEHEN PÄIVÄKIRJA  (1967, Risto Jarva, 92 min, K12, 35 mm)

Aikansa kirkkain peili on tämä ohjaaja Risto Jarvan lopullinen läpimurto ja maineen luoja, suomalaisen yhteiskunnallisen elokuvan lujasti valettu peruskivi. Työmiehen päiväkirja on elokuva, jonka katsomisen soisi kuuluvan kansalaisvelvollisuuksiin. Työmiehen (Paul Osipow) ja konttoristin (Elina Salo) nuori avioliitto alkaa säröillä, kun mies saa työnjohtajan paikan toisesta kaupungista ja yksinäisyyden ja epäluulon tunteet kasvavat molemmin puolin. Todellisuutta sellaisena kuin se oli ja on, ilman lisämausteita tai välistävetoja, olkaa hyvät.

JÖRN DONNER KANSAINVÄLISENÄ TUOTTAJANA – Cinema Orionissa

Jörn Donnerin (1933-2020) elämäntyö ohjaajana ja kirjailijana ovat tunnettuja, ja muistamme hänen noutaneen Oscarin elokuvatuottajana Fannysta ja Alexanderista.

Tuottajan uran mittavuus ja laaja kansainvälisyys on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Hän oli rahoittamassa kymmeniä suomalaisia elokuvia ja tuki monia uransa alkutaipaleella olevia nuoria tekijöitä. Lopulta filmografiaan kertyi kansainvälisiä tuotantojakin niin paljon, että hänen täytyi myöhemmin muistella ”olinko minä sellaistakin tuottamassa?”

Vuonna 1977 Jörn Donner Productions Oy mainosti 10-vuotista taivaltaan International Film Guidessa lakonisesti: ”There Is No Business Like Film Business. Ten years of consecutive losses. But we like the Cinema.

Cinema Orionin sarjassa nähdään valikoima elokuvia, joita Donner on ollut tuottamassa. Sarjan huipentaa Oscar-palkittu Fanny ja Alexander, jonka näytöksen yhteydessä julkistetaan Donnerin kunniatuoli Orionin elokuvasalista. Myös Donnerin Oscar-patsas nähdään tällöin Orionissa.

JÖRN DONNER TUOTTAJANA

HUOM! Uusien rajoitusten vuoksi osa näytöksistä on siirtynyt myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. 

TABU (Vilgot Sjöman, Ruotsi, 1977, 112 min, K18, 35 mm)
MA 16.11. klo 19.00
Seksuaalisia vähemmistöjä valkokankaalle vyöryttävässä Tabussa nuori juristi ajaa oikeuksia kaikille, mutta hänen omat tarpeensa hakevat vielä määrittelyään. Tabusta on sanottu, että se on ainutlaatuinen elokuvatapaus jopa ruotsalaisella standardilla mitattuna.

BLACK SUN (Mannen i skuggan, Arne Mattsson, Ruotsi/Jugoslavia, 1978, 110 min, 35 mm)
MA 23.11. klo 19.00 HUOM! Englanninkielinen versio, ei suomenkielisiä tekstejä
Ruotsalais-jugoslavialainen yhteistuotanto on legendaarisen dekkaristin Per Wahlöön romaaniin perustuva brutaali kostotarina, joka sijoittuu vuoden 1965 Francon Espanjaan.

KOTKAN LENTO (Ingenjör Andrées luftvärd, Jan Troell, Ruotsi/Länsi-Saksa/Norja, 1982, 142 min, K12, 35 mm)

HUOM! Näytös siirtynyt tuonnemmaksi.

Troellin elokuva on dokumentaarisia ulottuvuuksia tavoittava ”jään ja lumen runoelma”. Max von Sydowin esittämä insinööri Salomon Andrée unelmoi mahdottoman saavuttamisesta ja yrittää lentää vetytäytteisellä ilmapallolla kohti pohjoisnapaa vuonna 1897.

MASCHENKA  (Maschenka, John Goldschmidt, Länsi-Saksa/UK/Ranska/Suomi, 1986, 103 min, K12, 35 mm)

HUOM! Näytös siirtynyt tuonnemmaksi.

Osittain Suomessa kuvattu, Vladimir Nabokovin esikoisromaaniin perustuva elokuva nuoresta miehestä, joka ei voi unohtaa ensirakkauttaan ja pakenee 1920-luvun Venäjältä Saksaan.

FANNY JA ALEXANDER (Fanny och Alexander, Ingmar Bergman, Ruotsi/Ranska/Länsi-Saksa, 1982, 191 min, K12, 35 mm)

HUOM! Näytös siirtynyt tuonnemmaksi.

Omaelämäkerrallinen elokuvafresko on noussut vuosien mittaan Bergmanin legendaarisimpien teosten joukkoon. Se sai lukemattoman määrän elokuvapalkintoja (mm. neljä Oscaria) ja on vakiinnuttanut maineensa yhtenä kaikkien aikojen jouluelokuvista. Orion esittää kolmituntisen teatteriversion.

KATARIINA LILLQVIST retrospektiivi 28.10. -11.11.2019

Animaatiotaiteilija Katariina Lillqvistin retrospektiivi käynnistyy Cinema Orionissa maanantaina 28.10.  Kahdessa näytöksessä esitetään Lillqvistin taianomaisia nukkeanimaatioita, romani- ja kurditarinoita sekä Franz Kafka-filmatisointeja. Lisäksi dokumenttielokuvien näytöksen osana 11.11. on romanimusiikin konsertti, jossa esiintyvät mm. mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors ja Latšo Džinta -yhtye. Konsertilla kerätään varoja romanikulttuurin museolle.

Katariina Lillqvist (s. 1963) on käsikirjoittaja, ohjaaja sekä tuottaja, joka on animaatioelokuvillaan kirjoittanut uudelleen Euroopan historiaa. Hän sai hiljattain Master of Animation –elämäntyöpalkinnon, yhtenä nukkeanimaatiogenren merkittävimmistä tekijöistä.

Lillqvistin kauniit nuket ovat saaneet vaikutteita tšekkiläisestä perinteestä. Hänen tavaramerkkinään ovat vanhat ja vahvat eurooppalaiset tarinat, jotka on tuotu tähän päivään. Sarajevon tilannetta kuvaa Maalaislääkäri (1996), romaniyhteisöjen tilanteesta muuttuvassa Euroopassa kertoo Romanien peili (2001), pohjoisen perinteen katoamista käsittelee Uralin perhonen (2008) ja Espanjan sisällissodan käänteisiin pureutuu Radio Dolores (2016) – muun muassa näiden töidensä kautta Lillqvist käsittelee eurooppalaista mielenlaatua pureutuen sen traumaattisiin historian käänteisiin.

Lillqvist on työskennellyt Prahassa vuodesta 1989 jolloin hän perusti sinne itsenäisen osuuskuntamallisen tuotantoyhtiön Camera Cagliostron. Cagliostro on sittemmin jatkanut toimintaansa myös Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja Espanjassa. Tällä hetkellä Lillqvist jakaa aikansa Lapinlahteen Helsinkiin rakentuvan Romaanikulttuurin museon, Teijon Ruukinkylässä sijaitsevan animaationäyttelynsä ja ensimmäisen pitkän fiktioanimaationsa Mestari ja Margaritan (tarina tunnetaan myös suomennoksena Saatana saapuu Moskovaan) toteuttamisen välillä.

Retrospektiivin ovat toteuttaneet yhteistyössä Risto Jarva -seura ry. ja Elävän kuvan keskus ELKE ry.

Lisätiedot:

Risto Jarva -seura ry. / Ville Suhonen

pj.ristojarvaseura@gmail.com

Katariina Lillqvist

katariina.lillqvist@gmail.com

romanikulttuurinmuseo.com

Elokuvasarjan liput myynnissä

https://cinemaorion.fi/erikoisnaytokset/katariina-lillqvist-retrospektiivi/

 

KATARIINA LILLQVIST RETROSPEKTIIVI

Cinema Orionissa 28.10.  – 11.11.2019

Ohjaaja Katariina Lillqvist on näytöksissä tekijävieraana. Animaationäytöksissä häntä haastattelee animaatiotutkija Tuula Leinonen.

MA 28.10. KLO 17.00 

Hiilisangolla ratsastaja (1992)

Kamarihaikara (1993)

Romanien peili (2001)

Mustan Saaran legenda (2002)

Laulu hirsipuista (2002)

Faruza (2011)

 

MA 4.11. KLO 17.00 

Tyttö ja Sotamies (1995)

Maalaislääkäri (1996)

Uralin Perhonen (2008)

Radio Dolores (2016)

 

MA 11.11. KLO 17.00

Eihän tämä maa minun omani ollut (2008)

Dokumenttielokuva Suomen romanien historiasta, kulttuurista ja nykypäivästä. Keskushenkilönä elokuvassa nähdään laulaja Hilja Grönfors.

Romanimusiikin konsertti, Hilja Grönfors ja Latšo Džinta sekä yllätysvieraita. Konsertin tuotto menee Romanikulttuurin museolle. Lisätietoja: www.romanikulttuurinmuseo.com

Arvoisa herra Tarzan (2003)

Dokumentti legendaarisesta suomalaisesta sirkustaiteilijasta Kalle ”Caru” Nymanista.

 

 

 

EIJA POKKINEN – Kiiltokuvatyttö

Eija Pokkisen muistelmateoksen julkistustilaisuus sekä elokuvien sarja Cinema Orionissa 30.9. – 21.10.2019

Eija Pokkinen (s. 1939) oli pariisilaistunut kansainvälinen valokuvamalli, kun ura johti elokuvarooleihin Risto Jarvan Onnenpelissä ja Jaakko Pakkasvirran Vihreässä leskessä. Myöhemmin hän oli naispääosassa amerikkalaisessa elokuvassa Distance sekä pienemmissä rooleissa Jarvan elokuvissa Loma ja Jäniksen vuosi. Pokkinen on työskennellyt myös arvostettuna suomentajana, mm. kymmenien elokuvaklassikoiden kääntäjänä. Pokkisen muistelmateos Kiiltokuvatyttö ilmestyy 30.9. ja julkistustilaisuus vietetään tuolloin klo 17.30 Orionissa.

Merkkivuottaan viettävän taiteilijan kunniaksi elokuvateatteri Orion esittää Eija Pokkisen elokuvien sarjan.

TULOSSA OLEVAT NÄYTÖKSET:

MA 30.9. KLO 17.30 

Onnenpeli (Risto Jarva, Suomi, 1965, 95 min, K 12). Onnenpeli on Eija Pokkisen ensimmäinen elokuva. Hänellä on siinä yksi pääosista kansainvälisenä valokuvamallina ja mannekiinina, jollainen itsekin oli. Ennen elokuvaa on Eija Pokkisen muistelmateoksen Kiiltokuvatyttö (Docendo) julkistustilaisuus. Pokkista haastattelee toimittaja Päivi Istala.

TO 3.10 KLO 18.00

Vihreä leski (Jaakko Pakkasvirta, Suomi, 1968, 76 min, K12, 35 mm). Vihreä leski on 1960-luvun suomalaisia avainelokuvia – aikansa kohutuimpia – ja Eija Pokkisen suuri voittoisa pääosa. Näytös järjestetään yhteistyössä Näyttelijäliiton kanssa osana Lähikuvassa näyttelijä -sarjaa. Vieraana Eija Pokkinen, keskustelun vetää Satu Kyösola.

MA 7.10. KLO 17.30 LYHYTELOKUVAT (näytöksen kesto n. 60 min):

Pockpickeeli katkelmia helsinkiläisen porvarisnuoren elämästä on Peter von Baghin varsinainen esikoiselokuva. Pertti Maisalan kanssa ohjattu underground-henkinen lataus levittäytyy  Helsingin kaduille, joita olemassaoloa pohtiva idealistinen päähenkilö (Sulevi Peltola) filosofisesti flaneeraa. Porvarillinen sielunmaisema seivästyy ironian ja satiirin kautta. (Peter von Bagh & Pertti Maisala, Suomi, 1968, 19 min. S)
Ugo Rosellin Senso e anagramma on tuntematon löytö ja harvinaisuus. Leikkaukseen perustuvassa kollaasissa tutkaillaan länsimaisessa populaarikulttuurissa vallitsevaa naiskuvaa ja naisen kaupallistamista kulutuksen ja mainonnan eroottisena objektina. Yhtenä valokuvamalleista esiintyy Eija Pokkinen, joka työskenteli (myös) Italiassa. (Ugo Roselli, 1970, 13 min)
Nainen ja yhteiskunta on Risto Jarvan poleemisten, yhteiskunnallista keskustelua käyvien dokumenttien valioita (ja sai valtion elokuvapalkinnon). Naisihanne ja naisen arkitodellisuus, sukupuoliroolit ja naiseen kohdistuvat patriarkaaliset asenteet saavat terveellistä tuuletusta elokuvassa, jota naiset ovat olleet kirjoittamassa. Eija Pokkinen nähdään lavastetuissa osuuksissa. (Risto Jarva, 1968, 30 min, S)

TI 15.10 KLO 19:00

Distance (Anthony Lover, USA, 1975, 93 min, 35 mm). Anthony Loverin ohjaama indietuotanto Distance (1975) kuvaa pariskuntien ongelmia 1950-luvun Yhdysvalloissa. Toisiinsa kietoutuvissa tarinoissa vaikeuksia aiheuttavat niin rotujenväliset ristiriidat kuin uskottomuus. Eija Pokkinen esittää naispääosassa saksalaista Gretaa, joka on naimisissa tummaihoisen kersantin (Paul Benjamin) kanssa.

MA 21.10. KLO 17:00

Loma (Risto Jarva, Suomi, 1976, 113 min, K7, 35 mm). Auringossa, värissä ja huumorissa kylpevä Loma oli Jarvan suosituin elokuva: se sai ensi-iltakierroksellaan yli puoli miljoonaa katsojaa. Miespuolinen pankkivirkailija Niemi (mainio Antti Litja) halajaa talviolympialaisiin, mutta eksyy suksineen Rodoksen aurinkorannalle tyhjätaskuna naisen papereilla ja matkalaukulla. Eija Pokkinen esittää Niemen unelmien naista.

 

LASSE NAUKKARINEN RETROSPEKTIIVI 12.8.-16.9.2019 Orionissa

Lasse Naukkarinen on suomalaisen dokumenttielokuvan Grand Old Man, jonka mittava ura ulottuu kuudelle vuosikymmenelle.

Suomi dokumentaristin ympärillä on muuttunut, näin Naukkarisen elokuvatkin. Hän aloitti suomalaisen poliittisen elokuvan perusteoksilla, tarkkaili maailmaa havainnoivan elokuvan keinoin, löysi henkilökohtaisen dokumenttielokuvan ja jalosti pohtivaa esseemuotoa eteenpäin. Mestarin elokuvat katsovat tarkasti niin koko yhteiskuntaa kuin yksilön kokemustakin – aina myötäeläen, lämmöllä ja huumorilla.
 
Elokuvateatteri Orionissa on nyt tilaisuus nähdä Suomi ja sen muuttuminen Lasse Naukkarisen silmin. Mitä oli 1970-luvun poliittinen uho? Entä 1980-luvun yksilöllisyyttä korostava nousukausi? Mitä on olla nuori? Mitä on olla vanha? Mitä on olla taiteilija?
 
Naukkarinen näkee, tarkkailee, pohtii ja oivaltaa elokuvissaan, jotka kertovat niin yhteiskunnasta kuin yksilöistäkin – aina myötäeläen, lämmöllä ja huumorilla.
 
Tämä tekijäsarja järjestetään yhteistyössä Risto Jarva -seuran kanssa.
 
Lasse Naukkarinen on paikalla elokuviensa esityksissä, esittelee niitä ja keskustelee yleisön kanssa.
 
Solidaarisuus (1970)
Sarjassa nähdään seuraavat elokuvat:
MA 12.8. klo 17.30           SOLIDAARISUUS (1970) + TASAVALLAN PÄIVÄKIRJA (1971) 63 min
MA 19.8. klo 17.30           OLIPA KERRAN UTOPIA (2004) 90 min
MA 26.8. klo 17.30          TAITEILIJAELÄMÄÄ (1999) & KOULULAISEN ELÄMÄÄ (2002) 90 min
MA 2.9.klo 17.00             MIINAVAARA!  (2001) 89 min
MA 9.9. klo 17.30            POSTIKORTTI JA PEILI (1992) 90 min
MA 16.9. klo 17.30           NO COMMENTS (1985) 86 min